Jumala voi muuttaa mieltään siten, että hän muuttaa suhtautumistaan, kun ihmiset tekevät elämässään muutoksia. Esimerkiksi kun Jumala esitti tuomiosanoman muinaiselle Israelin kansalle, hän sanoi: ”Kenties he kuuntelevat – – ja kääntyvät pois pahoilta teiltään. Jos näin tapahtuu, minä muutan mieleni ja säästän heidät onnettomuudelta, jolla olen aikonut rangaista heitä heidän pahojen tekojensa tähden.” (Jeremia 26:3, Kirkkoraamattu 1992.)

 Monet raamatunkäännökset sanovat tässä jakeessa, että Jumala ”katuisi” onnettomuutta, jonka hän oli aikonut aiheuttaa. Tästä voisi saada sen käsityksen, että Jumala oli tehnyt virheen. Alkuperäinen heprean sana voi kuitenkin merkitä myös ’muuttaa mieltä tai aikomusta’. Eräs tutkija kirjoitti: ”Muutos ihmisen toiminnassa johtaa Jumalan tuomion muuttumiseen.”

 Se että Jumala voi muuttaa mieltään, ei tietenkään merkitse sitä, että hänen täytyy tehdä niin. Raamattu kertoo tilanteista, joissa Jumala ei ole muuttanut mieltään:

•   Jumala ei Balakin taivuttelusta huolimatta muuttanut mieltään eikä kironnut Israelin kansaa (4. Mooseksen kirja 23:18–20).

•   Kun kuningas Saul oli selvästikin lähtenyt pahuuden tielle, Jumala piti kiinni päätöksestään poistaa Saul valtaistuimelta (1. Samuelin kirja 15:28, 29).

•   Lupauksensa mukaan Jumala tekee Pojastaan papin ikuisiksi ajoiksi, eikä hän muuta mieltään (Psalmit 110:4).

 Kyllä opettaa. Jumala sanoo itsestään Raamatussa: ”Minä – – en muutu.” (Malakia 3:6, KR-1992.) Raamatussa sanotaan myös, että Jumalan ”luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua” – toisin sanoen hän ei muutu kuten varjo (Jaakobin kirje 1:17). Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että Jumala voi muuttaa mieltään. Jumala on muuttumaton siinä mielessä, että hänen persoonallisuutensa samoin kuin hänen rakkautta ja oikeutta koskevat norminsa eivät koskaan muutu (5. Mooseksen kirja 32:4; 1. Johanneksen kirje 4:8). Hän voi kuitenkin antaa ihmisille eri aikoina erilaisia ohjeita. Jumala antoi esimerkiksi kuningas Daavidille päinvastaiset ohjeet kahta perättäistä taistelua varten. Silti molemmat strategiat toimivat. (2. Samuelin kirja 5:18–25.)

 Ei ole. Sen sijaan hän on pahoillaan, koska useimmat ihmiset jättävät hänet huomiotta tai hylkäävät hänet. Raamatussa kerrotaan, miltä Jumalasta tuntui, kun hän näki, millainen maailma oli ennen Nooan ajan vedenpaisumusta: ”Jehova tunsi mielipahaa siitä, että oli tehnyt ihmisiä maan päälle, ja hän oli pahoillaan sydämessään.” (1. Mooseksen kirja 6:6.) Tässä jakeessa ilmaus ”tuntea mielipahaa” vastaa edellä mainittua heprean verbiä, joka voi merkitä myös ’muuttaa mieltä’. Jumala muutti mieltään useimmista ennen vedenpaisumusta eläneistä ihmisistä, koska heistä oli tullut pahoja (1. Mooseksen kirja 6:5, 11). Vaikka Jumala olikin pahoillaan siitä, että he olivat päättäneet toimia väärin, hän ei muuttanut suhtautumistaan koko ihmiskuntaa kohtaan. Suojelemalla Nooaa ja hänen perhettään Jumala huolehti siitä, että ihmisiä jäi eloon. (1. Mooseksen kirja 8:21; 2. Pietarin kirje 2:5, 9.)