Väärä käsitys: Jumala pani alulle sapatinvieton, kun hän ryhtyi lepäämään seitsemäntenä päivänä.

 Tosiasia: Raamattu sanoo: ”Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.” (1. Mooseksen kirja 2:3, Kirkkoraamattu 1992.) Tässä jakeessa ei anneta lakia ihmisille, vaan siinä ainoastaan todetaan, mitä Jumala teki seitsemäntenä luomispäivänä. Raamattu ei kerro kenenkään viettäneen sapattia ennen Mooseksen aikaa.

 Väärä käsitys: Israelilaisten piti noudattaa sapattilakia jo ennen kuin he saivat Mooseksen lain.

 Tosiasia: Mooses sanoi israelilaisille: ”Jehova, meidän Jumalamme, teki kanssamme liiton Horebissa”, Siinainvuorta ympäröivällä alueella. Sapattilaki sisältyi tähän liittoon. (5. Mooseksen kirja 5:2, 12.) Eräät seikat osoittavat, että sapatin viettäminen oli israelilaisille uutta. Jos israelilaiset olisivat olleet jonkinlaisen sapattilain alaisuudessa jo aiemmin – ollessaan vielä Egyptissä – miten sapatti olisi Jumalan sanojen mukaisesti voinut muistuttaa heitä Egyptistä vapautumisesta? (5. Mooseksen kirja 5:15.) Miksi heitä piti kieltää keräämästä mannaa seitsemäntenä päivänä? (2. Mooseksen kirja 16:25–30.) Entä miksi he eivät tienneet, mitä tehdä miehelle, joka oli muistiinmerkintöjen mukaan ensimmäinen sapattia rikkonut ihminen? (4. Mooseksen kirja 15:32–36.)

 Väärä käsitys: Sapattikäsky on ikuinen, minkä vuoksi se on edelleen voimassa.

 Tosiasia: Jotkin raamatunkäännökset sanovat sapattia ”ikuiseksi liitoksi” (2. Mooseksen kirja 31:16, Kirkkoraamattu 1938). Heprean sana, joka on käännetty ”ikuiseksi”, voi tarkoittaa myös ’määrittelemättömään aikaan saakka kestävää’. Raamatussa käytetään samaa sanaa esimerkiksi kuvailtaessa leeviläisten pappeutta, jonka Jumala lopetti noin 2000 vuotta sitten (2. Mooseksen kirja 40:15; Heprealaisille 7:11, 12).

 Väärä käsitys: Kristittyjen täytyy viettää sapattia, koska Jeesuskin vietti sitä.

 Tosiasia: Jeesus noudatti sapattia, koska hän oli juutalainen ja syntymästään saakka Mooseksen lain alaisuudessa (Galatalaisille 4:4). Lakiliitto, johon myös sapatti kuului, poistettiin Jeesuksen kuoleman jälkeen (Kolossalaisille 2:13, 14).

 Väärä käsitys: Apostoli Paavali vietti sapattia, vaikka hän oli kristitty.

 Tosiasia: Paavali kävi synagogissa sapattina, mutta ei osallistuakseen sen viettoon juutalaisten kanssa (Apostolien teot 13:14; 17:1–3; 18:4). Sen sijaan hän saarnasi synagogissa hyvää uutista, sillä siihen aikaan oli tapana, että vierailijoita pyydettiin puhumaan yleisölle (Apostolien teot 13:15, 32). Paavali saarnasi ”joka päivä”, ei ainoastaan sapattina (Apostolien teot 17:17).

 Väärä käsitys: Kristittyjen sapatti on sunnuntai.

 Tosiasia: Raamattu ei vaadi kristittyjä varaamaan sunnuntaita lepoon ja palvontaan. Sunnuntai oli varhaiskristityille viikon ensimmäinen päivä, tavallinen työpäivä. Tietosanakirjassa The International Standard Bible Encyclopedia sanotaan: ”Sunnuntai alkoi saada sapatille ominaisia piirteitä vasta 300-luvulla, kun [roomalainen pakanakeisari] Konstantinus määräsi, että sunnuntaina ei saanut tehdä tietynlaisia töitä.”

 Entä miten meidän tulisi ymmärtää raamatunkohdat, jotka tuntuvat osoittavan, että sunnuntai oli tavallisesta poikkeava päivä? Raamattu kertoo apostoli Paavalin aterioineen toisten uskovien kanssa ”viikon ensimmäisenä päivänä”, sunnuntaina. Tämä johtui kuitenkin ainoastaan siitä, että Paavali aikoi jatkaa matkaansa seuraavana päivänä. (Apostolien teot 20:7.) Eräästä toisesta kohdasta käy ilmi, että joitakin seurakuntia kehotettiin panemaan rahaa säästöön apua tarvitsevien hyväksi ”aina viikon ensimmäisenä päivänä”, sunnuntaina. Tämä oli kuitenkin vain käytännöllinen ehdotus henkilökohtaisen menoarvion tekemiseen. Lahjoitukset säilytettiin kotona eikä niitä viety mihinkään kokouspaikkaan. (1. Korinttilaisille 16:1, 2.)