Minä vakuutan: Tässä käytetty kreikan sana amḗn on translitterointi heprean sanasta ʼamén, joka merkitsee ’olkoon niin’, ’varmasti’. Jeesus käytti usein tätä ilmausta ennen jotain toteamusta, lupausta tai ennustusta ja korosti näin sen ehdotonta luotettavuutta ja varmuutta. Joidenkin tutkijoiden mukaan Jeesuksen tapa käyttää tätä ilmausta on ainutlaatuinen pyhässä kirjallisuudessa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus toistaa ilmauksen aina kaksi kertaa peräkkäin (amḗn amḗn), jolloin se on käännetty vastineella ”minä todella vakuutan”. (Ks. Joh 1:51, tutkimisviite.)

Minä vakuutan: Ks. Mt 5:18, tutkimisviite.

tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle: Jeesuksen ennustus täyttyi hämmästyttävällä tavalla vuonna 70, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin maan tasalle lukuun ottamatta muutamaa kaupunginmuurin osaa.

loppua: Tai ”lopullista loppua”. Kreikassa on tässä sana télos eikä syntéleia, joka on Mt 24:3:ssa käännetty ilmauksella ”on päättymässä”. (Ks. Mt 24:3, tutkimisviite, ja sanasto, ”Aikakauden päättyminen”.)

loppu: Tai ”lopullinen loppu”. (Ks. Mt 24:3, 6, tutkimisviitteet.)

Öljymäellä: Tai ”Öljyvuorella”. Öljymäki sijaitsee Jerusalemista itään Kidroninlaakson toisella puolella. Sieltä Jeesus ja hänen opetuslapsensa ”Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas” (Mr 13:3, 4) näkivät koko kaupungin ja sen temppelin.

läsnäolostasi: Kreikan sana parūsía (käännetty monissa käännöksissä vastineilla ”tulo”, ”tuleminen”) merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’. Sana ei tarkoita pelkkää tulemista tai saapumista vaan sitä, että on läsnä jonkin aikaa. Tämä parūsía-sanan merkitys käy ilmi siitä, että vedenpaisumusta edeltäviä ”Nooan päiviä” verrataan Mt 24:37–39:ssä ”Ihmisen Pojan läsnäoloon”. Fil 2:12:ssa Paavali käyttää tätä kreikan sanaa asettaessaan vastakkain läsnäolonsa ja poissaolonsa.

aikakausi: Tai ”asiainjärjestelmä”. Kreikan sana aiṓn tarkoittaa tässä vallitsevia olosuhteita tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisia piirteitä. (Ks. sanasto.)

on päättymässä: Ilmaus on käännös kreikan sanasta syntéleia ’yhteisloppu’, ’yhteinen loppu’, ’loppuminen yhdessä’ (Mt 13:39, 40, 49; 28:20; Hpr 9:26). Sana viittaa ajanjaksoon, jolloin monet tapahtumat yhdessä johtaisivat Mt 24:6, 14:ssä mainittuun ”loppuun”. Näissä jakeissa ”loppua” vastaava kreikan sana on télos. (Ks. Mt 24:6, 14, tutkimisviitteet, ja sanasto ”Aikakauden päättyminen”.)

Kristus: Kreik. ho Khristós. Arvonimeä ”Kristus” vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen kirjoituksista käy ilmi, että ensimmäisellä vuosisadalla ilmaantui miehiä, jotka väittivät olevansa profeettoja tai vapauttajia ja lupasivat tehdä lopun Rooman sorrosta. Heidän seuraajansa pitivät heitä ehkä poliittisina messiaina.

on päättymässä: Ilmaus on käännös kreikan sanasta syntéleia ’yhteisloppu’, ’yhteinen loppu’, ’loppuminen yhdessä’ (Mt 13:39, 40, 49; 28:20; Hpr 9:26). Sana viittaa ajanjaksoon, jolloin monet tapahtumat yhdessä johtaisivat Mt 24:6, 14:ssä mainittuun ”loppuun”. Näissä jakeissa ”loppua” vastaava kreikan sana on télos. (Ks. Mt 24:6, 14, tutkimisviitteet, ja sanasto ”Aikakauden päättyminen”.)

loppua: Tai ”lopullista loppua”. Kreikassa on tässä sana télos eikä syntéleia, joka on Mt 24:3:ssa käännetty ilmauksella ”on päättymässä”. (Ks. Mt 24:3, tutkimisviite, ja sanasto, ”Aikakauden päättyminen”.)

koko maailmassa – – kaikille kansoille: Molemmat ilmaukset korostavat saarnaamistyön laajuutta. ”Maailmaa” vastaava kreikan sana (oikūménē) tarkoittaa laajassa merkityksessä asuttua maata, ihmiskunnan asuinpaikkaa (Lu 4:5; Ap 17:31; Ro 10:18; Il 12:9; 16:14). Ensimmäisellä vuosisadalla se tarkoitti myös Rooman valtakuntaa, jonka laajalle alueelle juutalaiset olivat hajaantuneet (Lu 2:1; Ap 24:5). ”Kansaa” vastaava kreikan sana (éthnos) tarkoittaa yleisesti ihmisiä, jotka ovat läheisempää tai kaukaisempaa sukua keskenään ja joilla on yhteinen kieli. Tällainen kansallinen tai etninen ryhmä asuu usein jollain nimenomaisella maantieteellisellä alueella.

Kansa: Kreikan sanalla éthnos on laaja merkitys. Se voi tarkoittaa jonkin maan tai muun tarkkarajaisen poliittisen tai maantieteellisen alueen asukkaita mutta myös jotain etnistä ryhmää. (Ks. Mt 24:14, tutkimisviite.)

nousee: Tai ”yllytetään”, ”kiihotetaan”, ”nostatetaan”. Kreikan sana välittää tässä sellaisen ajatuksen, että ryhdytään vihamielisiin toimiin jotain vastaan, ja se voitaisiin kääntää myös ilmauksella ”tarttua aseisiin” tai ”lähteä sotaan”.

suurten tuskien: Kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti kovia ’synnytystuskia’. Tässä se tarkoittaa ahdistusta, tuskaa ja kärsimystä yleensä, mutta se voi viitata myös siihen, että ennustetut ongelmat ja kärsimykset tihenevät, voimistuvat ja pitkittyvät synnytyskipujen tavoin Mt 24:21:ssä mainittua ”suurta ahdinkoa” edeltävänä ajanjaksona.

nimesi: Jumalan nimi kirjoitetaan hepreassa neljällä konsonantilla יהוה (JHWH) ja käännetään suomeksi tavallisesti vastineella ”Jehova”. Uuden maailman käännöksessä se esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 6 979 kertaa ja kreikkalaisissa kirjoituksissa 237 kertaa. (Ks. liite A5 ja liite C, joissa on tietoa Jumalan nimen käytöstä Kreikkalaisissa kirjoituksissa.) Raamatussa jonkun ”nimi” edustaa joskus myös koko hänen persoonaansa, hänen mainettaan ja kaikkea, mitä hän sanoo olevansa (vrt. 2Mo 34:5, alav., 6; Il 3:4, alav.).

minun nimeni vuoksi: Raamatussa jonkun ”nimi” tarkoittaa joskus koko hänen persoonaansa, hänen mainettaan ja kaikkea, mitä hän edustaa (ks. Mt 6:9, tutkimisviite). Jeesuksen ”nimi” tarkoittaa lisäksi valtaa ja asemaa, jotka hän on saanut Isältään (Mt 28:18; Fil 2:9, 10; Hpr 1:3, 4). Jeesus selittää tässä, että maailman ihmiset vastustaisivat hänen seuraajiaan, koska he eivät tunne häntä, joka on lähettänyt Jeesuksen. Jos he tuntisivat Jumalan, he ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, mitä Jeesuksen nimi edustaa (Ap 4:12). Siihen sisältyy Jeesuksen asema Jumalan nimittämänä hallitsijana, kuninkaiden Kuninkaana, jonka valta kaikkien ihmisten täytyy tunnustaa saadakseen elää (Joh 17:3; Il 19:11–16; vrt. Ps 2:7–12).

minun nimeni vuoksi: Raamatussa jonkun ”nimi” tarkoittaa joskus koko hänen persoonaansa, hänen mainettaan ja kaikkea, mitä hän edustaa (ks. Mt 6:9, tutkimisviite). Jeesuksen ”nimi” tarkoittaa lisäksi hänen valtaansa ja asemaansa, jotka hän on saanut Isältään (Mt 28:18; Fil 2:9, 10; Hpr 1:3, 4). Jeesus selittää tässä, että ihmiset vihaisivat hänen seuraajiaan sen vuoksi, mitä hänen nimensä edustaa, ts. siksi että hän on Jumalan nimittämä hallitsija ja kuninkaiden Kuningas, jonka valta kaikkien ihmisten täytyy tunnustaa saadakseen elää. (Ks. Joh 15:21, tutkimisviite.)

he kieltäytyivät uskomasta häneen: Tai ”he loukkaantuivat häneen”. Kirjaim. ”he kompastuivat häneen”. Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana skandalízō viittaa kuvaannolliseen kompastumiseen eli loukkaantumiseen ja se voidaan kääntää myös ”he kieltäytyivät uskomasta häneen”. Joissain tekstiyhteyksissä kreikan sana voi tarkoittaa sitä, että lankeaa syntiin tai saa jonkun lankeamaan syntiin. (Ks. Mt 5:29, tutkimisviite.)

kompastuskivien: ”Kompastuskiveksi” käännetyn kreikan sanan skándalon ajatellaan tarkoittaneen alun perin ansaa; joidenkin mielestä se oli ansassa oleva keppi, johon syötti kiinnitettiin. Kun sanan merkitys laajeni, se alkoi tarkoittaa mitä tahansa estettä, johon saattoi kompastua tai kaatua. Kuvaannollisesti ”kompastuskivi” tarkoittaa tekoa tai tilannetta, joka saa ihmisen toimimaan väärin, kompastumaan tai kaatumaan moraalisesti tai lankeamaan syntiin. Mt 18:8, 9:ssä samaan sanueeseen kuuluva verbi skandalízō ’kompastuttaa’ voidaan kääntää ”saada joku tekemään syntiä” tai ”tulla jollekin ansaksi”.

menettävät uskonsa: Kirjaim. ”kompastuvat”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana skandalízō viittaa kuvaannolliseen kompastumiseen ja voi tarkoittaa sitä, että lankeaa syntiin tai saa jonkun lankeamaan syntiin. Raamatussa synti voi tarkoittaa Jumalan moraalilain rikkomista, uskon menettämistä tai väärien opetusten omaksumista. Tässä tekstiyhteydessä sana voidaan kääntää myös ”menettävät uskonsa” tai ”johdetaan tekemään syntiä”. Kreikan sanaa voidaan käyttää myös merkityksessä ’loukkaantua’. (Ks. Mt 13:57; 18:7; tutkimisviitteet.)

väärintekijät: Tai ”laittomuuden tekijät”. (Ks. Mt 24:12, tutkimisviite.)

pahuus: Kirjaim. ”laittomuus”. Kreikan sana viittaa lakien rikkomiseen ja halveksimiseen: ihmiset toimivat niin kuin lakeja ei olisi olemassakaan. Raamatussa sanalla tarkoitetaan piittaamatonta suhtautumista Jumalan lakeihin (Mt 7:23, tutkimisviite; 2Ko 6:14, alav.; 2Te 2:3, alav., 4–7; 1Jo 3:4, alav.).

