Siirry sisältöön

19. HELMIKUUTA 2015
ETELÄ-KOREA

Etelä-Korea todettu syylliseksi aseistakieltäytyjien mielivaltaiseen vangitsemiseen

Etelä-Korea todettu syylliseksi aseistakieltäytyjien mielivaltaiseen vangitsemiseen

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on tuominnut Etelä-Korean aseistakieltäytyjien mielivaltaisesta vangitsemisesta ja heidän omantunnonvapautensa loukkaamisesta. Tämä on viides ihmisoikeuskomitean päätös, jossa Etelä-Korea todetaan syylliseksi aseistakieltäytyjien vangitsemiseen, mutta ensimmäinen jossa vangitsemisten todetaan olevan ”mielivaltaisia”. a

Neljässä aiemmassa päätöksessä, jotka koskivat yhteensä 501 aseistakieltäytyjää, ihmisoikeuskomitea totesi, että Etelä-Korea oli loukannut aseistakieltäytyjien ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta, jotka on määritelty kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18. artiklassa. Tämä viimeisin 50 nuorta Jehovan todistajaa b koskeva päätös, joka tehtiin 15. lokakuuta 2014 ja julkistettiin 14. tammikuuta 2015, meni kuitenkin pidemmälle. Ihmisoikeuskomitea totesi, että vangitessaan nämä miehet valtio rikkoi myös kansainvälisen yleissopimuksen 9. artiklaa, jossa kielletään mielivaltainen vangitseminen ja määritetään oikeus vahingonkorvauksiin. Komitean mukaan ” ’mielivaltaisuus’ – – tulee ymmärtää laajemmin, ja se käsittää myös sopimattoman ja epäoikeudenmukaisen toiminnan”. Komitea totesi lopuksi, että jos henkilö vangitaan, kun hän käyttää yleissopimuksen 18. artiklassa määriteltyä uskonnon- ja omantunnonvapautta, kyseessä on mielivaltainen rangaistus.

Vaatimus asian korjaamiseksi

Ihmisoikeuskomitea määräsi Etelä-Korean poistamaan rikosrekisteristä 50 Jehovan todistajaa ja maksamaan heille asianmukaiset vahingonkorvaukset. Päätöksessä todettiin myös, että valtion ”on muutettava lainsäädäntöään aseistakieltäytyjien oikeuksien takaamiseksi”. Etelä-Koreaa vaaditaan ilmoittamaan 180 päivän kuluessa, millaisiin toimiin se on ryhtynyt ihmisoikeuskomitean päätösten toteuttamiseksi.

Etelä-Korea on toistuvasti kieltäytynyt ottamasta käyttöön vaihtoehtoista siviilipalvelusta, koska sen katsotaan olevan uhka kansalliselle turvallisuudelle eikä vaihtoehtoisesta palveluksesta vallitse maassa yksimielisyyttä. Ihmisoikeuskomitea hylkäsi nämä perustelut jo viidennen kerran ja viittasi aiempaan vuonna 2006 annettuun päätökseen. Komitea oli todennut tässä päätöksessään, että Etelä-Korea ”ei ole onnistunut osoittamaan, mitä nimenomaista haittaa sille koituisi, jos aseistakieltäytyjien oikeuksia kunnioitettaisiin”. Mitä tulee yhteiskunnalliseen yhtenäisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, ihmisoikeuskomitea totesi: ”Se että valtio kunnioittaa omaantuntoon perustuvia käsityksiä ja mielipiteitä, on jo itsessään tärkeä tekijä, joka vahvistaa yhteiskunnallista vakautta ja moniarvoisuutta.” Ihmisoikeuskomitea pitää siis kiinni kannastaan, jonka mukaan Etelä-Korealla ei ole oikeutta vangita aseistakieltäytyjiä.

Vangitsemalla mielivaltaisesti aseistakieltäytyjiä Etelä-Korea osoittaa selvästi toimivansa vastoin kansainvälisiä käytäntöjä ja oikeusperiaatteita.

Vaikka Etelä-Korea allekirjoitti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1990, se on toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta sopimuksessa määriteltyjä velvollisuuksia aseistakieltäytyjien suhteen. Korealaiset viranomaiset vangitsevat edelleen satoja nuoria Jehovan todistajia joka vuosi. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on toistuvasti puhunut Etelä-Korean aseistakieltäytyjien puolesta. Aika näyttää antaako Etelä-Korea periksi kasvavalle kansainväliselle painostukselle lopettamalla mielivaltaiset pidätykset ja omaksumalla lainsäädännön, joka kunnioittaa kansalaisten omaatuntoa.

a Katso CCPR Nro 2179/2012, Young-kwan Kim et al. v. Republic of Korea, päätös 15. lokakuuta 2014, kpl 7.5.

b Yllä olevassa kuvassa on 30 niistä 50:stä nuoresta Jehovan todistajasta, jotka valittivat Etelä-Korean korkeimpaan oikeuteen.