Jehovan todistajat nauttivat Georgiassa nykyään huomattavasti suuremmasta uskonnonvapaudesta kuin muutamia vuosia sitten. Jehovan todistajat on rekisteröity, ja viranomaiset antavat heidän harjoittaa uskontoaan vapaasti. Olosuhteet olivat hyvin erilaiset vuosina 1999–2003, jolloin viranomaiset sallivat uskonnollisten kiihkoilijoiden hyökätä Jehovan todistajien kimppuun ja kieltäytyivät nostamasta syytteitä hyökkääjiä vastaan.

Jehovan todistajat jättivät tuona synkkänä aikana kokemansa vainon takia useita valituksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Yksi näistä valituksista, Tsartsidze ja muut vastaan Georgia, koski kolmea eri tapausta, jotka sattuivat vuosina 2000 ja 2001 ja joihin liittyi uskonnollisten kokousten häirintää, omaisuuden tuhoamista sekä joukko- ja poliisiväkivaltaa.

EIT julkaisi tuomionsa Tsartsidzen asiassa 17. tammikuuta 2017 ja totesi, että Jehovan todistajien oikeuksia oli rikottu. EIT katsoi, että Georgian poliisi oli suoranaisesti osallistunut kaltoinkohteluun ja laiminlyönyt uhrien suojelemisen. Lisäksi EIT tuli siihen tulokseen, että Jehovan todistajiin kohdistunut vihamielisyys sai jatkua, koska Georgian oikeusistuimet ja tuomarit olivat olleet puolueellisia ja tutkineet todisteita vain pintapuolisesti.

Tämä oli kolmas kerta, kun EIT antoi Georgialle kielteisen ratkaisun vuosien 1999–2003 tapahtumista, joita se kuvailee ”maanlaajuiseksi Jehovan todistajiin kohdistuneeksi uskonnolliseksi väkivallaksi”. Kaikissa näissä ratkaisuissa EIT totesi, että Georgia oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta, kun se oli syrjinyt Jehovan todistajia eikä ollut turvannut heidän uskonnonvapauttaan.

EIT kuvailee Georgiassa tuolloin vallinnutta tilannetta seuraavin sanoin: ”Edustajiensa välityksellä, jotka joko osallistuivat suoranaisesti Jehovan todistajien vastaisiin hyökkäyksiin tai jotka sallivat yksityishenkilöiden laittomat toimet ja katsoivat niitä läpi sormien, Georgian viranomaiset loivat ilmapiirin, jossa rikoksiin saattoi syyllistyä rangaistuksetta ja joka viime kädessä kannusti jatkamaan hyökkäyksiä Jehovan todistajia vastaan koko maassa.”

Niissä kolmessa tapauksessa, joita EIT käsitteli Tsartsidzen asiassa, uhrit kärsivät epäoikeudenmukaisuuksista poliisin suoranaisten toimien tai osallisuuden vuoksi.

• 2. syyskuuta 2000 Kutaisin kaupungissa poliisi vei Gia Dzamukovin poliisiasemalle. Poliisit takavarikoivat hänellä olleen uskonnollisen kirjallisuuden sekä solvasivat ja löivät häntä. Seuraavana päivänä eräs poliisi kävi Vladimer Gabunian kimppuun, löi häntä nyrkillä vatsaan ja repi hänellä olleen uskonnollisen kirjallisuuden.

• 26. lokakuuta 2000 Marneulin kaupungissa poliisi keskeytti tylysti seurakunnan kokouksen ja takavarikoi uskonnollista kirjallisuutta. Alexander Mikirtumov, joka oli pitämässä raamatullista puhetta, ja Binali Aliev, kokouspaikkana pidetyn kodin omistaja, vietiin poliisiasemalle. Myöhemmin poliisit pakottivat Mikirtumovin autoon, ajoivat hänet kaupungin ulkopuolelle ja kielsivät häntä palaamasta. Poliisit myös kielsivät Alievia pitämästä enää Jehovan todistajien kokouksia kotonaan.

• 27. maaliskuuta 2001 Rustavin kaupungissa joukko ortodoksisen kirkon ääriryhmän jäseniä teki rynnäkön Jimšer Gogelašvilin kotiin, jossa oli meneillään uskonnollinen tilaisuus. He solvasivat läsnäolijoita ja pakottivat heidät poistumaan. Ääriryhmän jäsenet ottivat mukaansa uskonnollista kirjallisuutta ja polttivat sen seuraavana päivänä läheisellä torilla. Poliisi kieltäytyi puuttumasta tilanteeseen ja suojelemasta uhreja.

Kaikissa näissä tapauksissa uhrit kääntyivät Georgian oikeusistuimien puoleen mutta eivät saaneet apua. EIT totesi, että tuomarit olivat olleet puolueellisia eivätkä olleet tutkineet uhrien esittämää todistusaineistoa kunnolla. EIT sanoo tuomareiden asenteesta:

”Se että tapaus on käsitelty yksipuolisesti ja yksityiskohtiin perehtymättä ja että käsittelyssä on sokeasti luotettu lainvalvontaviranomaisiin ja perusteettomasti hylätty asianomistajien näkemys tapahtumien kulusta, ei voi EIT:n mukaan merkitä muuta kuin sitä, että oikeuslaitos katsoi läpi sormien väkivaltaisia tekoja, joiden kohteeksi asianomistajat joutuivat.”

Koska EIT totesi Georgian rikkoneen asianomistajien oikeuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklan (uskonnonvapaus) ja 14. artiklan (syrjintä) osalta, se määräsi Georgian maksamaan vahingonkorvauksia yhteensä 11 000 euroa ja lisäksi oikeudenkäyntikuluja 10 000 euroa.

EIT viittasi päätöksessään aikaisempiin ratkaisuihinsa, jotka se on antanut Georgiaa koskevissa tapauksissa Gldani ja Begheluri sekä Venäjää koskevissa tapauksissa Kuznetsov ja Krupko. Georgia on vähitellen pannut täytäntöön EIT:n aikaisempia päätöksiä, ja Jehovan todistajat Georgiassa ovat kiitollisia siitä, että heitä suojellaan paremmin, mikä mahdollistaa sen, että he voivat kokoontua yhteen ja kertoa uskonkäsityksistään vapaasti ja rauhassa.

Kansainvälisiin asioihin erikoistunut ihmisoikeusjuristi André Carbonneau, joka osallistui oikeuskäsittelyihin Georgiassa ja auttoi EIT:lle jätetyn valituksen valmistamisessa, kommentoi: ”Tällä erinomaisella ratkaisulla EIT osoittaa selvästi, ettei se suvaitse lainkäyttövaltansa alaisuudessa olevien valtioiden toimia, jotka edistävät tai tukevat kansalaisten uskonnonvapauden polkemista. Jehovan todistajat ovat iloisia siitä, että Georgia panee täytäntöön näitä päätöksiä, niin että he voivat harjoittaa uskontoaan vapaasti. Toivottavasti muut Euroopan neuvoston maat, kuten Venäjä, ottavat tämän huomioon omassa toiminnassaan.”

EIT:n viimeisin ratkaisu suojelee niitä arvokkaita vapauksia, jotka mahdollistavat kokoontumisen yhteen uskonnollisiin tilaisuuksiin ja sen, että uskonkäsityksistä voi rauhassa kertoa toisille. Jehovan todistajien maailmanlaajuinen yhteisö toivoo, että tämä EIT:n ratkaisu vaikuttaa myös niiden valitusten käsittelyyn, jotka ovat vireillä Venäjää ja Azerbaidžania vastaan.