useimpien: Tässä ei tarkoiteta vain yleisesti ”monia” ihmisiä, kuten joissain raamatunkäännöksissä lukee, vaan enemmistöä niistä, joihin ”väärät profeetat” ja ”pahuus” ovat vaikuttaneet, kuten Mt 24:11, 12:ssa sanotaan.

loppua: Tai ”lopullista loppua”. Kreikassa on tässä sana télos eikä syntéleia, joka on Mt 24:3:ssa käännetty ilmauksella ”on päättymässä”. (Ks. Mt 24:3, tutkimisviite, ja sanasto, ”Aikakauden päättyminen”.)

loppu: Tai ”lopullinen loppu”. (Ks. Mt 24:3, 6, tutkimisviitteet.)

on kestänyt: Tai ”kestää”. Kreikan verbi (hypoménō) merkitsee kirjaimellisesti ’jäädä alle’, ’pysyä alla’. Sitä käytetään usein merkityksessä ’jäädä sen sijaan että pakenisi’, ’pitää pintansa’, ’jatkaa sinnikkäästi’, ’pysyä lujana’. (Mt 10:22; Ro 12:12; Hpr 10:32; Ja 5:11.) Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa sitä, että elää jatkuvasti niin kuin Kristuksen opetuslapsi vastustuksesta ja koetuksista huolimatta (Mt 24:9–12).

loppuun: Ks. Mt 24:6, 14, tutkimisviitteet.

valtakunta: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ensimmäinen kohta, jossa esiintyy kreikan sana basileía. Se viittaa kuningaskuntaan hallinnollisena järjestelmänä sekä kuninkaan hallitsemaan alueeseen ja sen asukkaisiin. Tämä kreikan sana esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa 162 kohdassa. Niistä 55 on Matteuksen evankeliumissa, jossa tällä sanalla tarkoitetaan useimmiten Jumalan taivaallista hallintoa. Matteus käyttää sanaa niin usein, että hänen evankeliumiaan voitaisiin sanoa Valtakunnan evankeliumiksi. (Ks. sanasto, ”Jumalan valtakunta”.)

hyvää uutista: Kreikan sanan euangélion ensimmäinen esiintymiskohta. Joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä se on käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan kreikan sanueeseen kuuluva sana euangelistḗs, joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

Jumalan valtakunnan: Hyvä uutinen liittyy kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa läheisesti Jumalan valtakuntaan, joka oli Jeesuksen saarnaamis- ja opetustyön teema. ”Jumalan valtakuntaa” vastaava kreikan ilmaus esiintyy Luukkaan evankeliumissa 32 kertaa, Markuksen evankeliumissa 14 kertaa ja Matteuksen evankeliumissa 4 kertaa. Matteus käyttää kuitenkin noin 30 kertaa synonyymista ilmausta ”taivaan valtakunta”. (Ks. Mt 3:2; 24:14; Mr 1:15; tutkimisviitteet.)

evankelista: Kreikan sanan euangelistḗs perusmerkitys on ’hyvän uutisen julistaja’ (ks. Mt 4:23, tutkimisviite). Kaikkien kristittyjen tehtävänä on julistaa hyvää uutista (Mt 24:14; 28:19, 20; Ap 5:42; 8:4; Ro 10:9, 10), mutta niiden kolmen kohdan perusteella, joissa ”evankelistaa” vastaava kreikan sana esiintyy, tekstiyhteys osoittaa, että sanalla voi olla myös erikoismerkitys (Ap 21:8; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.). Se voi viitata esimerkiksi ihmiseen, joka vie hyvän uutisen uusille, koskemattomille alueille, jolloin se voitaisiin kääntää myös vastineella ”lähetystyöntekijä”. Filippos teki helluntain jälkeen uraauurtavaa työtä Samarian kaupungissa ja sai erittäin hyviä tuloksia. Enkeli ohjasi hänet saarnaamaan hyvää uutista Kristuksesta myös etiopialaiselle eunukille, jonka hän kastoi. Hengen johdattamana Filippos saarnasi sitten Asdodissa ja kaikissa kaupungeissa matkalla Kesareaan (Ap 8:5, 12, 14, 26–40). Noin 20 vuotta myöhemmin Filippos oli edelleen ”evankelista”, kuten tässä Ap 21:8:ssa osoitetaan.

saarnata: Kreikan sanan perusmerkitys on ’julistaa julkisena viestinviejänä’. Se korostaa julistamisen tapaa, sillä se tarkoittaa yleensä avointa, julkista julistamista eikä ihmisryhmälle pidettävää saarnaa.

todistajiani: Uskollisina juutalaisina Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset todistivat jo Jehovasta ja siitä, että hän on ainoa tosi Jumala (Jes 43:10–12; 44:8). Nyt heistä piti kuitenkin tulla Jehovan ja Jeesuksen todistajia. Heidän piti kertoa Jehovan tarkoituksen uudesta piirteestä: Jeesuksella on keskeinen osa, kun Jehovan nimi pyhitetään messiaanisen valtakunnan välityksellä. Sanoja ”todistaja” (mártys), ”todistaa” (martyréō) ja ”todistaa perusteellisesti” (diamartýromai) sekä muita samaan sanueeseen kuuluvia kreikan sanoja käytetään Apostolien teoissa useammin kuin missään muussa raamatunkirjassa, lukuun ottamatta Johanneksen evankeliumia (ks. Joh 1:7, tutkimisviite). Perusteellinen todistaminen Jumalan tarkoituksista – hänen valtakunnastaan ja Jeesuksen keskeisestä osasta – kulkee punaisena lankana läpi Apostolien tekojen (Ap 2:32, 40; 3:15; 4:33; 5:32; 8:25; 10:39; 13:31; 18:5; 20:21, 24; 22:20; 23:11; 26:16; 28:23). Joillain ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli ensi käden tietoa Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja he todistivat vahvistamalla nämä historialliset tapahtumat tosiksi (Ap 1:21, 22; 10:40, 41). Ne jotka alkoivat uskoa Jeesukseen myöhemmin, todistivat kertomalla hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkityksestä (Ap 22:15). (Ks. Joh 18:37, tutkimisviite.)

