”Taistelu syrjintää ja eriarvoisuutta vastaan on kansallisen koulutuksen tärkeimpiä asioita.” (Opetusministeriön virasto, 12. kesäkuuta 2014)

Kongon demokraattisessa tasavallassa Jehovan todistajien lapsia erotettiin vuosikaudet muiden uskonnollisten järjestöjen ylläpitämistä kouluista, koska he eivät osallistuneet uskonnollisiin tilaisuuksiin. Asia nousi pinnalle siksi, että koulut olivat asettaneet omat sisäiset sääntönsä hallituksen säädösten yläpuolelle ja jättäneet huomiotta todistajaoppilaiden oikeudet. Kongon viranomaiset huomasivat tämän vääryyden ja vahvistivat, että kaikilla on oikeus saada koulutusta ilman syrjintää.

Uskonnolliset järjestöt ovat sopineet Kongon hallituksen kanssa julkisten koulujen järjestämisestä alueille, joilla niitä tarvitaan. Sopimuksissa todetaan selvästi, että ”lapsia on suojeltava toimintatavoilta, jotka aiheuttavat uskonnollista syrjintää ja suvaitsemattomuutta”. Näillä kirkon ylläpitämillä kouluilla on kuitenkin usein ollut sisäisiä sääntöjä, joiden mukaan oppilaiden on osallistuttava uskonnollisiin tilaisuuksiin. Vaatiessaan oppilaita noudattamaan noita sääntöjä useat koulut ovat jättäneet huomiotta sekä hallituksen kanssa tekemänsä sopimuksen että oppilaiden uskonnonvapauden.

Ongelma kävi ilmeiseksi vuonna 2005, jolloin 52 todistajaoppilasta erotettiin kirkon ylläpitämästä koulusta Abumombazissa Equateurin maakunnassa, koska he pyysivät lupaa jäädä pois kouluviranomaisten järjestämästä jumalanpalveluksesta. Tilanne kärjistyi, kun kirkon ylläpitämät koulut muissa maakunnissa noudattivat samaa kaavaa. Aikanaan kouluista erotettiin yli 300 kongolaista todistajaoppilasta kaikilta luokka-asteilta, myös sellaisia, jotka olisivat pian saaneet päättötodistuksen.

Kun 13-vuotias Kanyere Ndavaro oli väärin perustein erotettu koulusta vuonna 2009, hän kirjoitti: ”Olen hyvin surullinen siitä, millaista vahinkoa minulle on aiheutettu. En tiedä, mikä minua tulevaisuudessa odottaa.” Kambere Mafika Justin erotettiin koulusta vähän ennen valmistumistaan vuonna 2010, ja hän sanoi, että hänen elämänsä oli ”käännetty päälaelleen”. Vaikka oppilaat olivat pahoillaan siitä, että heiltä evättiin koulutus tai päättötodistus, he kieltäytyivät tinkimästä uskonnollisesta vakaumuksestaan.

Erotettujen lasten vanhemmat puhuivat kouluviranomaisten kanssa ja pyrkivät saamaan ongelmaan ratkaisun, mutta huonolla menestyksellä. Niinpä todistajat veivät asian ylempien viranomaisten käsiteltäväksi. He löysivätkin oikeudenmukaisia virkamiehiä, jotka ryhtyivät toimiin uskonnollisen syrjinnän lopettamiseksi.

Vuonna 2011 Pohjois-Kivun maakunnan opetusministeri Bazizane Maheshe julkaisi maakunnallisen ryhmäkirjeen nimeltä ”Uskonnollisen syrjinnän kielto”, jossa silloista tilannetta kuvailtiin ”valitettavan huonoksi”. Kirjeessä ilmaistiin ongelma selvästi toteamalla: ”Joitakin uskontoja tunnustavat oppilaat ovat joutuneet syrjinnän kohteiksi sellaisten koulujen sisäisten sääntöjen vuoksi, jotka sivuuttavat voimassa olevat Kongon demokraattisen tasavallan säädökset.”

Asia sai kansallista huomiota 4. syyskuuta 2013, kun Kongon demokraattisen tasavallan opetusministeri Mwangu Famba julkaisi määräyksen, joka koski maan kaikkien alueiden kaikkia kouluja. ”Ryhmäkirje uskonnollisen syrjinnän kieltämisestä” totesi yksiselitteisesti: ”Jokaisella lapsella on oikeus hakea minkä tahansa koulun oppilaaksi ilman uskontoon perustuvaa epäsuotuisaa erottelua.” Lisäksi määräyksessä sanottiin, että oppilaiden erottaminen koulusta uskonnollisten syiden vuoksi oli ”täysin ristiriidassa niiden normien ja lakien kanssa, jotka ovat voimassa Kongon demokraattisessa tasavallassa”.

Monet koulut ovat totelleet virallisia toimintaohjeita ja toivottaneet todistajaoppilaat jälleen tervetulleiksi luokkahuoneisiin. Muutamat koulut ovat kuitenkin vastustaneet määräystä. Siksi opetusministeriö julkaisi 12. kesäkuuta 2014 muistion, jossa vahvistettiin syyskuussa 2013 annettu säädös ja viitattiin maan presidentin julkistamaan, koulutusta koskevaan uuteen lakipakettiin. a Tämä muistio kävi käsiksi ongelman perussyyhyn korostamalla sitä, miten tärkeää on taistella syrjintää vastaan. Se tähdensi myös, että kansalliset ja kansainväliset lait ovat etusijalla koulujen sisäisiin sääntöihin nähden. Lisäksi opetusministeri lähetti tarkastajia vierailemaan kouluissa eri puolilla maata ja varmistamaan, että niissä toimitaan säädöksen mukaan. Nämä hallituksen toimet tuottavat epäilemättä pitkäaikaisia, positiivisia tuloksia.

Kun Kongon koulut toimivat lain mukaisesti, kaikki oppilaat voivat odottaa saavansa koulutusta, jota ei kuormita uskonnollinen suvaitsemattomuus. Koulua käyvät lapset oppivat osoittamaan kunnioitusta kaikkia ihmisiä kohtaan heidän uskonkäsityksiinsä katsomatta. Tällä tavoin Kongon koulut paitsi noudattavat maan perustuslakia ja opetusministerin säädöstä myös näyttävät hyvää esimerkkiä oikeudenmukaisuudesta siellä asuville nuorille.