”Jehova siunatkoon sinua ja suojelkoon sinua. Jehova antakoon kasvojensa valon loistaa yllesi ja olkoon sinulle myötämielinen. Jehova katsokoon sinuun hyväksyvästi ja antakoon sinulle rauhan.” (4. Mooseksen kirja 6:24–26, Uuden maailman käännös)

 ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” (4. Mooseksen kirja 6:24–26, Kirkkoraamattu 1992)

 Nämä jakeet tunnetaan Herran siunauksena tai Aaronin siunauksena. Aaron oli Israelin ensimmäinen ylimmäinen pappi (2. Mooseksen kirja 28:1). Tämä siunaus oli lähtöisin Jumalalta (4. Mooseksen kirja 6:22, 23). Hän sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille ja hänen pojilleen: ’Teidän tulee siunata Israelin kansa seuraavin sanoin’”, minkä jälkeen Jumala sanoi 4. Mooseksen kirjan 6:24–26:ssa olevat sanat. Uskolliset papit noudattivat tuota Jumalan käskyä. He myös kunnioittivat Jumalan nimeä Jehova a. Jakeessa 27 sanotaan: ”Heidän [pappien] on käytettävä nimeäni siunatessaan Israelin kansaa, jotta minä siunaisin heitä.”

 ”Jehova siunatkoon sinua ja suojelkoon sinua.” Jehova siunaa palvelijoitaan siten, että hän suojelee heitä, opastaa heitä ja tekee heidän elämästään onnellista (Sananlaskut 10:22). 4. Mooseksen kirjan 6:24–26:ssa käytetään sinä-muotoa. Tästä voidaan päätellä, että Jumala halusi siunata, ei pelkästään Israelin kansaa joukkona, vaan jokaista israelilaista henkilökohtaisesti.

 ”Jehova antakoon kasvojensa valon loistaa yllesi ja olkoon sinulle myötämielinen.” Kun Jumalaa pyydettiin antamaan ”kasvojensa valon loistaa” jonkun ylle, toivottiin, että hän olisi myötämielinen tuolle ihmiselle ja hyväksyisi hänet. b Lause voidaan kääntää myös: ”Hymyilköön HERRA sinulle.” (4. Mooseksen kirja 6:25, New International Reader’s Version.) Jehovan myötämielisyys näkyy siinä, että hän osoittaa kansalleen huomaavaisuutta, myötätuntoa ja armoa (Jesaja 30:18).

 ”Jehova c katsokoon sinuun hyväksyvästi ja antakoon sinulle rauhan.” Jehova ”katsoo hyväksyvästi” palvelijoihinsa huolehtimalla heistä hellästi ja antamalla heille rauhan. Erään hakuteoksen mukaan ”rauhaa vastaava heprean sana (šalṓm) ei merkitse pelkästään sitä, että ei ole konflikteja, vaan myös fyysistä ja hengellistä hyvinvointia ja eheyttä”.

 Saadakseen näissä jakeissa mainitun siunauksen israelilaisten piti totella Jehovaa (3. Mooseksen kirja 26:3–6, 9). Kun he toimivat näin, hän piti sanansa. Tämä näkyi selvästi joidenkin kuninkaiden, kuten Salomon ja Hiskian, hallituskausilla. (1. Kuninkaiden kirja 4:20, 25; 2. Aikakirja 31:9, 10.)

 Kristityiltä ei edellytetä, että he opettelisivat ulkoa ja toistaisivat tätä siunausta, mutta he voivat ilmaista samanlaisia ajatuksia ja tunteita rukoillessaan toisten puolesta ja rohkaistessaan toisia (1. Tessalonikalaisille 5:11, 25). Jehova ei muutu. Hän haluaa aina siunata ja suojella uskollisia palvelijoitaan. Niinpä he voivat tuntea rauhaa, koska he tietävät, että Jehova antaa ”kasvojensa valon loistaa” heidän ylleen ja hyväksyy heidät.

 4. Mooseksen kirjan kymmeneen ensimmäiseen lukuun on kirjoitettu Jumalan ohjeita israelilaisille, jotka leiriytyivät Siinainvuoren lähistöllä ollessaan matkalla Luvattuun maahan. Tuona aikana, joka kesti noin vuoden, Jehova organisoi heidät kansakunnaksi ja antoi heille lakikokoelman, joka tunnetaan lakiliittona.

 Jehova myös kertoi Moosekselle, miten Aaronin ja tämän poikien, jotka oli valittu palvelemaan pappeina, tuli siunata israelilaisia (4. Mooseksen kirja 6:22, 23). Siitä lähtien Aaron ja hänen jälkeläisensä käyttivät 4. Mooseksen kirjan 6:24–26:n sanoja siunatessaan kansaa. Aikanaan tuli tavaksi, että papit toistivat ulkomuistista tämän siunauksen temppelialueella jokapäiväisten uhrien uhraamisen jälkeen.

 Katso lyhyt video, joka auttaa saamaan kokonaiskuvan 4. Mooseksen kirjasta.