on päättymässä: Ilmaus on käännös kreikan sanasta syntéleia ’yhteisloppu’, ’yhteinen loppu’, ’loppuminen yhdessä’ (Mt 13:39, 40, 49; 28:20; Hpr 9:26). Sana viittaa ajanjaksoon, jolloin monet tapahtumat yhdessä johtaisivat Mt 24:6, 14:ssä mainittuun ”loppuun”. Näissä jakeissa ”loppua” vastaava kreikan sana on télos. (Ks. Mt 24:6, 14, tutkimisviitteet, ja sanasto ”Aikakauden päättyminen”.)

loppua: Tai ”lopullista loppua”. Kreikassa on tässä sana télos eikä syntéleia, joka on Mt 24:3:ssa käännetty ilmauksella ”on päättymässä”. (Ks. Mt 24:3, tutkimisviite, ja sanasto, ”Aikakauden päättyminen”.)

valtakunnan: Ts. Jumalan valtakunnan. ”Hyvä uutinen” (ks. tämän jakeen seuraava tutkimisviite, jossa selitetään ilmausta hyvä uutinen) liittyy kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa läheisesti Jumalan valtakuntaan, joka oli Jeesuksen saarnaamis- ja opetustyön teema. (Ks. Mt 3:2; 4:23; Lu 4:43; tutkimisviitteet.)

hyvä uutinen: Kreikan sana euangélion tulee sanoista eu ’hyvä’, ’hyvin’ ja ángelos ’uutisen tuoja’, ’julistaja’. (Ks. sanasto.) Se on joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan sanueeseen kuuluva kreikan sana (euangelistḗs), joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

saarnataan: Tai ”julistetaan julkisesti”. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)

koko maailmassa – – kaikille kansoille: Molemmat ilmaukset korostavat saarnaamistyön laajuutta. ”Maailmaa” vastaava kreikan sana (oikūménē) tarkoittaa laajassa merkityksessä asuttua maata, ihmiskunnan asuinpaikkaa (Lu 4:5; Ap 17:31; Ro 10:18; Il 12:9; 16:14). Ensimmäisellä vuosisadalla se tarkoitti myös Rooman valtakuntaa, jonka laajalle alueelle juutalaiset olivat hajaantuneet (Lu 2:1; Ap 24:5). ”Kansaa” vastaava kreikan sana (éthnos) tarkoittaa yleisesti ihmisiä, jotka ovat läheisempää tai kaukaisempaa sukua keskenään ja joilla on yhteinen kieli. Tällainen kansallinen tai etninen ryhmä asuu usein jollain nimenomaisella maantieteellisellä alueella.

todistukseksi: Tai ”todisteeksi”. Tässä vakuutetaan, että kaikki kansat kuulisivat hyvän uutisen. Kreikan sana martýrion (’todistus’, ’todiste’) ja muut samaan sanueeseen kuuluvat kreikan sanat tarkoittavat usein johonkin aiheeseen liittyvien tosiasioiden ja tapahtumien kertomista (ks. Ap 1:8, tutkimisviite). Tässä tilanteessa Jeesus sanoo, että ihmisille todistettaisiin eli kerrottaisiin kaikkialla maailmassa siitä, mitä Jumalan valtakunta saa aikaan, ja valtakuntaan liittyvistä tapahtumista. Hän osoittaa, että tämä valtakuntaan keskittyvä maailmanlaajuinen saarnaamistyö olisi itsessään tärkeä osa hänen läsnäolonsa merkkiä (Mt 24:3). Kaikille kansoille siis todistettaisiin, mutta se ei merkitse sitä, että ne kääntyisivät tosi kristillisyyteen. Ne vain kuulisivat tuon todistuksen.

loppu: Tai ”lopullinen loppu”. (Ks. Mt 24:3, 6, tutkimisviitteet.)

