Äskettäinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisu edisti entisestään niiden nuorten miesten oikeuksia, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä. Lokakuun 12. päivänä 2017 EIT antoi tapauksessa Adjan ja muut vastaan Armenia ennakkopäätöksen siitä, millaista siviilipalvelusta näille miehille tulisi tarjota.

Monien vuosien ajan EIT:n oikeuskäytäntö ei tunnustanut aseistakieltäytyjien oikeuksia, ja sen seurauksena monia vainottiin ja vangittiin. EIT:n kanta kuitenkin muuttui, kun se vuonna 2011 teki tapauksessa Bajatjan vastaan Armenia ratkaisun, jossa omantunnonsyihin perustuva aseistakieltäytyminen tunnustettiin perusoikeudeksi. Tuoreemmassa Adjania koskevassa ratkaisussa EIT päätti, että asepalveluksesta omantunnonsyistä kieltäytyvillä on oikeus siviilipalvelukseen, joka on luonteeltaan aidosti ei-sotilaallista ja jota ei käytetä rankaisukeinona.

Aseistakieltäytymisen lyhyt historia Armeniassa osoittaa, miten EIT:n myönteiset ratkaisut Bajatjania, Adjania ja muita koskevissa tapauksissa saivat aikaan suuren muutoksen siinä, miten Armenia kohtelee niitä, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä.

Ei vaihtoehto vaan rangaistus. Liittyessään Euroopan neuvostoon vuonna 2001 Armenia sitoutui säätämään siviilipalvelusta koskevan lain eurooppalaisten normien mukaisesti niin, että siviilipalvelusta eivät valvoisi sotilasviranomaiset eikä sen kesto olisi rangaistuksenomainen. Armenia lupasi myös armahtaa kaikki ne, jotka olivat kieltäytyneet asepalveluksesta omantunnonsyistä. a Armenialla oli kuitenkin lupauksensa vielä täyttämättä, kun se kutsui asepalvelukseen Vahan Bajatjanin, joka on Jehovan todistaja ja aseistakieltäytyjä. Vuonna 2002 hänet tuomittiin vankeuteen, koska hän kieltäytyi suorittamasta asepalvelusta eikä Armeniassa ollut mahdollisuutta siviilipalvelukseen. Vuonna 2003 Bajatjan jätti EIT:hen valituksen, jossa hän toi esille, että Armenia oli rikkonut hänen oikeuttaan omantunnon- ja uskonnonvapauteen tuomitsemalla hänet vankeuteen.

Vääränlainen vaihtoehto – sitten rangaistus. Vuonna 2004 Armenia sääti siviilipalvelusta koskevan lain, ja monet nuoret Jehovan todistaja -miehet hyväksyivät vaihtoehdon suorittaa siviilipalvelus asepalveluksen sijasta. Kun he olivat ilmoittautuneet palvelukseen, he tajusivat kuitenkin, että siviilipalvelus ei ollut siviilihallinnon vaan sotilashallinnon alaisuudessa. He tekivät asiasta ilmoituksen ja sen jälkeen jättivät siviilipalvelustehtävänsä. Tämän vuoksi heidät pidätettiin ja asetettiin syytteeseen, ja jotkut heistä tuomittiin vankeuteen. Toukokuussa 2006 Haik Hatšatrjan ja 18 muuta Jehovan todistajaa, jotka olivat kieltäytyneet asepalveluksesta omantunnonsyistä, jättivät EIT:hen valituksen, jossa he toivat ilmi, että tämä laiton syyte oli loukannut heidän oikeuksiaan. b

Vuosia ilman edistystä. Vuosien ajan Armenia ei tehnyt mitään korjatakseen siviilipalvelusta koskevaa lakia. Jehovan todistajat eivät edelleenkään hyväksyneet vääränlaista siviilipalvelusta, ja Armenia edelleen vangitsi heitä – 317 tuomittiin vuosien 2004 (kun siviilipalveluslaki säädettiin) ja 2013 (kun siviilipalveluslaki korjattiin) välisenä aikana. Tuomioiden pituus oli 2–3 vuotta.

