keisarille: Tai ”caesarille”. Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)

keisarille: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.

Sinä itse sanot niin: Tämä vastaus ilmeisesti vahvistaa, että Pilatuksen sanat pitävät paikkansa. (Vrt. Mt 26:25, 64, tutkimisviitteet.) Jeesus myöntää Pilatukselle olevansa kuningas mutta eri merkityksessä kuin Pilatus kuvittelee, sillä Jeesuksen valtakunta ”ei ole osa tästä maailmasta”, joten se ei ole uhka Roomalle (Joh 18:33–37).

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Pilatuksen kysymyksen sanamuoto on täsmälleen sama kaikissa neljässä evankeliumissa (Mt 27:11; Mr 15:2; Lu 23:3; Joh 18:33). Yksikään kuningas ei saanut hallita Rooman imperiumin alueella ilman keisarin hyväksymystä. Siksi Pilatus keskittyi kuulustelussaan nähtävästi kysymykseen Jeesuksen kuninkuudesta.

Sinä itse sanot niin: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

Herodeksen: Ts. Herodes Antipaan, Herodes Suuren pojan. Antipas oli Galilean ja Perean paikallishallitsija (tetrarkki). Vain Luukas kertoo, että Jeesus vietiin Herodeksen eteen. (Lu 3:1; ks. sanasto.)

upeaan vaatteeseen: Tai ”loistavaan vaatteeseen”. On mahdollista, että Galilean ja Perean paikallishallitsija Herodes Antipas, joka oli nimellisesti juutalainen, otti yhden omista upeista kuninkaallisista vaatteistaan, ehkä valkoisen, ja puki Jeesuksen juutalaisten kuninkaaksi tehdäkseen hänestä pilkkaa ennen kuin lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo. ”Vaatteeksi” käännetty kreikan sana (esthḗs) tarkoitti tavallisesti koristeellista viittaa tai vaatetta. Enkelit näyttäytyivät tällaisissa vaatteissa (Lu 24:4; ks. myös Ja 2:2, 3). Tätä kreikan sanaa käytetään myös Herodes Agrippa I:n kuninkaallisesta ”asusta” (Ap 12:21). ”Upeaksi” käännetty kreikan sana (lamprós) tulee verbistä, joka merkitsee ’loistaa’. Kun tätä sanaa käytetään vaatteista, se tarkoittaa hienoja ja joskus loistavia tai valkoisia vaatteita. Tämä ”upea vaate” oli nähtävästi eri kuin se kirkkaanpunainen viitta eli purppuranpunainen vaate, johon Pilatuksen sotilaat pukivat Jeesuksen myöhemmin käskynhaltijan palatsissa (Mt 27:27, 28, 31; Joh 19:1, 2, 5; ks. myös Mt 27:28; Mr 15:17; tutkimisviitteet). Herodes sekä Pilatus ja roomalaiset sotilaat pukivat Jeesuksen näihin kahteen asuun ilmeisesti samasta syystä: he halusivat tehdä tästä ”juutalaisten kuninkaasta” pilkkaa (Joh 19:3).

kirkkaanpunaiseen viittaan: Tällaista viittaa tai viittamaista vaatetta käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Mr 15:17:n ja Joh 19:2:n mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan: Sotilaat tekivät näin pilkatakseen Jeesusta ja hänen kuninkuuttaan. Matteuksen kertomuksen mukaan (27:28) he kietoivat Jeesuksen ”kirkkaanpunaiseen viittaan”, jollaista käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Markuksen ja Johanneksen (19:2) mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

Joissain käsikirjoituksissa lukee tässä ”Hänen oli aina juhlan aikana pakko päästää heille yksi mies vapaaksi”, mutta näitä sanoja ei ole useissa varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne ilmeisesti kuulu Luukkaan alkuperäiseen tekstiin. Muutamissa muissa käsikirjoituksissa ne on lisätty jakeen 19 jälkeen. Samanlainen ajatus hieman eri sanoin on Mt 27:15:ssä ja Mr 15:6:ssa, mutta näissä jakeissa sanat kuuluvat tekstiin varmasti. Joidenkin mielestä jäljentäjät lisäsivät tämän selityksen Luukkaan kertomukseen Matteuksen ja Markuksen rinnakkaiskertomusten perusteella.