vihkimisjuhlaa: Vihkimisjuhlan heprealaisperäinen nimi on hanukka (ḥanukkáh ’vihkiminen’). Juhla kesti kahdeksan päivää, ja se alkoi 25. kislevkuuta, lähellä talvipäivänseisausta (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa talviaika, ja liite B15). Sitä vietettiin sen muistoksi, että vuonna 165 eaa. Jerusalemin temppeli vihittiin uudelleen. Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes oli häpäissyt Jehovan temppelin ja ilmaissut näin halveksuntansa juutalaisten Jumalaa kohtaan. Hän oli esimerkiksi rakentanut alttarin sen suuren alttarin päälle, jolla oli aiemmin uhrattu päivittäisiä polttouhreja. Saastuttaakseen Jehovan temppelin perin pohjin hän uhrasi 25. kislevkuuta 168 eaa. alttarilla sianlihaa ja käski pirskottaa tuosta lihasta valmistetun liemen kaikkialle temppeliin. Hän poltti temppelin portit, hajotti pappien huoneet ja vei pois kultaisen alttarin, uhrileipäpöydän ja kultaisen lampunjalan. Sitten hän vihki Jehovan temppelin Olympoksen pakanalliselle jumalalle Zeukselle. Kaksi vuotta myöhemmin Juudas Makkabi valtasi kaupungin ja temppelin takaisin. Kun temppeli oli puhdistettu, se vihittiin uudelleen 25. kislevkuuta 165 eaa., tasan kolme vuotta sen jälkeen kun Antiokhos oli uhrannut alttarilla iljettävän uhrinsa Zeukselle. Jehovalle alettiin jälleen uhrata päivittäisiä polttouhreja. Pyhän hengen ohjauksessa kirjoitetussa Raamatussa ei sanota suoraan, että Jehova olisi antanut Juudas Makkabille voiton ja käskenyt hänen korjata temppelin. Jehova oli kuitenkin aiemmin käyttänyt ulkomaalaisia, esimerkiksi persialaista Kyyrosta, toteuttaakseen tosi palvontaan liittyvän tahtonsa (Jes 45:1). On siksi järkevää päätellä, että Jehova saattoi toteuttaa tahtonsa vihkiytyneeseen kansaansa kuuluvan miehen välityksellä. Raamattu osoittaa, että temppelin piti olla olemassa ja toiminnassa, jotta Messiasta ja hänen palvelustaan ja uhriaan koskevat ennustukset voisivat täyttyä. Lisäksi leeviläisten tuli uhrata uhreja siihen asti, kun Messias antaisi suuremman uhrin, elämänsä, koko ihmiskunnan puolesta. (Da 9:27; Joh 2:17; Hpr 9:11–14.) Kristuksen seuraajia ei käsketty viettämään vihkimisjuhlaa (Kol 2:16, 17). Toisaalta missään ei sanota, että Jeesus tai hänen opetuslapsensa olisivat tuominneet sen vieton.

pyhään kaupunkiin: Tarkoittaa Jerusalemia. Kaupunkia sanottiin usein ”pyhäksi”, koska siellä sijaitsi Jehovan temppeli. (Ne 11:1; Jes 52:1.)

autioittava iljetys: Daniel ennusti, että autioitukseen liittyisi ”iljetys” tai ”iljetyksiä” (Da 9:27; 11:31; 12:11). Tässä Jeesus osoittaa, että ”autioittava iljetys” ei ollut vielä ilmaantunut; se tulisi vasta myöhemmin. 33 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt olivat todistamassa tämän ennustuksen ensimmäistä täyttymystä, kun he näkivät iljetyksen seisovan pyhässä paikassa. Lu 21:20:n rinnakkaiskertomuksessa sanotaan: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä, silloin tiedätte, että sen autioitus on lähellä.” Vuonna 66 pakanalliset Rooman armeijat ympäröivät ”pyhän kaupungin” Jerusalemin, paikan, jota juutalaiset pitivät pyhänä ja joka oli heidän Rooman-vastaisen kapinansa keskus (Mt 4:5; 27:53). Havaintokykyiset kristityt tajusivat, että ”iljetys” oli Rooman armeija epäjumalanpalvontaan liittyvine sotamerkkeineen, ja silloin he ymmärsivät, että oli tullut aika ”paeta vuorille” (Mt 24:15, 16; Lu 19:43, 44; 21:20–22). Kristittyjen paon jälkeen roomalaiset autioittivat kaupungin ja tuhosivat kansakunnan. Jerusalem hävitettiin vuonna 70, ja juutalaisten viimeinen linnoitus Masada kukistui roomalaisten edessä vuonna 73. (Vrt. Da 9:25–27.) Ennustuksen ensimmäinen yksityiskohtainen täyttymys antaa vahvat perusteet luottaa siihen, että sillä on myös suurempi täyttymys, jonka huipentuessa Jeesus ”tulee taivaan pilvien päällä voimalla ja suurella kirkkaudella” (Mt 24:30). Monet sivuuttavat sen, että Jeesus osoitti Danielin ennustuksen täyttyvän vasta hänen aikansa jälkeen. He soveltavat Danielin ennustuksen juutalaisen perinteen mukaisesti siihen, että Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes häpäisi Jerusalemissa olevan Jehovan temppelin vuonna 168 eaa. Yrittäessään tukahduttaa Jehovan palvonnan hän jopa rakensi alttarin Jehovan suuren alttarin päälle ja uhrasi sillä sikoja Olympoksen pakanalliselle jumalalle Zeukselle. (Ks. Joh 10:22, tutkimisviite.) Apokryfisessä 1. Makkabilaiskirjassa (1:54) käytetään samanlaista ilmausta kuin Danielin kirjassa (iljetykset liitetään autioitukseen) ja se yhdistetään vuoden 168 eaa. tapahtumiin. Juutalainen perinne ja 1. Makkabilaiskirjan kertomus ovat kuitenkin ihmisten tulkintoja; ne eivät ole lähtöisin Jumalasta. Antiokhos herätti varmasti iljetystä häpäistessään temppelin, mutta hänen hyökkäyksensä ei johtanut Jerusalemin ja sen temppelin autioitukseen eikä juutalaisen kansakunnan tuhoutumiseen.

pyhässä paikassa: Tarkoittaa tämän ennustuksen ensimmäisessä täyttymyksessä Jerusalemia ja sen temppeliä. (Ks. Mt 4:5, tutkimisviite.)

(lukija tarvitsee havaintokykyä): Lukijat tarvitsevat havaintokykyä aina tutkiessaan Jumalan sanaa, mutta nähtävästi on oltava aivan erityisen tarkkana, kun tätä Danielin ennustuksen osaa sovelletaan. Jeesus painotti kuulijoilleen sitä, että tämä ennustus ei ollut vielä täyttynyt vaan se täyttyisi tulevaisuudessa. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään ilmausta autioittava iljetys.)

