Vuoden 1985 heinäkuun 8. päivänä kolme lasta aloitti koulupäivänsä tavanomaisissa merkeissä pienessä kaupungissa Keralan osavaltiossa Intian lounaisosassa. Mutta tuona päivänä koulun rehtori määräsi, että luokkahuoneissa laulettaisiin maan kansallislaulu ”Jana Gana Mana”. Kaikkia käskettiin nousemaan ylös ja laulamaan. 15-vuotias Bijoe sekä hänen nuoremmat sisarensa 13-vuotias Binu Mol ja 10-vuotias Bindu eivät kuitenkaan noudattaneet käskyä. Koska he ovat Jehovan todistajia, heidän omatuntonsa ei sallinut heidän osallistua lauluun. He uskoivat vilpittömästi, että kansallislaulun laulaminen olisi eräänlaista epäjumalanpalvelusta ja uskottomuuden teko heidän Jumalalleen, Jehovalle.

Kun lasten isä V. J. Emmanuel puhui rehtorille ja muille kauan virassa olleille opettajille, he kaikki olivat samaa mieltä siitä, että lapset saisivat jatkaa koulunkäyntiä, vaikka he eivät noudattaneet tuota käskyä. Muuan koulun työntekijä kuitenkin sattui kuulemaan keskustelun ja kanteli asiasta. Lopulta siitä kerrottiin eräälle osavaltion lakiasäätävän elimen jäsenelle, joka toi asian tuon elimen käsiteltäväksi, koska lasten käytös oli hänen mielestään epäisänmaallista. Pian tämän jälkeen vanhempi koulutoimentarkastaja käski rehtoria erottamaan lapset, mikäli he eivät suostuisi laulamaan kansallislaulua. Lasten isä vetosi kouluviranomaisiin, että nämä ottaisivat lapset takaisin kouluun, mutta se oli turhaa. Hän jätti kirjallisen valituksen Keralan muutoksenhakutuomioistuimeen. Kun tämän tuomioistuimen ratkaisu oli kielteinen, hän vetosi Intian korkeimpaan oikeuteen.

Elokuun 11. päivänä 1986 korkein oikeus kumosi Keralan muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisun tapauksessa Bijoe Emmanuel vastaan Keralan osavaltio. Korkeimman oikeuden mukaan lasten erottaminen koulusta sen vuoksi, että he ”omantunnon syistä pitivät kiinni uskonnollisesta vakaumuksesta”, rikkoi Intian perustuslakia. Tuomari O. Chinnappa Reddy totesi: ”Mikään lain säännös – – ei velvoita ketään laulamaan.” Korkein oikeus huomautti, että sananvapauteen sisältyy myös oikeus pysyä hiljaa ja että seisominen kansallislaulun aikana osoitti sopivaa kunnioitusta. Oikeus määräsi kouluviranomaiset ottamaan lapset takaisin kouluun.

Tuomari Reddy huomautti: ”He [Jehovan todistajat] eivät laula minkään maan kansallislaulua, olipa kyseessä ’Jana Gana Mana’ Intiassa, ’God save the Queen’ Britanniassa tai ’The Star-Spangled Banner’ Yhdysvalloissa – –. He pidättäytyvät laulamasta vain siksi, että heidän vilpittömän käsityksensä ja vakaumuksensa mukaan heidän uskontonsa ei salli heidän osallistuvan mihinkään muotomenoihin lukuun ottamatta heidän rukouksiaan Jehovalle, heidän Jumalalleen.”

Tapaus Bijoe Emmanuel vastaan Keralan osavaltio on erityisen merkittävä, koska se vahvistaa, ettei ketään saa lain varjolla pakottaa rikkomaan omaantuntoon perustuvaa uskonnollista vakaumustaan. Oikeusistuin kyllä tunnusti, että perusoikeudet eivät ole rajoittamattomia eivätkä ne saa vaarantaa yleistä järjestystä, moraalia ja terveyttä, mutta se määräsi, ettei osavaltiolla ole valtaa asettaa kansalaisilleen mielivaltaisia ja suhteettomia rajoituksia. Päätös kuului: ”Se että jokainen oppilas pakotettaisiin osallistumaan kansallislaulun laulamiseen vastoin aitoa, omantunnon syistä johtuvaa uskonnollista kieltäytymistään, – – loukkaisi selvästi niitä oikeuksia, jotka [Intian perustuslain] artiklat 19 (1)(a) ja 25(1) takaavat.”

Lisäksi tämä ratkaisu suojelee vähemmistöryhmien perustuslaillisia oikeuksia. Korkein oikeus totesi myös: ”Todellisen demokratian aitous koetellaan siinä, pystyykö jopa merkityksetön vähemmistöryhmä löytämään oman identiteettinsä maan perustuslain puitteissa.” Tuomari Reddy lisäsi: ”Omat henkilökohtaiset näkemyksemme ja reaktiomme ovat epäolennaisia. Jos vakaumus on aito ja perustuu omaantuntoon, [perustuslain] artikla 25 suojelee sitä.”

Tapaus Bijoe Emmanuel vastaan Keralan osavaltio tuli yleisesti tunnetuksi, ja siitä keskusteltiin parlamentissa. Tämä ratkaisu on osa perustuslakia koskevaa opetusohjelmaa oikeustieteellisissä tiedekunnissa. Intiassa sitä ylistetään yhä lakia käsittelevissä aikakauslehdissä ja sanomalehtiartikkeleissa kuuluisana suvaitsevaisuuden ennakkotapauksena. Ratkaisulla on ollut suuri myönteinen vaikutus siihen, miten uskonnonvapaus määritellään moniarvoisessa yhteiskunnassa. Se suojelee sananvapautta Intiassa aina kun tämä kallisarvoinen oikeus on uhattuna.

Vaikka Emmanuelin perhe sai aikanaan osakseen pilkkaa, viranomaisten painostusta ja jopa tappouhkauksia, he eivät kadu sitä, että pitivät kiinni uskonnollisesta vakaumuksestaan. Yksi tyttäristä nimeltään Bindu, joka on nyt naimisissa ja jolla on oma lapsi, kertoo: ”Tapasin yllätyksekseni asianajajan, joka oli tutkinut tapaustani opiskeluaikoinaan. Hän osoitti suurta arvostusta tätä oikeustaistelua kohtaan, jonka Jehovan todistajat kävivät ihmisoikeuksien puolesta.”

V. J. Emmanuel lisää: ”Tapasin äskettäin sattumalta tuomari K. T. Thomasin. Hän on korkeimman oikeuden jo eläkkeelle jäänyt tuomari. Kun hän kuuli, että kolme lastani olivat osallisina kansallislaulua koskevassa tapauksessa, hän onnitteli minua. Hän sanoi, että aina kun hänellä on mahdollisuus pitää puhe lakimiesten kokouksessa, hän mainitsee tuon tapauksen, koska se on hänen mielestään käänteentekevä voitto ihmisoikeuksien hyväksi.”

Vaikka ratkaisusta on kulunut kolmisenkymmentä vuotta, Bijoe Emmanuel vastaan Keralan osavaltio on edelleen yksi sananvapauden merkkipaaluista Intiassa. Jehovan todistajat ovat iloisia siitä, että he ovat pystyneet edistämään kaikkien Intian kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.