Palvelusvuoden 2020 aikana järjestömme on antanut maailmanlaajuisesti hätäapua enemmän kuin koskaan ja antaa sitä edelleen. Eri maissa on perustettu 950 hätäapukomiteaa. Pandemian lisäksi vuosi 2020 toi tullessaan entistä tuhoisampia onnettomuuksia ja luonnonkatastrofeja. Samalla kun hätäapukomiteat antavat veljille kiireellistä apua, niiden on pitänyt noudattaa koronavirukseen liittyviä turvallisuusohjeita. Työssä mukana olleet veljet ja sisaret kertovat, että tämä toiminta on vahvistanut heidän uskoaan. Seuraavassa on joitakin tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet veljiimme:

Palvelusvuoden 2020 aikana veljiimme vaikuttaneiden suurten myrskyjen määrä nousi 11,5 prosenttia verrattuna palvelusvuoteen 2019. Niitä oli yhteensä 126, ja monet niistä aiheuttivat tuhoisia tulvia ja maanvyöryjä.

Esimerkiksi Filippiineille iski useita trooppisia sykloneja, joiden vuoksi monet todistajat joutuivat lähtemään tilapäisesti kotoaan.

Eri puolilla Nigeriaa tuli kaatosateita, jotka aiheuttivat satovahinkoja.

Pitkittynyt monsuunikausi aiheutti vahinkoja Etelä-Koreassa.

Monissa maissa raivosi maastopaloja, joista jotkin levisivät ennätyksellisen suuriksi.

Jotkin tuhoisat maastopalot, joita veljemme joutuivat kokemaan, ulottuivat jopa puolen miljoonan hehtaarin alueelle.

Tällaista tapahtui Yhdysvalloissa.

Myös Australiassa asuvat veljemme kärsivät laajoista maastopaloista.

Kun näistä katastrofeista kärsineille päätettiin toimittaa hätäapua, järjestömme laati turvaohjeet sen varmistamiseksi, että avun antajat ja saajat pysyvät turvassa.

Veli Han Chan-hee, joka auttoi hätäapukomiteaa Etelä-Koreassa, kuvailee toimia, joita tehtiin veljien ja sisarten suojelemiseksi: ”Tarkistimme joka aamu kaikkien ruumiinlämmön ja säilytimme aina turvavälin, rajoitimme alueella olevien vapaaehtoisten määrää ja vältimme kokoontumasta yhteen aterioille ja tauoille. Lisäksi vapaaehtoisten piti desinfioida työvälineensä ennen työhön ryhtymistä ja sen lopetettuaan.”

Jotkut veljistämme joutuivat lähtemään evakkoon tai menettivät kotinsa näissä katastrofeissa. Veli Chris Shirah, joka auttoi hätäapukomiteaa Yhdysvaltojen länsirannikolla riehuvien maastopalojen aikana, selittää: ”Majoitustilannetta seuraamalla varmistimme, että noudatimme koronaan liittyviä ohjeita.”

Turvallisuussäännöt ja matkustusrajoitukset rajoittivat monin paikoin niiden lukumäärää, joita voitiin käyttää avustustoimissa. Hätäapukomitean tehtävissä Nigeriassa toiminut veli Philips Akinduro kertoo: ”Suurena haasteena oli se, että viranomaiset rajoittivat liikkumista. Siksi ei ollut helppo saada tarvittavaa työvoimaa.”

Veli Kim Joon-hyeong, joka työskenteli Etelä-Korean hätäapukomitean yhteydessä, kuvailee avustustyöntekijöiden asennetta: ”Koska teimme tätä avustustyötä rakkaudesta Jumalaa ja veljiämme kohtaan, varoimme aina vaarantamasta mukana olevien elämää ja turvallisuutta. Niinpä pystyimme ylimääräisistä turvatoimista huolimatta säilyttämään ilomme avustustyössä.”

Se että avustustyössä on onnistuttu lisähaasteista huolimatta, on vahvistanut mukana olleiden uskoa ja luottamusta.

Esimerkiksi veli Han murehti, saisiko hätäapukomitea nopeasti kokoon kylliksi ihmisiä, niin että avustustyö voitaisiin aloittaa alle vuorokauden kuluessa. ”Muutamassa tunnissa tajusin, että huoleni oli ollut turhaa. Sadat veljet ja sisaret kaikkialta maasta ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Halukkaita oli niin paljon, että meidän täytyi torjua osa [avun tarjouksista].” Veli sanoo lopuksi: ”Olin vakuuttunut siitä, että Jehova oli kanssamme, ja se oli hyvin koskettavaa.”

Veli Brad Benner selittää samaan tapaan, mitä hän tunsi oltuaan avustustyössä hurrikaanin jälkeen: ”Vaikka tilanne on ollut ahdistava, kotinsa jättäneet veljemme ovat saaneet ruokaa, suojan ja tarvitsemaansa hengellistä rohkaisua. Olen nähnyt omin silmin, että kaksi hurrikaania yhdessä globaalin pandemian kanssa ei pystynyt tuhoamaan järjestössämme vallitsevaa rakkautta.”

Veli Alquin Dayag, joka auttoi hätäapukomiteaa Filippiineillä, päätteli: ”Tämä kokemus sai minut tajuamaan entistä paremmin, että Jehova tosiaan suo meille anteliaasti voimaa, joka ylittää tavanomaisen, sekä viisautta, jota tarvitsemme tehtävässämme.” (2. Korinttilaisille 4:7.)

Arvostamme suuresti kaikkien niiden haaratoimistojen, hätäapukomiteoiden ja monien veljien ja sisarten ponnisteluja, jotka ovat olleet mukana hätäaputyössä. Se rakkaudellinen työ ja ne anteliaat lahjoitukset, joita saatiin, toivat todellista helpotusta tuon vuoden aikana, jolloin tuhoja koettiin tavallista enemmän. (1. Tessalonikalaisille 1:3.)