teidän tapanne mukaan minun tulisi – – päästää joku vapaaksi: Tapa päästää vanki vapaaksi mainitaan myös Mt 27:15:ssä ja Mr 15:6:ssa. Se oli ilmeisesti juutalaisten tapa, koska Pilatus sanoi juutalaisille: ”Teidän tapanne mukaan.” Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

tapana päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mt 27:15–23; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

päästä vapaaksi Barabbas: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen, jota kuvaillaan Lu 23:16–25:ssä (Mt 27:15–23; Mr 15:6–15; Joh 18:39, 40). Matteus, Markus ja Johannes kuitenkin mainitsevat lisäksi, että käskynhaltijalla oli juhlan aikana tapana päästää vapaaksi joku vanki. (Ks. Mt 27:15; Mr 15:6; Joh 18:39; tutkimisviitteet.)

tapana – – päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mr 15:6–15; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

kyreneläiseen: Kyrene oli kaupunki Pohjois-Afrikan rannikolla Kreetan saaresta etelälounaaseen (ks. liite B13). Voi olla, että Simon oli syntynyt Kyrenessä mutta asettunut myöhemmin asumaan Israeliin.

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös, miten sanaa ”kidutuspaalu” käytetään kuvaannollisesti Lu 9:23; 14:27:ssä.)

kun puu on vielä tuore – – kun se on kuivunut: Jeesus viittasi ilmeisesti juutalaiseen kansaan. Se oli kuin kuoleva puu, jossa oli vielä jonkin verran eloa, sillä Jeesus ja jotkut häneen uskovat juutalaiset olivat sen keskuudessa. Jeesus kuitenkin teloitettaisiin pian, ja kun uskolliset juutalaiset voideltaisiin pyhällä hengellä, heistä tulisi osa hengellistä Israelia (Ro 2:28, 29; Ga 6:16). Silloin kirjaimellisesta Israelin kansasta tulisi hengellisesti kuollut ja se muistuttaisi kuivunutta puuta (Mt 21:43).

rikollista: Kreikan sana (kakū́rgos) merkitsee kirjaimellisesti ’pahantekijää’, ’pahaa tekevää’. Rinnakkaiskertomuksissa Mt 27:38, 44:ssä ja Mr 15:27:ssä miehiä kuvaillaan ”ryöstäjiksi”. Tätä vastaava kreikan sana (lēistḗs) voi tarkoittaa väkivaltaan turvautuvaa ryöstäjää tai rosvoa ja joskus kapinallista. Ryöstäjä-sanaa käytetään myös Barabbaasta (Joh 18:40), joka Lu 23:19:n mukaan oli vankilassa ”kapinan” lietsonnasta ja ”murhasta” syytettynä.

Pääkallonpaikaksi: Kreikan ilmaus Kraníū Tópon on käännös heprealaisesta nimestä Golgata. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa Golgata, ja Joh 5:2, tutkimisviite, jossa selitetään, mitä sana heprealainen tarkoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.)

Pääkalloksi: Kreikkalainen nimi Kraníon vastaa heprealaista nimeä Golgata (ks. Mt 27:33; Joh 19:17; tutkimisviitteet).

Golgataksi: Nimi tulee ’pääkalloa’ merkitsevästä heprean sanasta gulgólet (ks. Joh 19:17; vrt. Tu 9:53, jossa gulgólet on käännetty ”kalloksi”). Jeesuksen aikana tämä paikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä (ks. liite B12). Raamatussa ei sanota, että Golgata olisi ollut mäen päällä, mutta siinä kyllä mainitaan, että jotkut seurasivat teloitusta jonkin matkan päästä (Mr 15:40; Lu 23:49).

