Mikä on halloweenin alkuperä?
Raamattu vastaa
Monet viettävät halloweenia vuosittain 31. lokakuuta. Tätä juhlaa ei mainita Raamatussa, mutta sen alkuperä ja siihen liittyvät tavat ovat vastoin Raamatun opetuksia.
Tässä artikkelissa
Halloweenin historia ja tavat
Samhain: Halloweenin historia ulottuu tähän ”muinaisajan pakanalliseen juhlaan, jota keltit viettivät yli kaksituhatta vuotta sitten”, kerrotaan teoksessa The World Book Encyclopedia. ”Keltit uskoivat, että vainajat saattoivat tuolloin vaeltaa elävien keskuudessa. Samhainin aikana elävät pystyivät tapaamaan kuolleita.” (Ks. ” Mistä nimi halloween tulee?”)
Halloween-asut ja ”karkki vai kepponen” -perinne: Erään halloweenin historiaa käsittelevän kirjan mukaan jotkut keltit käyttivät kammottavan näköisiä vaatteita, jotta vaeltavat henget luulisivat heitä kuolleiksi ja jättäisivät heidät rauhaan. Toiset tarjosivat hengille makeisia näitä lepyttääkseen. a
Keskiajan Euroopassa katoliset papit omaksuivat paikallisia pakanallisia tapoja ja kehottivat kirkon jäseniä kulkemaan talosta taloon erikoisiin asuihin pukeutuneina ja pyytämään pieniä lahjoja.
Aaveet, vampyyrit, ihmissudet, noidat ja zombit: Nämä on jo pitkään liitetty pahojen henkien maailmaan. Kirjassa Halloween Trivia niitä sanotaan ”yliluonnollisiksi hirviöiksi”, jotka ovat ”läheisessä yhteydessä kuolemaan, kuolleisiin ja kuolemanpelkoon”.
Kurpitsalyhdyt: Keskiajalla Britanniassa jotkut ”kulkivat ovelta ovelle ja pyysivät ruokaa vastineeksi kuolleiden puolesta esittämistään rukouksista”. Heillä oli mukanaan ”nauriista koverrettuja lyhtyjä, joiden kynttilät edustivat kiirastuleen jääneitä sieluja”. (Halloween—From Pagan Ritual to Party Night.) Toiset sanovat, että lyhtyjen avulla pidettiin pahat henget loitolla. 1800-luvulla Pohjois-Amerikassa nauriit korvattiin kurpitsoilla, sillä niitä oli paljon ja ne oli helppo kovertaa ontoiksi.
Onko halloweenin pakanallisella alkuperällä merkitystä?
Kyllä. Vaikka jotkut pitävät halloweenia harmittomana, siihen kuuluvat tavat ovat vastoin Raamatun opetuksia. Se perustuu vääriin uskomuksiin vainajista ja näkymättömistä pahoista hengistä eli demoneista.
Seuraavissa raamatunkohdissa kerrotaan, mitä mieltä Jumala on halloweeniin liittyvistä uskomuksista:
”Keskuudessanne ei saa olla ketään – – henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta.” (5. Mooseksen kirja 18:10–12, Kirkkoraamattu 1992.)
Merkitys: Jumala ei hyväksy sitä, että joku yrittää ottaa yhteyttä kuolleisiin tai edes esittää tekevänsä niin.
”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.)
Merkitys: Koska kuolleet ovat tiedottomia, he eivät voi kommunikoida elävien kanssa.
”[En] halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta.” (1. Korinttilaisille 10:20, 21, KR-1992.)
Merkitys: Jos ihminen haluaa miellyttää Jumalaa, hän ei saa olla missään tekemisissä demonien kanssa.
”[Pysykää] lujina ja – – [vastustakaa] Paholaisen viekkaita tekoja, sillä me – – [kamppailemme] pahoja henkivoimia vastaan.” (Efesolaisille 6:11, 12.)
Merkitys: Kristittyjen tulee vastustaa pahoja henkivoimia eikä antaa edes sellaista vaikutelmaa, että he juhlisivat niiden kanssa.
a Ks. Halloween: An American Holiday, an American History, s. 4.