Juudeassa: Ts. Rooman Juudean-provinssissa.

vuorille: 200- ja 300-luvulla eläneen historioitsijan Eusebioksen mukaan Juudean ja Jerusalemin kristityt pakenivat Jordanin yli Dekapoliin vuoristoseudulle Pellan kaupunkiin.

katolla: Taloissa oli tasakatot, joita käytettiin eri tarkoituksiin: niillä säilytettiin erilaisia tarvikkeita (Jos 2:6), levättiin (2Sa 11:2), nukuttiin (1Sa 9:26) ja vietettiin uskonnollisia juhlia (Ne 8:16–18). Siksi katoilla piti olla kaide (5Mo 22:8). Yleensä katolta pääsi alas ulkokautta portaita tai tikapuita pitkin tarvitsematta käydä sisällä. Jeesus siis painotti sitä, että olisi paettava nopeasti.

talvella: Rankkasateiden, tulvien ja kylmän sään vuoksi talvella olisi vaikea matkustaa ja löytää ruokaa ja suojaa (Esr 10:9, 13).

sapattina: Sapattilakiin liittyvien rajoitusten vuoksi Juudean kaltaisilla alueilla olisi vaikea tehdä pitkiä matkoja ja kuljettaa tavaraa sapattipäivänä. Lisäksi kaupungin portit olivat sapattina kiinni. (Ks. Ap 1:12 ja liite B12.)

Kristus: Kreik. ho Khristós. Arvonimeä ”Kristus” vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen kirjoituksista käy ilmi, että ensimmäisellä vuosisadalla ilmaantui miehiä, jotka väittivät olevansa profeettoja tai vapauttajia ja lupasivat tehdä lopun Rooman sorrosta. Heidän seuraajansa pitivät heitä ehkä poliittisina messiaina.

Vääriä kristuksia: Tai ”Vääriä messiaita”. Kreikan sana pseudókhristos esiintyy vain tässä ja rinnakkaiskertomuksessa Mr 13:22:ssa. Se tarkoittaa sellaista, joka omaksuu väärin perustein Kristuksen eli Messiaan (kirjaim. ’voidellun’) roolin. (Ks. Mt 24:5, tutkimisviite.)

Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)

läsnäolostasi: Kreikan sana parūsía (käännetty monissa käännöksissä vastineilla ”tulo”, ”tuleminen”) merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’. Sana ei tarkoita pelkkää tulemista tai saapumista vaan sitä, että on läsnä jonkin aikaa. Tämä parūsía-sanan merkitys käy ilmi siitä, että vedenpaisumusta edeltäviä ”Nooan päiviä” verrataan Mt 24:37–39:ssä ”Ihmisen Pojan läsnäoloon”. Fil 2:12:ssa Paavali käyttää tätä kreikan sanaa asettaessaan vastakkain läsnäolonsa ja poissaolonsa.

Ihmisen Pojan: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

läsnäolo: Ks. Mt 24:3, tutkimisviite.

Ihmisen Pojan merkki: Tai ”Ihmisen Pojan tunnusmerkki”. Tämä merkki ei ole sama kuin Mt 24:3:ssa mainittu ”merkki – – [Jeesuksen] läsnäolosta”. Tässä jakeessa merkki liittyy Ihmisen Pojan ”tulemiseen” tuomarina suuren ahdingon aikana, jolloin hän julistaa tuomion ja panee sen täytäntöön. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa tulevan.)

lyövät itseään murheesta: Tai ”surevat”. Lyömällä toistuvasti käsillä omaan rintaan ilmaistiin syvää surua tai syyllisyyttä ja katumusta (Jes 32:12; Na 2:7; Lu 23:48).

näkevät: Vastineella ”nähdä” käännetty kreikan verbi voi merkitä kirjaimellisesti ’nähdä jokin kohde’, ’katsoa’, ’katsella’, mutta sitä voidaan käyttää kuvaannollisesti myös sisäisestä näkemisestä, jolloin se merkitsee ’huomata’, ’käsittää’ (Ef 1:18).

tulevan: Ensimmäinen Matteuksen 24. ja 25. luvun kahdeksasta kohdasta, joissa viitataan Jeesuksen tulemiseen (Mt 24:42, 44, 46; 25:10, 19, 27, 31). Kaikissa kohdissa käytetään jotain muotoa kreikan verbistä érkhomai ’tulla’. Tässä tuo verbi tarkoittaa sitä, että kohdistetaan huomio ihmiskuntaan, ja se viittaa erityisesti siihen, että Jeesus tulee suuren ahdingon aikana tuomarina julistamaan tuomion ja panemaan sen täytäntöön.

taivaan pilvien: Pilvet eivät yleensä paranna näkyvyyttä vaan rajoittavat sitä. Tarkkailijat pystyvät kuitenkin ”näkemään” ymmärryksen silmin. (Ap 1:9.)

neljältä ilmansuunnalta: Kirjaim. ”neljästä tuulesta”. Kreikan idiomi viittaa neljään ilmansuuntaan – pohjoiseen, itään, etelään ja länteen – ja merkitsee ’kaikilta suunnilta’, ’kaikkialta’. (Jer 49:36; Hes 37:9, alav.; Da 8:8.)

vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.

vertauksesta: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.

