29. lokakuuta 2015 kolmen tuomarin paneeli Ošin vetoomustuomioistuimessa antoi vapauttavan tuomion Oksana Koriakinalle ja hänen äidilleen Nadežda Sergienkolle. Syyttäjä oli väittänyt, että nämä naiset olivat sananpalveluksessa ollessaan huijanneet Ošin kaupungin asukkailta rahaa.

Poliisi pidätti maaliskuussa 2013 Oksana Koriakinan ja Nadežda Sergienkon tekaistujen syytösten nojalla. Vaikka naisten syyttömyydestä oli vankkoja, silminnäkijöiden vahvistamia todisteita, rikostutkintaa jatkettiin. Ošin kaupunginoikeus määräsi naiset kotiarestiin, kunnes oikeudenkäynti pidettäisiin.

Ošin kaupunginoikeus tuli myöhemmin siihen tulokseen, että tutkijat olivat vääristelleet asioita esitutkinnassa ja syyllistyneet useisiin rikkomuksiin esitutkintalakia vastaan. Esimerkiksi tutkijat tutkivat erään tapahtumapaikan vasta neljä kuukautta oletetun rikoksen jälkeen eikä heillä ollut esittää konkreettisia todisteita syytteiden tueksi. He rikkoivat niin räikeästi ohjeita, jotka koskevat epäillyn tunnistamista tunnistusrivistä, että tulokset julistettiin myöhemmin pätemättömiksi. Oletetun huijauksen uhrit muuttivat tutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana todistustaan useita kertoja.

Tuomari totesi, että uhreina esiintyneet suhtautuivat Jehovan todistajiin ennakkoluuloisesti ja että tutkijat olivat kohdelleet Oksanaa ja Nadeždaa väärin, ”koska – – [nämä naiset] olivat Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön jäseniä”. Esimerkiksi kuukausia myöhemmin tehdyssä kotietsinnässä tutkijat keskittyivät niin sanotun kielletyn uskonnollisen kirjallisuuden etsimiseen, vaikka naisia vastaan esitetty syytös koski petosta. Kiellettyä kirjallisuutta ei löytynyt.

Oksana ja Nadežda eivät saaneet oikeudenkäyntiä edeltävän kotiarestin aikana lähteä Ošin kaupungista ilman paikallisten viranomaisten lupaa. Tiettyyn aikaan vuorokaudesta he eivät saaneet edes poistua kotoaan. Kotiaresti kesti yli kaksi vuotta, ja se hankaloitti kovasti Oksanan ja Nadeždan jokapäiväistä elämää ja hengellistä toimintaa.

Lisäksi Nadeždan oli vaikea saada työpaikkaa, koska hänen passinsa oli viranomaisten hallussa. Hän ei voinut mennä sairaalaan silloin kun kotoapoistumiskielto oli voimassa, vaikka hänellä oli terveysongelmia. Oksana puolestaan tarvitsi tuomarin lupaa voidakseen matkustaa miehensä kanssa kaupungin ulkopuolelle. Epävarmuus oikeusjutun lopputuloksesta aiheutti heille henkistä painetta ja unettomia öitä.

Ošin kaupunginoikeus vapautti 7. lokakuuta 2014 Oksanan ja Nadeždan syytteistä, koska ”heidän syyllisyydestään ei ollut todisteita”. Syyttäjä kuitenkin teki tuomiosta useita valituksia, mikä viivästytti oikeuskäsittelyä vielä vuodella. Naisten kotiaresti jatkuikin lokakuuhun 2015 asti, jolloin asia käsiteltiin vetoomustuomioistuimessa.

29. lokakuuta 2015 kolmen tuomarin paneeli Ošin vetoomustuomioistuimessa päätyi samaan ratkaisuun kuin alempi tuomioistuin. Vetoomustuomioistuin totesi ratkaisussaan, että syyttäjän esittämässä ”valituksessa olevia väitteitä ei kyetty näyttämään oikeudenkäynnin aikana toteen”. Vetoomustuomioistuin vahvisti, että Oksana ja Nadežda olivat syyttömiä, ja määräsi heidät heti vapautettaviksi kotiarestista. Lisäksi oikeus totesi, että Oksana ja Nadežda olivat oikeutettuja saamaan rahallista korvausta taloudellisista vahingoista, joita heille oli koitunut väärien syytösten ja oikeudenkäynnin johdosta.

Oksana sanoi: ”Äiti ja minä olemme helpottuneita siitä, että tuomioistuin vapautti meidät emmekä joudu enää olemaan kotiarestissa. Odotamme sitä, että pääsemme jälleen elämään normaalia elämää perheen ja ystävien kanssa ja osallistumaan täysipainoisesti hengelliseen toimintaan.”

Oksana, Nadežda ja muut kirgisialaiset Jehovan todistajat ovat kiitollisia siitä, että tuomioistuimet pitivät kiinni laista ja tunnistivat uskonnollisen ennakkoluuloisuuden, jota jotkut Ošin kaupungin viranomaiset ilmaisivat. He toivovat, että tämän ratkaisun ansiosta viranomaiset tunnustavat heidän perustuslain takaaman uskonnonvapautensa ja suostuvat rekisteröimään Jehovan todistajat Etelä-Kirgisiassa.