anna heille anteeksi: Tekstiyhteys ei kerro, keiden puolesta Jeesus esitti tämän pyynnön. Todennäköisesti hänellä oli mielessään ihmiset, jotka vaativat joukolla hänen teloittamistaan mutta joista jotkut katuivat vähän ajan kuluttua (Ap 2:36–38; 3:14, 15). Hän saattoi ajatella myös roomalaisia sotilaita, jotka naulitsivat hänet paaluun mutta eivät ymmärtäneet tekonsa vakavuutta, koska he eivät tienneet, kuka hän todellisuudessa oli. Sitä vastoin Jeesus ei olisi pyytänyt Isäänsä antamaan anteeksi ylipapeille, jotka olivat vastuussa hänen kuolemastaan. He tiesivät tarkkaan, mitä he tekivät neuvotellessaan hänen tappamisestaan, ja luovuttivat hänet Pilatukselle kateudesta (Mt 27:18; Mr 15:10; Joh 11:45–53). Jeesus tuskin pyysi Isäänsä antamaan anteeksi rikollisille, jotka teloitettiin hänen vieressään, koska kumpikaan heistä ei ollut vastuussa hänen kuolemastaan.

...mitä tekevät: Jakeen alkuosa puuttuu joistain vanhoista käsikirjoituksista, mutta koska sanat ovat toisissa varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, ne on otettu mukaan Uuden maailman käännökseen ja moniin muihin raamatunkäännöksiin.

hapanviiniin: Tai ”viinietikkaan”. Kreikan sana tarkoittaa todennäköisesti kirpeää tai hapanta laimeaa viiniä, jonka latinalainen nimi oli acetum (viinietikka) tai posca, kun sitä oli laimennettu vedellä. Se oli edullinen juoma, jota köyhä kansa ja roomalaiset sotilaat joivat janoonsa. Samaa kreikan sanaa óksos käytetään Septuagintassa myös Ps 69:21:ssä, jossa ennustettiin, että Messiaalle annettaisiin juotavaksi ”etikkaa”.

hapanviiniä: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.

yläpuolellaan oli kirjoitus: Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi sanat, jotka voitaisiin kääntää ”(kirjoitettuna) kreikkalaisin ja latinalaisin ja heprealaisin kirjaimin”, mutta niitä ei ole varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa. Joidenkin mielestä jäljentäjät lisäsivät nämä sanat yhdenmukaistaakseen kohdan Joh 19:20:n kanssa.

paaluun: Tai ”puuhun”. Kreikan sanaa ksýlon (kirjaim. ’puu’ [aineena]) käytetään tässä kreikan sanan staurós (käännetty vastineella ”kidutuspaalu”) synonyymina, ja sillä kuvaillaan teloitusvälinettä, johon Jeesus naulittiin. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Luukas, Paavali ja Pietari käyttävät sanaa ksýlon tässä merkityksessä yhteensä viisi kertaa (Ap 5:30; 10:39; 13:29; Ga 3:13; 1Pi 2:24). Septuagintassa sana ksýlon esiintyy 5Mo 21:22, 23:ssa heprean sanan ʽets (merk. ’puu’ [kasvina tai aineena], ’puukappale’) vastineena lauseessa ”hänet on – – ripustettu paaluun”. Lainatessaan tätä kohtaa Ga 3:13:ssa Paavali käyttää sanaa ksýlon lauseessa ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun”. Tämä kreikan sana on Septuagintassa myös Esr 6:11:ssä (1. Esdras 6:31, LXX) vastineena aramean sanalle ʼaʽ, joka vastaa heprean sanaa ʽets. Tuossa jakeessa sanotaan siitä, joka rikkoi Persian kuninkaan säädöstä: ”Hänen talostaan revitään rakennuspuu ja hänet pannaan siihen riippumaan.” Raamatunkirjoittajat käyttivät siis sanoja ksýlon ja staurós synonyymisesti. Tämä vahvistaa, että Jeesus teloitettiin pystysuorassa paalussa, jossa ei ollut poikkipuuta, sillä sitä sana ksýlon tarkoittaa tässä erikoiskäytössä.

ripustetuista: Tässä ei käytetä kreikan verbiä stauróō (’teloittaa paalussa’) vaan verbiä kremánnymi (’ripustaa’). Jeesuksen teloituksen yhteydessä tätä verbiä seuraa ilmaus epí ksýlū (’paaluun’, ’puuhun’) (Ga 3:13; ks. Ap 5:30, tutkimisviite). Septuagintassa tätä verbiä käytetään usein kuvailtaessa jonkun ripustamista paaluun tai puuhun (1Mo 40:19; 5Mo 21:22; Est 8:7).

