”Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta kuin se, joka antaa elämänsä ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:13, Uuden maailman käännös)

 ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:13, Kirkkoraamattu 1992)

 Näillä sanoilla Jeesus auttoi seuraajiaan ymmärtämään, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan niin paljon, että he olisivat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.

 Jeesus oli juuri sanonut apostoleilleen: ”Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Johannes 15:12.) Millaista Jeesuksen rakkaus sitten oli? Se oli epäitsekästä ja uhrautuvaa. Kun Jeesus oli maan päällä, hän laittoi aina muiden tarpeet omiensa edelle. Hän paransi sairaita ja kertoi Jumalan valtakunnasta. a Hän oli valmis tekemään muiden hyväksi sellaisiakin asioita, joita pidettiin palvelijoiden tehtävinä. (Matteus 9:35; Luukas 22:27; Johannes 13:3–5.) Johanneksen 15:13:ssa Jeesus kuitenkin puhui paljon suuremmasta rakkauden teosta. Vain muutama tunti sen jälkeen kun hän oli sanonut nämä sanat, hän osoitti rakkautensa antamalla ”elämänsä lunnaiksi monien puolesta” (Matteus 20:28; 22:39). Näin hän ilmaisi ainutlaatuisella tavalla, että hän rakasti muita enemmän kuin itseään.

 Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta aivan erityisesti niitä, jotka elävät hänen opetustensa mukaan. Hän piti opetuslapsiaan läheisinä ystävinään, koska he tottelivat häntä ja koska he pysyivät hänen rinnallaan vaikeissakin tilanteissa (Luukas 22:28; Johannes 15:14, 15). Niinpä heidän puolestaan hänellä oli erityisen painavat syyt antaa elämänsä.

 Ensimmäisen vuosisadan kristityt sovelsivat Jeesuksen sanoja ja olivat valmiit kuolemaan toistensa puolesta (1. Johanneksen kirje 3:16). Juuri tällainen epäitsekäs rakkaus olisi aitojen kristittyjen tärkein tuntomerkki (Johannes 13:34, 35).

 Johanneksen evankeliumin lukuihin 13–17 on merkitty muistiin Jeesuksen viimeiset neuvot 11 apostolilleen ja viimeinen rukous, jonka hän piti heidän kanssaan. Hän kuoli vain muutamaa tuntia myöhemmin. Luvussa 15 Jeesus kehotti opetuslapsiaan pysymään hänen yhteydessään, koska niin he voisivat osoittaa olevansa hänen seuraajiaan. Hän havainnollisti tätä vertaamalla heitä viiniköynnöksen oksiin ja kannusti heitä ”kantamaan jatkuvasti paljon hedelmää”. (Johannes 15:1–5, 8.) Jeesuksen seuraajat voisivat kantaa hedelmää ilmaisemalla epäitsekästä rakkautta, muun muassa saarnaamalla samaa sanomaa, jota Jeesus saarnasi – ”Jumalan valtakunnan hyvää uutista” (Luukas 4:43; Johannes 15:10, 17).

 Katso lyhyt video, joka auttaa saamaan kokonaiskuvan Johanneksen evankeliumista.