Taivas ja maa katoavat: Muualla Raamatussa osoitetaan, että taivas ja maa pysyvät ikuisesti (1Mo 9:16; Ps 104:5; Sr 1:4). Jeesuksen sanat voidaan siis ymmärtää hyperbolana: vaikka mahdoton tapahtuisi ja taivas ja maa todella katoaisivat, silti Jeesuksen sanat toteutuisivat (vrt. Mt 5:18). Taivas ja maa voivat tässä hyvinkin tarkoittaa myös kuvaannollista taivasta ja maata, joita sanotaan Il 21:1:ssä ”entiseksi taivaaksi ja entiseksi maaksi”.

minun sanani eivät missään tapauksessa katoa: Kirjaim. ”minun sanani eivät eivät katoa”. Kreikassa on verbin yhteydessä kaksi kieltosanaa, millä ilmaistaan painokkaasti ajatuksen mahdottomuutta. Jeesuksen sanat siis pysyvät eli täyttyvät ehdottoman varmasti.

läsnäolostasi: Kreikan sana parūsía (käännetty monissa käännöksissä vastineilla ”tulo”, ”tuleminen”) merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’. Sana ei tarkoita pelkkää tulemista tai saapumista vaan sitä, että on läsnä jonkin aikaa. Tämä parūsía-sanan merkitys käy ilmi siitä, että vedenpaisumusta edeltäviä ”Nooan päiviä” verrataan Mt 24:37–39:ssä ”Ihmisen Pojan läsnäoloon”. Fil 2:12:ssa Paavali käyttää tätä kreikan sanaa asettaessaan vastakkain läsnäolonsa ja poissaolonsa.

läsnäolostasi: Kreikan sana parūsía (käännetty monissa käännöksissä vastineilla ”tulo”, ”tuleminen”) merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’. Sana ei tarkoita pelkkää tulemista tai saapumista vaan sitä, että on läsnä jonkin aikaa. Tämä parūsía-sanan merkitys käy ilmi siitä, että vedenpaisumusta edeltäviä ”Nooan päiviä” verrataan Mt 24:37–39:ssä ”Ihmisen Pojan läsnäoloon”. Fil 2:12:ssa Paavali käyttää tätä kreikan sanaa asettaessaan vastakkain läsnäolonsa ja poissaolonsa.

läsnäolo: Ks. Mt 24:3, tutkimisviite.

Nooan päivät: Raamatussa ilmaus ”jonkun päivä(t)” viittaa joskus ajanjaksoon, jolloin joku tietty ihminen eli (Jes 1:1; Jer 1:2, 3; Lu 17:28). Tässä ”Nooan päiviä” verrataan Ihmisen Pojan läsnäoloon. Samanlaisessa kohdassa Lu 17:26:ssa käytetään ilmausta ”Ihmisen Pojan päivät”. Jeesus ei viitannut ainoastaan siihen nimenomaiseen päivään, jolloin ”Nooan päivät” huipentuivat vedenpaisumukseen. ”Nooan päivät” kestivät vuosia, joten on perusteltua ajatella, että ennustettu ”Ihmisen Pojan läsnäolo [eli ”päivät”]” kestäisi vastaavasti vuosia. Niin kuin ”Nooan päivät” huipentuivat vedenpaisumukseen, ”Ihmisen Pojan läsnäolo” kulminoituu niiden tuhoon, jotka eivät tartu mahdollisuuteen pelastua. (Ks. Mt 24:3, tutkimisviite.)

vedenpaisumusta: Tai ”tulvaa”, ”kataklysmiä”. Kreikan sana kataklysmós tarkoittaa suurta, tuhoisaa tulvaa. Raamatussa sanaa käytetään Nooan ajan vedenpaisumuksesta (Mt 24:39; Lu 17:27; 2Pi 2:5).

arkkiin: Kreikan sana voidaan kääntää myös vastineilla ”arkku”, ”laatikko”, ja sitä käytetään ehkä siksi, että arkki muistutti suurta laatikkoa. Vulgatassa kreikan sanan vastineena on ’laatikkoa’, ’arkkua’ merkitsevä latinan sana arca, josta juontuu myös suomen sana ”arkki”.

otetaan mukaan: Kreikan sanaa käytetään erilaisissa tekstiyhteyksissä, usein myönteisessä merkityksessä. Se on käännetty esimerkiksi Mt 17:1:ssä ilmauksella ”ottaa mukaan” sekä Mt 1:20:ssä ja Joh 14:3:ssa ilmauksella ”ottaa kotiin”. Tässä tekstiyhteydessä se viittaa ilmeisesti siihen, että saa hyväksytyn aseman ”Herran” edessä ja pelastuu (Lu 17:37). Ajatus mukaan ottamisesta voi rinnastua myös siihen, että Nooa otettiin arkkiin vedenpaisumuksen alkaessa ja Loot vietiin pois Sodomasta (Lu 17:26–29). Jättäminen merkitsisi siinä tapauksessa tuhoon tuomitsemista.

otetaan mukaan – – jätetään: Ks. Lu 17:34, tutkimisviite.

pysykää valveilla: Kirjaim. ”pysykää hereillä”. Jeesus oli painottanut opetuslapsilleen, että oli hyvin tärkeää pysyä hengellisesti hereillä, koska he eivät tienneet, minä päivänä ja hetkenä hän tulisi. (Ks. Mt 24:42; 25:13; tutkimisviitteet.) Hän toistaa tämän kehotuksen tässä ja jälleen Mt 26:41:ssä, jossa hän yhdistää hengellisen hereillä pysymisen jatkuvaan rukoilemiseen. Samanlaisia kehotuksia on kaikkialla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, mikä osoittaa, että tosi kristittyjen on todella tärkeää pysyä hengellisesti valppaina (1Ko 16:13; Kol 4:2; 1Te 5:6; 1Pi 5:8; Il 16:15).

