”Jehovan todistajat ovat kehittäneet useita palveluja, jotka liittyvät käytännöllisellä tavalla verensiirtoja koskeviin kysymyksiin. Ensi sijassa he auttavat potilasta ja tämän omaisia hankkimaan tarkoituksenmukaista lääkärinhoitoa – –. Toiseksi he tukevat hoitohenkilökuntaa tarjoamalla arvokasta informaatiota verettömästä lääketieteellisestä hoidosta ja helpottamalla kommunikointia potilaan sekä lääkärien, hoitajien ja muiden välillä.” (Seeber, P. & Shander, A., Basics of Blood Management. Malden, Yhdysvallat: Blackwell Publishing, Inc.; Oxford, Britannia: Blackwell Publishing, Ltd.; 2007, s. 295.)

”Sairaalayhteyskomitean jäsenet ovat Jehovan todistajia, jotka tarjoavat apua lähialueillaan sairaalahoidossa oleville Jehovan todistaja -potilaille. Komitean jäseniä on ympäri maailmaa, ja he ovat käytettävissä myös sellaisissa sairaaloissa, joissa ei ole otettu käyttöön verettömiä hoitostrategioita edistävää ohjelmaa. He vierailevat potilaiden luona, auttavat yksilöllisen, potilaan uskonnollisen vakaumuksen mukaisen hoitosuunnitelman koordinoinnissa ja edistävät sairaalassa olevien Jehovan todistaja -potilaiden hoitoa yhteistoiminnallisella tavalla.” (Johnson-Arbor et al., No Bad Blood—Surviving Severe Anemia Without Transfusion. JAMA Intern Med 2021;181[1]:7–8.)

”Nämä komiteat [sairaalayhteyskomiteat] on perustettu auttamaan Jehovan todistaja -potilaita valmistautumaan elektiivisiin kirurgisiin toimenpiteisiin ja muihin tilanteisiin, joita voi tulla esimerkiksi raskauden aikana. Komiteat voivat järjestää hengellistä tukea ja yhteyshenkilön myös hätätilanteissa – –. Komiteoilla on eri puolilla maailmaa toimivien lääkäreiden yhteystietoja, joten ne voivat auttaa hoitotiimejä saamaan yhteyden sellaisiin lääkäreihin, jotka pystyvät antamaan konsultointiapua haastavissa tilanteissa.” (Klein, A. A. et al., Association of Anaesthetists: anaesthesia and peri-operative care for Jehovah’s Witnesses and patients who refuse blood. Anaesthesia 2019;74[1]:74–82.)

”Jehovan todistajilla on yhteyshenkilöitä, jotka auttavat lääkäreitä laatimaan yksilöllisesti hyväksyttävän hoitosuunnitelman ennen leikkausta. Kirjoittajan omakohtaisen kokemuksen perusteella tämä vuorovaikutus on ollut hyvin mutkatonta, ristiriidatonta ja hyödyllistä.” (Hivey, S. et al., Religious practice, blood transfusion, and major medical procedures. Pediatric Anesthesia 2009;19[10]:934–946.)