Siirry sisältöön

SUUNNITTELUN TULOS?

Solujen erilaistuminen

Solujen erilaistuminen

 Kun sait alkusi, olit vain pieni hedelmöitynyt munasolu – hädin tuskin nähtävissä paljaalla silmällä. Joidenkin kuukausien päästä olit kuitenkin jo täysin kehittynyt vauva. Tuo yksi solu moninkertaistui, ja näin syntyi erimuotoisia ja -kokoisia soluja, joilla on eri tehtäviä. Solutyyppejä onkin yli 200 erilaista.

 Mieti: Hedelmöitynyt munasolu eli tsygootti kopioi DNA:nsa ja jakautuu kahdeksi. Tällainen solujen jakautumisprosessi toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Aluksi kaikki uudet solut ovat käytännössä identtisiä. Niiden DNA:ssa on ohjeet, joiden avulla ne voivat muuttua erilaisiksi solutyypeiksi.

 Viikko hedelmöitymisen jälkeen solut alkavat erilaistua kahdenlaisiksi. Toisista soluista muodostuu alkio ja toisista taas istukka ja muuta kudosta, joka auttaa alkiota kasvamaan.

 Kolmannella viikolla alkion solut järjestäytyvät kolmeen eri kerrokseen. Uloimman kerroksen solut erilaistuvat aikanaan muun muassa hermo-, aivo-, suu- ja ihosoluiksi. Keskimmäisestä solukerroksesta muodostuvat luut, veri, munuaiset, lihakset ja muita kudoksia. Sisin solukerros muodostaa sisäelimiä, kuten keuhkot, virtsarakon ja suurimman osan ruoansulatuselimistöstä.

Syntymättömän lapsen kehittyessä solut moninkertaistuvat ja erilaistuvat yli kahdeksisadaksi erilaiseksi solutyypiksi

 Raskauden aikana jotkin solut siirtyvät yksittäin tai ryhminä alkion osasta toiseen. Toiset solut kerääntyvät yhteen ja muodostavat erilaisia rakenteita, kuten levyjä, rihmoja ja onteloita. Tämä vaatii soluilta vaikuttavaa yhteistyötä. Esimerkiksi eräässä vaiheessa soluista muodostuneet levyt kiertyvät pieniksi putkiksi, mikä tapahtuu samanaikaisesti ympäri alkiota. Sitten putket kasvavat, haarautuvat ja liittyvät yhteen luoden lopulta verisuoniston.

 Kun terve vauva syntyy, sadat miljardit solut ovat erilaistuneet oikeanlaisiksi, oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.

 Mitä ajattelet? Onko solujen erilaistuminen evoluution vai suunnittelun tulos?