Etelä-Koreassa on ollut Jehovan todistajia jo yli 100 vuoden ajan, ja he ovat voineet harjoittaa uskontoaan vapaasti. Merkittäviä haasteita on vain yksi: Etelä-Korean valtio jahtaa väsymättä niitä, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä.

Etelä-Korea ei tunnusta oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä eikä vaihtoehtoista siviilipalvelusta ole olemassa. Sen vuoksi asepalveluksesta kieltäytyvät nuoret todistajat saavat yleensä 18 kuukauden vankeustuomion, ja 40–50 miespuolista todistajaa vangitaan joka kuukausi. Aseistakieltäytyjät joutuvat kärsimään myös vankilasta pääsyn jälkeen, koska asepalveluksesta kieltäytyminen jättää merkinnän rikosrekisteriin. Siten heidän voi olla vaikea saada töitä ja he voivat joutua joissakin suhteissa yhteiskunnallisesti heikompaan asemaan.

Vaikeuksia kohtaavat myös sellaiset miehet, jotka ovat suorittaneet pakollisen asepalveluksen mutta jotka ovat sen jälkeen oppineet Raamatun opetusten mukaisesti rakastamaan lähimmäistään eivätkä enää halua opetella sotimaan. Näiden miesten katsotaan kuitenkin kuuluvan edelleen armeijan reserviin, joten koska he kieltäytyvät menemästä kertausharjoituksiin, heitä vastaan nostetaan toistuvasti syytteitä ja heille määrätään sakkoja.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on tehnyt yli 500 päätöstä, joissa se on todennut Etelä-Korean rikkovan aseistakieltäytyjien oikeuksia. Komitea katsoo Etelä-Korean syyllistyneen ”mielivaltaisiin pidätyksiin”, ja komitean mukaan Etelä-Korealla on ”velvollisuus välttää tekemästä samanlaisia rikkomuksia” tulevaisuudessa. Tilanteen korjaaminen osoittaisi, että Etelä-Koreassa kunnioitetaan aidosti omantunnon- ja uskonnonvapautta.