Pysykää – – valveilla: Kreikan verbin perusmerkitys on ’valvoa’, ’pysyä hereillä’, mutta monissa tekstiyhteyksissä se merkitsee ’olla varuillaan’, ’olla valppaana’. Matteus käyttää tätä sanaa Mt 24:43; 25:13; 26:38, 40, 41:ssä. Mt 24:44:ssä hän yhdistää siihen ajatuksen siitä, että on tärkeää olla ”valmiina”. (Ks. Mt 26:38, tutkimisviite.)

taloudenhoitaja: Tai ”taloudesta vastaava palvelija”. Kreikan sana oikonómos tarkoittaa palvelijaa, jonka alaisuudessa on muita palvelijoita. Muinoin tässä vastuuasemassa oli usein uskollinen orja, ja hän huolehti isännän asioista. Se oli siis tärkeä luottamustehtävä. Tällainen taloudenhoitaja oli Abrahamin palvelija, ”joka hoiti kaikkea, mitä hänellä [Abrahamilla] oli” (1Mo 24:2). Samanlainen asema oli Joosefilla, kuten osoitetaan 1Mo 39:4:ssä. Jeesuksen vertauksessa ”taloudenhoitaja” on yksikössä, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että taloudenhoitaja edustaisi vain yhtä tiettyä ihmistä. Muuallakin Raamatussa yksikkömuotoinen substantiivi voi viitata ryhmään. Jehova esimerkiksi sanoi Israelin kansalle: ”Te olette minun todistajiani [monikko] – – palvelijani [yksikkö], jonka olen valinnut.” (Jes 43:10.) Vastaavasti tässä vertauksessa taloudenhoitaja viittaa ryhmään. Rinnakkaisessa vertauksessa Mt 24:45:ssä tästä taloudenhoitajasta käytetään nimitystä ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”.

ymmärtäväinen: Tai ”viisas”. Kreikan sana välittää ajatuksen ymmärtämisestä, johon liittyy syvällistä ymmärrystä, harkintaa, arvostelukykyä, järkevyyttä ja käytännöllistä viisautta. Samaa kreikan sanaa käytetään Mt 7:24; 25:2, 4, 8, 9:ssä. Septuagintassa tällä sanalla kuvaillaan Joosefia 1Mo 41:33, 39:ssä (käännetty ”kyvykkääksi”).

orja: Jeesuksen vertauksessa ”orja” on yksikössä, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että orja edustaisi vain yhtä tiettyä ihmistä. Muuallakin Raamatussa yksikkömuotoinen substantiivi voi viitata ryhmään. Jehova esimerkiksi sanoi Israelin kansalle: ”Te olette minun todistajiani [monikko] – – palvelijani [yksikkö], jonka olen valinnut.” (Jes 43:10.) Rinnakkaisessa vertauksessa Lu 12:42:ssa tästä orjasta käytetään nimitystä ”se uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen”. (Ks. Lu 12:42, tutkimisviite.)

palvelusväestään: Tai ”palvelijoistaan”. Tarkoittaa kaikkia isännän taloudessa työskenteleviä palvelijoita.

tulevan: Ensimmäinen Matteuksen 24. ja 25. luvun kahdeksasta kohdasta, joissa viitataan Jeesuksen tulemiseen (Mt 24:42, 44, 46; 25:10, 19, 27, 31). Kaikissa kohdissa käytetään jotain muotoa kreikan verbistä érkhomai ’tulla’. Tässä tuo verbi tarkoittaa sitä, että kohdistetaan huomio ihmiskuntaan, ja se viittaa erityisesti siihen, että Jeesus tulee suuren ahdingon aikana tuomarina julistamaan tuomion ja panemaan sen täytäntöön.

tullessaan: Ks. Mt 24:30, tutkimisviite.

tuo orja: Tässä mainittu orja tarkoittaa Lu 12:42:ssa mainittua taloudenhoitajaa. Jos ”tuo orja” on uskollinen, hänet palkitaan (Lu 12:43, 44), mutta jos hän on uskoton, häntä rangaistaan ”mitä ankarimmin” (Lu 12:46). Tässä Jeesus todellisuudessa varoittaa uskollista taloudenhoitajaa. Sama ajatus on rinnakkaisessa vertauksessa Mt 24:45–51:ssä, jossa Jeesus sanoo: ”Jos tuo orja olisi paha ja ajattelisi.” Hän ei ennusta, että tulisi joku paha orja, eikä nimitä sellaista, vaan hän varoittaa uskollista orjaa siitä, mitä tapahtuisi, jos tuo orja alkaisi ilmaista pahalle orjalle ominaisia piirteitä.

tuo orja olisi paha: Tässä Jeesus todellisuudessa varoittaa uskollista ja ymmärtäväistä orjaa, joka mainitaan Mt 24:45:ssä. Hän ei ennusta, että tulisi joku paha orja, eikä nimitä sellaista, vaan hän varoittaa uskollista orjaa siitä, mitä tapahtuisi, jos tuo orja alkaisi ilmaista pahalle orjalle ominaisia piirteitä. Tällaista uskotonta orjaa rangaistaisiin ”mitä ankarimmin” (Mt 24:51). (Ks. Lu 12:45, tutkimisviite.)

tekopyhät: Kreikan sanalla hypokritḗs tarkoitettiin alun perin kreikkalaisia (ja myöhemmin roomalaisia) näyttelijöitä, joiden käyttämät suuret naamiot vahvistivat ääntä. Sanaa alettiin käyttää kuvaannollisesti sellaisesta, joka kätki todelliset aikomuksensa tai persoonallisuutensa pettämällä tai teeskentelemällä. Jeesus sanoo tässä juutalaisia uskonnollisia johtajia ”tekopyhiksi”. (Mt 6:5, 16.)

kiristelevät hampaitaan: Tai ”purevat hampaansa yhteen”. Ilmaus voi kuvata tuskaa, epätoivoa ja vihaa, joihin saattaa liittyä katkeraa puhetta ja aggressiivista käytöstä.

rankaisee häntä mitä ankarimmin: Kirjaim. ”hakkaa hänet kahtia”. Tätä voimakasta ilmausta ei ole selvästikään tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti, vaan se välittää ajatuksen ankarasta rangaistuksesta.

tekopyhien: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.

kiristelee hampaitaan: Ks. Mt 8:12, tutkimisviite.