Vuosina 2004–2013 EIT edistyi vain vähän tämän ongelman ratkaisemisessa. Vuonna 2009 EIT tarkasteli Bajatjanin valitusta, jossa hän perusteli sitä, että hänen oikeuttaan kieltäytyä asepalveluksesta suojelee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artikla, joka takaa oikeuden omantunnon- ja uskonnonvapauteen. EIT:n täytyi kuitenkin noudattaa vuosikymmeniä vanhaa oikeuskäytäntöään. EIT toi esille, että jokainen valtio valitsee ensisijaisesti itse, tunnustaako se oikeuden kieltäytyä omantunnonsyiden vuoksi asepalveluksesta. Jos valtio ei tunnusta tuota oikeutta, 9. artikla ei takaa sitä, että asepalveluksesta kieltäytyvä vapautuu syytteistä. Koska tämä ratkaisu ei näyttänyt enää olevan ajan tasalla eikä sopusoinnussa vallitsevien aseistakieltäytymistä koskevien kansainvälisten normien kanssa, Bajatjanin asianajajat pyysivät, että hänen tapauksensa siirrettäisiin EIT:n suuren jaoston käsiteltäväksi.

Läpimurto. Käänne tapahtui, kun EIT:n suuri jaosto tutki uudelleen Bajatjanin valitusta. Heinäkuun 7. päivänä 2011 EIT totesi ensimmäisen kerran selvästi, että aseistakieltäytyminen omantunnonsyistä on oikeus, jota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artikla suojelee. EIT perusteli asiaa sillä, että Euroopan ihmisoikeussopimus on ”elävä väline”, jonka – kun sitä tulkitaan – tulee ottaa huomioon muuttuva lainsäädäntö, joka on saanut aikaan sen, että ”asiasta vallitsee käytännöllisesti katsoen yksimielisyys Euroopassa ja sen ulkopuolella”. Suuren jaoston ratkaisu ei ainoastaan parantanut aseistakieltäytyjien oikeuksia Euroopassa vaan myös velvoitti Armeniaa järjestämään heille aidon vaihtoehdon asepalveluksen tilalle.

”Asepalveluksesta kieltäytyminen, kun se johtuu vakavasta ja ylipääsemättömästä ristiriidasta, joka vallitsee asevelvollisuuden ja omantunnon tai syvän ja aidon uskonnollisen tai muun vakaumuksen välillä, muodostaa riittävän vakuuttavan, vakavasti otettavan, johdonmukaisen ja merkityksellisen uskon tai vakaumuksen, johon voidaan soveltaa sitä, minkä 9. artikla takaa.” (Bajatjan vastaan Armenia [suuri jaosto], nro 23459/03, § 110, EIT 2011)

Aidon siviilipalveluksen puute yhä ongelma. Kesällä 2011 neljä armenialaista Jehovan todistajaa, mukaan lukien Artur Adjan, tuomittiin ja vangittiin, koska he kieltäytyivät sotilashallinnon alaisuudessa suoritettavasta siviilipalveluksesta. He jättivät EIT:hen valituksen, jossa he toivat esille, että Armenia oli rikkonut heidän oikeuksiaan: vaihtoehto, jota Armenia oli tarjonnut vuodesta 2004 lähtien, poikkesi eurooppalaisista normeista ja oli ristiriidassa heidän omantuntonsa kanssa.

Siviilipalvelus sotilashallinnon valvonnassa edelleen ongelma. Marraskuun 27. päivänä 2012 EIT julkaisi ratkaisun tapauksessa Hatšatrjan ja muut vastaan Armenia, joka koski 19:ää Jehovan todistajaa, jotka lopettivat siviilipalveluksen kesken, koska se oli sotilashallinnon – ei siviilihallinnon – valvonnassa. EIT totesi, että Jehovan todistajiin kohdistuneet syytteet ja pidätykset olivat laittomia. Vaikka ratkaisussa kiinnitettiin huomiota kantajien valitukseen siitä, että siviilipalvelus oli sotilashallinnon alaisuudessa, EIT ei tehnyt päätöstä tästä asiasta Hatšatrjania koskevassa tapauksessa.

Aito vaihtoehto. Kesällä 2013 Armenia muutti siviilipalveluslakia vastaamaan sitä, mitä Armenia oli luvannut vuonna 2001. Vuoden 2013 lokakuuhun mennessä useimmat Armenian vankiloissa olleet Jehovan todistajat oli vapautettu. Jotkut, joiden vankilatuomio oli loppumaisillaan, päättivät kuitenkin suorittaa sen loppuun asti. Tuosta ajasta lähtien niille, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä, on tarjottu mahdollisuutta suorittaa siviilipalvelus.

EIT:n ratkaisut Bajatjanin ja Hatšatrjanin tapauksissa osoittavat selvästi, että asepalveluksesta kieltäytyminen omantunnonsyistä on perusoikeus ja että Armenian täytyy kunnioittaa sitä. EIT ei kuitenkaan tehnyt päätöstä siitä, että siviilipalvelus ei saa olla sotilashallinnon alaisuudessa tai valvonnassa.