Minä vakuutan sinulle tänään: Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten varhaisimmissa saatavilla olevissa käsikirjoituksissa kreikkalainen teksti on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla, eikä siinä käytetä sanavälejä eikä välimerkkejä kuten nykykielisissä teksteissä. Vaikka jotkut jäljentäjät lisäsivät silloin tällöin tekstiin merkkejä, joilla oli ehkä sama tehtävä kuin välimerkeillä, he eivät käyttäneet niitä usein eivätkä johdonmukaisesti. Välimerkkien käyttö nykyisissä raamatunkäännöksissä perustuu siksi kreikan kielioppiin ja jakeen tekstiyhteyteen. Tässä jakeessa välimerkin (kaksoispisteen tai pilkun) voi kreikan kieliopin mukaan laittaa joko ennen tänään-sanaa tai sen jälkeen. Välimerkin paikka riippuu kuitenkin siitä, miten kääntäjät ymmärtävät Jeesuksen sanat sekä Raamatun opetukset kokonaisuutena. Esimerkiksi Westcottin ja Hortin, Nestlen ja Alandin sekä Yhtyneiden Raamattuseurojen laatimissa kreikankielisissä tekstilaitoksissa pilkku on ennen tänään-sanaa. Välimerkin sijoittaminen tänään-sanan jälkeen on kuitenkin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi aiemmin ja mitä muualla Raamatussa opetetaan. Hän sanoi esimerkiksi, että hän kuolisi ja olisi ”haudassa” eli ”maan sydämessä” kolmanteen päivään asti (Mt 12:40, alav.; Mr 10:34). Hän kertoi opetuslapsilleen useammin kuin kerran, että hänet tapettaisiin ja että hänet herätettäisiin kuolleista kolmantena päivänä (Lu 9:22; 18:33). Lisäksi Raamatussa sanotaan, että Jeesus herätettiin kuolleista ”ensisatona niistä, jotka olivat nukkuneet pois”, ja että hän nousi taivaaseen 40 päivää myöhemmin (Joh 20:17; Ap 1:1–3, 9; 1Ko 15:20; Kol 1:18). Jeesusta ei herätetty kuolleista sinä päivänä, jona hän kuoli, vaan kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. On siis selvää, että rikollinen ei voinut olla Jeesuksen kanssa paratiisissa samana päivänä, jona Jeesus puhui hänelle.

Sopusoinnussa tämän päättelyn kanssa 400-luvulta olevassa Luukkaan evankeliumin syyrialaisessa käännöksessä, ns. Syrus Curetonianuksessa, tämä kohta on käännetty: ”Aamen, minä sanon sinulle tänään, että minun kanssani tulet olemaan Eedenin puutarhassa.” (F. C. Burkitt, The Curetonian Version of the Four Gospels, 1. osa, Cambridge 1904.) Lisäksi on huomionarvoista, että sekä varhaisten että myöhempien kreikkalaisten kirjoittajien ja kommentaattorien mukaan tämän kohdan kääntämisestä on ollut erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi 300–400-luvulla elänyt Hesykhios Jerusalemilainen kirjoitti Lu 23:43:n käännöksistä: ”Joissain tosiaan lukee: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään’, ja sen jälkeen on pilkku. Sitten niissä jatketaan: ’Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.’ ” (Kreikkalainen teksti on teoksessa Patrologiae Graecae, 93. osa, palstat 1432–1433.) 1000–1100-luvulla elänyt Theofylaktos kirjoitti joistakuista, jotka kannattivat ”välimerkin laittamista sanan ’tänään’ perään, jolloin kohta kuuluisi: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään.’ Sen jälkeen he jatkavat sanoilla ’sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa’.” (Patrologiae Graecae, 123. osa, palsta 1104.) G. M. Lamsa toteaa tänään-sanan käytöstä Lu 23:43:ssa: ”Tässä kohdassa paino on sanalla ’tänään’, ja siinä pitäisi lukea: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.’ Lupaus annettiin tuona päivänä, ja se täyttyisi myöhemmin. Tämä on itämaisen puhetavan tyypillinen piirre, joka ilmaisee, että tuo lupaus annettiin tiettynä päivänä ja se pidettäisiin varmasti.” (Gospel Light​—Comments on the Teachings of Jesus From Aramaic and Unchanged Eastern Customs s. 303–304.) Tämä seemiläinen korostuskeino saattaakin olla Lu 23:43:ssa olevan kreikkalaisen lauseen taustalla. Heprealaisissa kirjoituksissa on monia esimerkkejä sanan ”tänään” idiomaattisesta käytöstä lupauksissa, käskyissä ja muissa painokkaissa ilmauksissa (5Mo 4:26; 6:6; 7:11; 8:1, 19; 30:15; Sak 9:12). Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että kun Jeesus sanoi ”tänään”, hän ei kohdistanut huomiota siihen, milloin rikollinen olisi paratiisissa, vaan siihen, milloin hän antoi tuon lupauksen.

