Jw.orgin uutisartikkeleiden kautta voimme tutustua moniin veljiin ja sisariin, joita vainotaan uskonsa vuoksi. Heidän esimerkkinsä rohkaisee meitäkin kestämään. Heidän kokemuksensa ja kommenttinsa vahvistavat ja yhdistävät meitä ja tekevät meidät vakuuttuneiksi siitä, että vainonkin keskellä voi säilyttää ilon. Seuraavat kokemukset osoittavat, miten veljet ja sisaret kautta maailman hyötyvät näistä artikkeleista.

Portugalissa erikoistienraivaajina toimivat Miguel Silva ja hänen vaimonsa Mónica (kuva yllä) ovat monien muiden tavoin todenneet, että pandemia on vaikuttanut suuresti heidän jokapäiväisiin rutiineihinsa ja tunne-elämäänsä. He saivat kuitenkin paljon rohkaisua veli Konstantin Baženovia koskevasta uutisesta. Konstantin halusi lukea Raamattua, mutta ei saanut sitä vankilaan. Sen sijaan, että hän olisi antanut tämän lannistaa, hän teki itselleen oman ”Raamatun” jakeista, jotka hän pystyi muistamaan. Miguel ja Mónica oppivat tästä tärkeän seikan. Miguel selittää: ”Emme keskitä huomiotamme siihen, mitä emme voi tehdä pandemian aikana, vaan keskitymme siihen, mitä voimme tehdä kotona, ja yritämme arvostaa sitä.”

Tämän lisäksi Miguel ja Mónica päättivät parantaa päivittäistä Raamatun lukemistaan ja aineiston mietiskelyä. Mónica sanoo: ”Olemme vakuuttuneita siitä, että aikanaan Jehova auttaa meitä muistamaan kaiken, mitä olemme tallentaneet sydämeemme.” Miguel lisää: ”Veli Baženovin kokemus sai meidät näkemään tämän pandemian aikaisen ’kotiarestimme’ tilaisuutena rohkaista toisia, laulaa iloiten Jehovalle ja parantaa rukoustemme laatua.”

Kamerunissa vakituisena tienraivaajana toimiva sisar Christine Mouhima Etonde tunnustaa, että vuosien ajan kertomukset vainosta herättivät hänessä pelkoa. Nyt hän selittää, mikä sai hänen näkemyksensä muuttumaan: ”Kun olen lukenut jw.org-sivustolta kertomuksia veljien ja sisarien kestävyydestä vainoissa, ajattelutapani on tyystin muuttunut. Lukiessani veljien asenteesta ja heidän yksityiskohtaisista rukouksistaan, nähdessäni heidän hymynsä ja sen, miten he iästään riippumatta ovat jo etukäteen valmistautuneet vainoon, minussa herää halu oppia tuntemaan Jehova vieläkin paremmin. Rakkauteni häntä kohtaan on kasvanut siinä määrin, että voin nyt kuvitella olevani vainottu tuntematta pelkoa. Näen itseni iloisena rukoilemassa ja mietiskelemässä Jehovaa.”

Romaniassa veli Iulian Nistor ja hänen vaimonsa Oana olivat vaikuttuneita siitä, miten veli Anatoli Tokarev puolusti uskoaan oikeudessa. Anatoli pysyi tyynenä ja kunnioittavana ja oli lujasti päättänyt pitää kiinni uskollisuudestaan. Hänen esimerkkinsä sai Iulianin ja Oanan pohtimaan, miten he puolustaisivat vakaumustaan oikeusistuimessa. Oana sanoo: ”Perheen palvontailtana kuvittelimme olevamme oikeusistuimen kuultavana puolustamassa vakaumustamme. Ei ollut helppoa ilmaista uskonkäsityksiämme tahdikkaasti ja kunnioittavasti niin kuin veljemme teki. Perhetutkistelumme lopussa tunsimme olevamme lähempänä veljiämme ja sisariamme. Näimme myös, miten tärkeää on valmistautua puolustamaan vakaumustamme ja muistaa, miksi saamme olla ylpeitä siitä, että olemme Jehovan todistaija.”

Madagaskarilla asuva sisar Anna Ravoajarison sai syyn analysoida rukoustensa laatua. Luettuaan veli Jovidon Bobojonovin kokemuksen Anna sanoi: ”Toisinaan kun olen liian uppoutunut jokapäiväisiin toimiini, rukoukseni tuntuvat mekaanisilta. Jos en käytä etukäteen muutamaa hetkeä ajatellakseni, mitä sanon Jehovalle, huomaan toistavani vain samoja lauseita.” Mietittyään Jovidonin esimerkkiä Anna yritti eläytyä hänen tilanteeseensa ja kysyi itseltään: ”Jos joutuisin samanlaiseen koetukseen, pystyisinkö sanomaan samanlaisia yksityiskohtaisia asioita? Tämä on opettanut minulle tarpeen käyttää ennen rukoilemista jonkin aikaa sen miettimiseen, mitä sanoa Jehovalle. Olen erittäin kiitollinen näistä raporteista.”

Veli Ruben Catarino ja hänen vaimonsa Andreia, jotka toimivat vakituisina tienraivaajina Portugalissa, tuntevat nyt olevansa lähempänä veljiään. Ruben sanoo: ”Aikaisemmin tiesimme kyllä, että veljiämme muissa maissa vainottiin, mutta emme tunteneet heitä. Emme tienneet, keitä he olivat, millaista heidän elämänsä oli tai millaisia koetuksia he kohtasivat. Näiden uutistiedotteiden ansiosta he ovat tulleet meille tutummiksi. Voimme esittää yksityiskohtaisia rukouksia heidän puolestaan ja heidän tilanteensa johdosta. Tämän vuoksi tunnemme olevamme lähempänä veljiämme ja uskomme rukouksillamme olevan enemmän vaikutusta.”

Monet meistä varmastikin tuntevat samalla tavalla kuin Portugalissa vakituisena tienraivaajana toimiva sisar Cecilia Cardoso. Hän sanoo: ”Sen johdosta, mitä veljemme ja sisaremme ovat kokeneet, annan nyt enemmän arvoa henkilökohtaiselle tutkimiselle. Lisääntynyt Raamatun tutkimiseni on kasvattanut luottamustani ja rakkauttani Jehovaan. Hän auttaa minua näkemään oman pelkoni hiekanjyvän kokoisena. Minulle on selvää, että pelko voittaa vain silloin, jos lakkaamme luottamasta Jehovaan.”

Olemme todella kiitollisia nykyajan rohkeuden ja uskon esimerkeistä, joista kerrotaan jw.org-sivustolla. Näiden kertomusten avulla voimme ”olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova auttaa minua, en pelkää’” (Heprealaisille 13:6).