Tähän asiaan tuli muutos, kun EIT julkaisi tapausta Adjan ja muut vastaan Armenia koskevan ratkaisun 12. lokakuuta 2017. Siinä EIT toi julki päätelmän, että koska oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta suojellaan, Armenian tulee tarjota aseistakieltäytyjille asepalveluksen sijaan sellainen hyväksyttävä vaihtoehto, joka on eurooppalaisten normien mukainen. Siviilipalvelus ei saa olla sotilashallinnon alaisuudessa tai valvonnassa, eikä se saa olla luonteeltaan rangaistuksenomainen. EIT määräsi maksamaan vahingonkorvausta näille miehille, koska he olivat joutuneet kärsimään rangaistuksen siksi, että he olivat kieltäytyneet puutteellisesti järjestetystä siviilipalveluksesta.

”EIT toteaa, että oikeus kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä, mikä on taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklassa, olisi näennäistä, jos jollekin sopimusvaltiolle annettaisiin lupa järjestää ja toteuttaa siviilipalvelus tavalla, joka ei tarjoaisi – joko teoriassa tai käytännössä – asepalveluksen tilalle sellaista aidosti ei-sotilaallista vaihtoehtoa, joka ei olisi luonteeltaan pelote tai rangaistus.” (Adjan ja muut vastaan Armenia, nro 75604/11, § 67, EIT 2017)

Tammikuun 2018 tietojen mukaan 161 armenialaista Jehovan todistaja -miestä on suorittanut siviilipalveluksen ja 105 miestä on tällä hetkellä ilmoittautunut siihen. Sekä Jehovan todistajat että siviilipalvelusta valvovat viranomaiset ovat hyvillään sen onnistumisesta. Se palvelee yhteisön todellisia tarpeita, ja sen voivat hyväksyä ne miehet, jotka haluavat suorittaa kansallisen palveluksen vaihtoehtoisella tavalla. Lisäksi se poistaa Armeniassa aiemmin vallinneen ihmisoikeusongelman.

André Carbonneau – yksi niistä asianajajista, jotka edustivat Jehovan todistajia Armeniassa – kiitti viranomaisia ongelman ratkaisemisesta. Hän sanoi: ”Olemme nähneet EIT:n Armeniaa vastaan tekemistä ratkaisuista, että tässä asiassa on tapahtunut edistystä siitä lähtien, kun Bajatjanin tapausta käsiteltiin vuonna 2011. Hatšatrjania ja Adjania koskevat ratkaisut viitoittivat tietä sen vahvalle turvaamiselle, että siviilipalvelus pidetään erillään sotilashallinnosta. Toivomme, että maat, joissa ei ole aitoa siviilipalvelusta, panevat merkille, miten Armenia on menestyksellisesti toteuttanut sellaisen siviilipalveluksen, jonka omantunnonsyistä asepalveluksesta kieltäytyvät voivat hyväksyä ja josta koituu hyötyä yhteiskunnalle.”

1. 12. lokakuuta 2017

   EIT julkaisee ratkaisun tapauksessa Adjan ja muut vastaan Armenia

2. Tammikuu 2014

   Ensimmäiset Jehovan todistajat aloittavat työnsä uudenlaisessa siviilipalveluksessa

3. 12. marraskuuta 2013

   Vankilassa ei ole yhtään sellaista Jehovan todistajaa, joka olisi siellä aseistakieltäytymisen vuoksi – ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen

4. 8. kesäkuuta 2013

   Armenia hyväksyy siviilipalveluslakiin muutokset, jotka astuvat voimaan lokakuussa 2013

5. 27. marraskuuta 2012

   EIT julkaisee ratkaisun tapauksessa Hatšatrjan ja muut vastaan Armenia

6. 10. tammikuuta 2012

   EIT toteaa tapauksissa Buharatjan vastaan Armenia ja Tsaturjan vastaan Armenia tapauksen Bajatjan mukaisesti, että Armenia rikkoi 9. artiklaa vangitessaan Jehovan todistajia

7. 7. heinäkuuta 2011

   EIT:n suuri jaosto päättää äänin 16–1 tapauksessa Bajatjan vastaan Armenia, että Armenia on loukannut omantunnonvapautta (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artikla), ja suojelee siten aseistakieltäytyjien oikeuksia

8. 27. lokakuuta 2009

   EIT julkaisee tapauksessa Bajatjan vastaan Armenia ratkaisun, jossa se toteaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artikla ei sovellu niihin, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä; tapaus siirretään EIT:n suurelle jaostolle

9. 2004

   Armenia säätää lain siviilipalveluksesta, joka on sotilashallinnon valvonnan alaisuudessa

10. 2001

    Armenia sitoutuu säätämään siviilipalvelusta koskevan lain