Useissa raamatunkäännöksissä painotetaan sitä, milloin lupaus annettiin, eikä sitä, milloin se täyttyi. Tällainen täsmällinen käännösratkaisu on esimerkiksi englanninkielisissä Rotherhamin ja Lamsan käännöksissä (Lamsan vuoden 1933 laitos) sekä saksankielisissä L. Reinhardtin ja W. Michaelisin käännöksissä. Useat raamatunkäännökset kääntävät siis tämän kohdan samaan tapaan kuin Uuden maailman käännös.

paratiisissa: Suomen sana ”paratiisi” juontuu kreikan sanasta parádeisos, ja samantapainen sana on sekä heprean (pardés Ne 2:8; Sr 2:5; Lal 4:13:ssa) että persian (pairidaeza) kielessä. Kaikki kolme sanaa välittävät pohjimmiltaan ajatuksen kauniista puistosta tai puistomaisesta puutarhasta. Septuagintan kääntäjät käyttivät 1Mo 2:8:ssa kreikan sanaa parádeisos heprean sanan gan ’puutarha’ vastineena ilmauksessa ”puutarhan Eedeniin”. Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{17–18, 22}) Lu 23:43 on käännetty: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani Eedenin puutarhassa.” Tämä lupaus, jonka Jeesus antoi vieressään riippuvalle rikolliselle, ei tarkoita samaa kuin Il 2:7:ssä mainittu lupaus päästä ”Jumalan paratiisiin”. Jälkimmäinen lupaus annettiin ”sille, joka voittaa”, ts. niille, jotka hallitsisivat Kristuksen kanssa taivaallisessa valtakunnassa (Lu 22:28–30). Rikollinen ei voittanut maailmaa Jeesuksen Kristuksen tavoin, eikä hän ollut ”syntynyt vedestä ja hengestä” (Joh 3:5; 16:33). Hän on ilmeisesti yksi niistä, jotka eivät ole ”toimineet oikein” mutta jotka herätetään kuolleista maan päälle valtakunnan alamaisiksi, kun Kristus hallitsee paratiisimaata tuhat vuotta (Ap 24:15; Il 20:4, 6).

noin kuudes tunti: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

pimeys: Tämän yliluonnollisen pimeyden sai aikaan Jumala. Se ei voinut johtua auringonpimennyksestä, koska auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan ja nyt oli pesahin aika, jolloin oli täysikuu. Lisäksi pimeys kesti kolme tuntia, paljon pidempään kuin pisin täydellinen auringonpimennys, joka kestää vajaat kahdeksan minuuttia. Tässä Luukkaan kertomuksessa sanotaan lisäksi, että ”auringonvalo hävisi” (Lu 23:45).

yhdeksänteen tuntiin: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

pyhäkön: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

väliverho: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

väliverho: Tämä kauniisti kuvioitu verho erotti toisistaan temppelin kaikkeinpyhimmän ja pyhän. Juutalaisen perimätiedon mukaan tämä painava verho oli noin 18 m pitkä, 9 m leveä ja 7 cm paksu. Väliverhon repeytyminen kahtia oli paitsi ilmaus Jehovan vihasta hänen Poikansa surmaajia kohtaan myös merkki siitä, että nyt oli mahdollista päästä taivaaseen (Hpr 10:19, 20). (Ks. sanasto.)

