Etelä-Korean perustuslakituomioistuin aikoo jälleen kerran selvittää, toimiiko valtio perustuslain mukaisesti, kun se ei tunnusta oikeutta aseistakieltäytymiseen. a Vain neljä vuotta sitten, vuonna 2011, perustuslakituomioistuin tuli siihen tulokseen, että aseistakieltäytyjien rankaiseminen Etelä-Korean asevelvollisuuslain perusteella ei ole perustuslain vastaista. Samaan ratkaisuun oli päädytty vuonna 2004.

Nyt perustuslakituomioistuin aikoo käsitellä kysymystä uudelleen, mikä on poikkeuksellista. Se käsittelee 9. heinäkuuta 2015 kolmen aseistakieltäytyjän tapaukset. Useat eri järjestöt ovat esittäneet perustuslakituomioistuimelle amicus curiae -lausuntoja, joissa ne puolustavat oikeutta kieltäytyä aseista. Oikeus aseistakieltäytymiseen on tunnustettu kansainvälisessä lainsäädännössä, ja siksi Etelä-Korean haluttomuus muuttaa toimintaansa onkin herättänyt maailmanlaajuista huomiota.

YK:n ihmisoikeuskomitea on vaatinut Etelä-Koreaa muuttamaan toimintatapaansa. Vuodesta 2006 lähtien ihmisoikeuskomitea on antanut viisi päätöstä, b jotka liittyvät yli 500 aseistakieltäytyjään, ja kehottanut Etelä-Koreaa muuttamaan lainsäädäntöään sellaiseksi, että siinä taataan oikeus kieltäytyä aseista omantunnonsyistä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi 13. toukokuuta 2015 – kansainvälisen aseistakieltäytyjien päivän lähestyessä – artikkelin, jossa kohdistettiin huomio Etelä-Korean tapaan kohdella aseistakieltäytyjiä. Artikkelin pääaiheena oli se, miten Etelä-Korean nykyinen lainsäädäntö vaikuttaa asevelvollisuusikäisiin nuoriin Jehovan todistajiin. Samalla viikolla jotkin kansainväliset uutislähteet, kuten CNN ja The Washington Post, julkaisivat artikkeleita, joissa käsiteltiin aseistakieltäytymistä ja nuoria aseista kieltäytyviä Jehovan todistajia.

Kun joku eteläkorealainen Jehovan todistaja kieltäytyy asepalveluksesta, tuomarit toteavat hänet syylliseksi asepalveluksen välttelemiseen. Yhä useampien tuomarien mielestä on kuitenkin epämiellyttävää langettaa tuomio nuorille miehille, jotka kaihtavat väkivaltaa ja joiden ainoa ”rikos” on se, että he toimivat vilpittömän vakaumuksensa mukaan. c Esimerkiksi Suwonin piirioikeuden tuomari itki lausuessaan tuomiota eräälle Jehovan todistajalle, koska hänellä ei ollut lain puitteissa muuta mahdollisuutta kuin julistaa hänet syylliseksi.

12. toukokuuta 2015 Gwangjun piirioikeuden tuomari julisti kolme aseista kieltäytynyttä Jehovan todistajaa syyttömiksi. Hän toimi vastoin yleistä oikeuskäytäntöä, koska koki tilanteen moraalisesti ristiriitaiseksi. Hän sanoi heille muutoksen toivossa: ”En voi tehdä puolestanne enempää kuin sytyttää pienen tulitikun ja toivoa, että saatte siitä aikaan suuren roihun.” Syyttäjä on valittanut tuomiosta.

Seitsemän piirioikeuden tuomaria on joissakin tapauksissa jättänyt aseistakieltäytyjiä tuomitsematta ja siirtänyt tapaukset perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi. He ovat toimineet näin niistä päätöksistä huolimatta, jotka perustuslakituomioistuin antoi vuosina 2004 ja 2011. He eivät halua tuomita nuoria miehiä vankilaan vain sen vuoksi, että nämä kuuntelevat omantuntonsa ääntä. Esimerkiksi Soulin pohjoisen piirioikeuden tuomari Kang Young-hoon totesi, että aseistakieltäytyjien rankaiseminen ”merkitsisi heidän oikeuksiensa ja identiteettinsä kieltämistä ja loukkaisi ihmisarvoa”.

Joulukuussa 2014 Korean asianajajaliitto piti konferenssin, jonka aiheena oli aseistakieltäytyminen. Entinen korkeimman oikeuden tuomari Cheon Su-an sanoi puheenvuorossaan, että YK:n ihmisoikeuskomitean ja ihmisoikeusneuvoston Korean-vastaiset päätökset ovat ”kansallinen häpeä”. Hän sanoi, että ”satojen nuorten miesten lähettäminen vankilaan ei ole oikeudenmukaista”, ja kehotti paikalla olleita tuomareita ja asianajajia ”luomaan painetta tuomioistuimille”, jotta ne tekisivät kansainvälisten normien mukaisia ratkaisuja.

Cheon Su-an päätti puheenvuoronsa sanomalla: ”Meidän tulisi mahdollisimman pian ottaa käyttöön vaihtoehtoinen palvelus. – – Vaihtoehtoisen palveluksen käyttöönotto olisi merkkipaalu Korean historiassa ja merkittävä ihmisoikeuksia edistävä askel, joka voitaisiin nyt ottaa ensimmäisen naispresidentin johdolla. Vain näin toimimalla voimme pyyhkiä pois sen häpeän, että olemme ihmisoikeusasioissa takapajuinen maa.”

Vuosikymmenten aikana tuhannet eteläkorealaiset Jehovan todistajat ovat istuneet vankilassa vakaumuksensa vuoksi. He odottavat kiihkeästi perustuslakituomioistuimen ratkaisua. Ovatko tuomarit valmiita toimimaan aseistakieltäytyjien hyväksi? Mukautuuko Etelä-Korea kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin?