Mitä tarkoittaa ”silmä silmästä”?

TOISTA

Raamattu vastaa

Sääntö ”silmä silmästä” oli osa Jumalan lakia, jonka Mooses antoi muinaiselle Israelin kansalle ja jota Jeesus lainasi vuorisaarnassaan (Matteus 5:38; 2. Mooseksen kirja 21:24, 25; 5. Mooseksen kirja 19:21). Se tarkoitti sitä, että kun on kyse väärintekijöiden rankaisemisesta, rangaistuksen täytyy olla sopiva rikokseen nähden. a

Sääntö soveltui harkittuihin vahingontekoihin toista ihmistä vastaan. Mooseksen laissa sanottiin tahallisesta rikoksentekijästä: ”Murtuma murtumasta, silmä silmästä, hammas hampaasta; samanlainen vika, jonka hän saattaa aiheuttaa ihmiselle, tulee aiheuttaa hänellekin.” (3. Mooseksen kirja 24:20.)

Mikä oli ”silmä silmästä” -säännön tarkoitus?

”Silmä silmästä” -sääntö ei antanut yksilöille lupaa ottaa oikeutta omiin käsiin. Pikemminkin se auttoi nimitettyjä tuomareita määräämään asiaankuuluvat rangaistukset, jotka eivät olleet liian ankaria eivätkä liian lieviä.

Sääntö toimi myös pelotteena niille, jotka tahallaan aiheuttivat vahinkoa toisille tai suunnittelivat sellaista. Laissa sanottiin: ”Jäljelle jäävät [jotka huomasivat, että Jumalan oikeusjärjestystä noudatettiin] kuulevat ja pelkäävät, eivätkä he enää koskaan tee mitään sellaista pahaa keskuudessasi.” (5. Mooseksen kirja 19:20.)

Soveltuuko ”silmä silmästä” -sääntö kristittyihin?

Ei. Tämä sääntö ei sido kristittyjä. Se oli osa Mooseksen lakia, jonka Jeesuksen uhrikuolema lakkautti (Roomalaisille 10:4).

Vaikka sääntö ei ole enää voimassa, se auttaa ymmärtämään Jumalan ajattelua. Se esimerkiksi osoittaa, että Jumala pitää oikeudenmukaisuutta arvossa (Psalmit 89:14). Se kertoo myös hänen oikeusnormistaan: väärintekijöitä on oikaistava ”sopivassa määrin” (Jeremia 30:11).

”Silmä silmästä” -sääntöä koskevia väärinkäsityksiä

Käsitys: ”Silmä silmästä” -sääntö oli todella julma.

Tosiasia: Tämä sääntö ei antanut lupaa kovakouraiseen, julmaan kohteluun. Kun sitä sovellettiin oikein, pätevät tuomarit määräsivät rangaistuksen vasta, kun ensin oli harkittu olosuhteita ja tahallisuuden määrää (2. Mooseksen kirja 21:28–30; 4. Mooseksen kirja 35:22–25). Näin ollen sääntö esti määräämästä liian ankaraa rangaistusta.

Käsitys: ”Silmä silmästä” -sääntö antoi virallisen luvan loputtomalle henkilökohtaisen koston kierteelle.

Tosiasia: Mooseksen laissa sanottiin: ”Et saa kostaa etkä kantaa kaunaa kansasi pojille.” (3. Mooseksen kirja 19:18.) Sen sijaan, että Mooseksen laki olisi kannustanut kostamaan, se rohkaisi ihmisiä luottamaan Jumalaan ja oikeusjärjestelmään, jonka hän oli valtuuttanut oikaisemaan vääryydet (5. Mooseksen kirja 32:35).

Jeesus oikaisee väärän ajatuksen

Jeesus tiesi, että jotkut olivat tulkinneet väärin ”silmä silmästä” -sääntöä. Hän oikaisi heitä sanomalla: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matteus 5:38, 39.)

Pane merkille Jeesuksen sanat ”te olette kuulleet sanotun”. Hän viittasi todennäköisesti joihinkin juutalaisiin uskonnollisiin johtajiin, jotka opettivat kostoa. Raamatunoppinut Adam Clarke huomautti: ”Nähtävästi juutalaiset katsoivat tämän lain [silmä silmästä] – – antaneen heille perusteen henkilökohtaisen kaunan kantamiseen ja kaikkiin ylilyönteihin, joihin kostonhalu johti.” Lietsomalla ihmisissä kostonhalua nuo uskonnolliset johtajat vääristivät Jumalan lain tarkoituksen (Markus 7:13).

Jeesus toisaalta korosti sitä, että Jumalan laissa vallitseva henki on rakkaus. Hän sanoi: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi – –.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näistä kahdesta käskystä riippuvat koko Laki ja Profeetat.” (Matteus 22:37–40.) Jeesus opetti, että rakkaus – ei kostonhalu – olisi hänen aitojen seuraajiensa tuntomerkki (Johannes 13:34, 35).

a Tämä oikeustieteellinen periaate, josta käytetään joskus latinalaista termiä lex talionis, näkyi myös joidenkin muiden muinaisten yhteiskuntien oikeuskäytännöstä.