pyhäkön: Kreikan sana naós tarkoittaa tässä itse temppelirakennusta, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin.

minä uskon henkeni: Jeesus lainaa tässä Ps 31:5:tä, jossa Daavid pyytää Jumalaa suojelemaan hänen henkeään eli elämänvoimaansa, ts. huolehtimaan siitä. Näillä sanoilla Daavid ilmaisi, että hän antoi elämänsä Jumalan käsiin. Jeesus antoi kuollessaan elämänvoimansa Jehovalle; hänen mahdollisuutensa elää jälleen riippui täysin Jumalasta. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

kuoli: Kreikan verbi ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) voidaan tässä kääntää myös ”veti viimeisen henkäyksensä” (ks. Mt 27:50, tutkimisviite). Raamattu osoittaa selvästi, että kun Jeesuksen henki lähti hänestä, hän ei ollut menossa taivaaseen vaan hän kuoli. Hän itse kertoi etukäteen, että hänet herätettäisiin kuolleista vasta ”kolmantena päivänä” (Mt 16:21; Lu 9:22). Sitten 40 päivää myöhemmin hän nousi taivaaseen, kuten Ap 1:3, 9:ssä osoitetaan.

antoi henkensä: Tai ”kuoli”, ”lakkasi hengittämästä”. ”Henki” (kreik. pneúma) voi tässä tarkoittaa hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä päätelmää tukee se, että kreikan verbiä ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) käytetään rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:37:ssä (jossa se on käännetty ilmauksella ”kuoli” tai tutkimisviitteen mukaan ”veti viimeisen henkäyksensä”). Joidenkin mielestä vastineella ”antoi” käännetty kreikan sana tarkoittaa sitä, että Jeesus lakkasi omasta tahdostaan taistelemasta pysyäkseen elossa, sillä kaikki oli jo saatu päätökseen (Joh 19:30). Hän halusi ”vuodattaa elämänsä aina kuolemaan asti” (Jes 53:12; Joh 10:11).

upseeri: Tai ”sadanpäämies”, ”senturio”, ts. Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta. Matteuksen ja Markuksen rinnakkaiskertomusten mukaan hän tunnusti lisäksi, että Jeesus oli ”Jumalan Poika” (Mt 27:54; Mr 15:39).

viaton: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

sanhedrin: Ts. juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. ”Sanhedriniksi” käännetty kreikan sana (synédrion) merkitsee kirjaimellisesti ’yhdessä istumista’. Sanaa käytettiin yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta, mutta Israelissa sillä voitiin tarkoittaa uskonnollista tuomioistuinta. (Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto; ks. myös liite B12, johon on merkitty sanhedrininsalin mahdollinen sijaintipaikka.)

Neuvostoon: Tai ”Sanhedriniin”. Sanhedrin oli juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. (Ks. Mt 26:59, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sanhedrin”.)

Joosef-niminen: Ks. Mr 15:43, tutkimisviite.

oikeamielinen: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Joosef: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Ensisijaisesti roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mt 27:57–60; Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)

Arimatiasta: Ks. Mt 27:57, tutkimisviite.

Arimatiasta: Kaupungin nimi juontuu ’korkeutta’ merkitsevästä heprean sanasta. Lu 23:51:ssä kaupunkia sanotaan ”juudealaisten kaupungiksi”. (Ks. liite B10.)

hautaan: Tai ”muistohautaan”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)

hautaansa: Tai ”muistohautaansa”. Pehmeään kalkkikiveen hakattu kammio, ei luonnon muovaama luola. Tällaisissa haudoissa oli usein penkkimäisiä hyllyjä tai syvennyksiä, joihin ruumiit asetettiin. (Ks. sanasto.)

valmistuspäivä: Ks. Mt 27:62, tutkimisviite.

valmistuspäivän: Viikkosapattia edeltävä päivä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Mr 15:42; ks. sanasto.)

hautaa: Tai ”muistohautaa”. (Ks. sanasto.)