Palvelusvuonna 2021 Tienraivaajien palveluskoulua pidettiin pandemian vuoksi ensi kertaa videoyhteyden avulla. Arvostuksesta tätä hengellistä lahjaa kohtaan oppilaat ponnistelivat kovasti voidakseen osallistua kouluun. Seuraavat kokemukset osoittavat, miten Jehova auttoi joitakin tienraivaajia voittamaan ainutlaatuisia haasteita.

Japanissa asuva sisar Mieko Yoshinari on palvellut vakituisena tienraivaajana 30 vuotta. (Kuva yllä.) Vaikka sähköisten laitteiden käyttö ei ole hänelle helppoa ja hänellä on heikko näkö, hän halusi osallistua virtuaaliseen tienraivaajien kouluun. Hän sanoi: ”Valmistauduin kommenttien esittämiseen kirjoittamalla tutkimiani asioita muistiin suurin kirjaimin, niin että tekstiä olisi helppo lukea. Jehova rakensi ja rohkaisi minua lämpimästi tienraivaajien koulun välityksellä.”

Keniassa Nairobin lähellä sijaitsevassa Thikan kaupungissa asuva tienraivaajasisar Anita Kariuki elättää itsensä toimimalla kosmetologina. Voidakseen osallistua kouluun hänen piti keskeyttää ansiotyönsä koko viikon ajaksi. Aluksi tämä huolestutti Anitaa, mutta hän luotti täysin siihen, että Jehova auttaisi häntä. Hän selitti: ”Esitin anomukseni Jehovalle, jätin sitten asian hänelle ja jatkoin kenttätyötä.” Koulua edeltävän viikonlopun aikana hän onnistui saamaan riittävästi varoja useimpien kulujensa peittämiseksi. Vaikka vajausta oli vielä noin 25 euron verran, hän osallistui silti kouluun. Kun keskiviikon oppitunnit olivat ohi, eräs asiakkaista otti yhteyttä Anitaan maksaakseen hänelle velkansa. Se oli täsmälleen se summa, jonka Anita tarvitsi kulujensa peittämiseen!

Hurrikaanit Eta ja Iota saivat aikaan tulvan Hondurasin Yorossa ja täyttivät sisar Laurenth Madrigalesin kodin lähes metrin mutakerroksella. Hänen perheensä menetti melkein koko omaisuutensa, ja heidän oli siirryttävä toiseen paikkaan juuri silloin, kun Laurenth sai kutsun tienraivaajien kouluun. Hän oli hyvin innostunut kutsusta, mutta samalla häntä huolestutti se, ettei hänen perheensä pystyisi siivoamaan heidän kotiaan koulun alkuun mennessä. Laurenth kertoi: ”Meidän piti aloittaa siivoustyö aina varhain aamulla ja työskennellä myöhään iltaan saakka. Tätä kesti useita päiviä, ja olin aivan uuvuksissa. Tuntui siltä, ettei minulla ollut enää voimia tutkimiseen ja kouluun valmistautumiseen ja että kouluun meno pitäisi peruuttaa.” Hän kertoi rukouksessa Jehovalle, miten surulliseksi hän tunsi itsensä. Muutamia päiviä ennen koulun alkamista hätäapukomitea tarjoutui hänen yllätyksekseen auttamaan kodin siivouksessa. Näin hänelle jäi aikaa kouluun valmistautumiseen ja hän pystyi osallistumaan siihen kotoaan käsin.

Veli Spencer Stash ja hänen vaimonsa Alexandra toimivat vakituisina tienraivaajina Clevelandissa Ohiossa Yhdysvalloissa. Ennen kuin koulu alkoi, Spencerin leskeksi jäänyt isä Robert joutui sairaalaan. Siksi pariskunta pohti, olisiko heidän viisasta osallistua kouluun. Robert kuitenkin kehotti heitä tekemään niin. Ikävä kyllä hän kuoli kaksi päivää ennen koulun alkua. Spencer ja Alexandra olivat surullisia, mutta he menettivät vain ensimmäisen koulupäivän. Palavat rukoukset antoivat heille voimaa jatkaa. Spencer sanoo, että he tunsivat olonsa rauhalliseksi, koska hänen isänsä oli toivonut heidän osallistuvan kouluun. Hän lisäsi: ”Odotamme saavamme aikanaan kertoa hänelle, että pystyimme menemään kouluun, ja voimme kertoa hänelle jotakin oppimastamme. Koulutovereittemme ja opettajien tuki oli juuri sitä, mitä tarvitsimme.”

Etelä-Koreassa veli Jung Dae-sik on asunut hoitokodissa viimeiset kymmenen vuotta. Halvaus vammautti hänet, ja hänen täytyy käyttää pyörätuolia. Hän on yrittänyt osallistua aikaisempiin tienraivaajien kouluihin, mutta terveydentilansa vuoksi hän on pystynyt olemaan niissä vain yhden päivän. Kun hän nyt sai kutsun virtuaaliseen kouluun, hän oli valtavan iloinen. ”Olin niin innoissani tästä järjestelystä, etten onnistunut pidättelemään kyyneleitäni. Normaalioloissa en olisi pystynyt mitenkään osallistumaan tienraivaajien kouluun. Oli aivan suurenmoista olla mukana kurssilla.”

Veli Eddy El Bayeh asuu vaimonsa Cherisen kanssa Uudessa Etelä-Walesissa Australiassa. Cherise sanoi: ”Minusta tuntui, että palvelukseni oli jämähtänyt paikoilleen, enkä tiennyt, miten päästä eteenpäin.” Tienraivaajien koulu oli juuri sitä, mitä hän tarvitsi. ”Näin, että voisin laajentaa palvelustani monilla alueilla rajallisissakin olosuhteissa.”

Eddy kertoo, miten koulu rohkaisi häntä: ”Tämä oli kuin jättihalaus Jehovalta, ystävällinen taputus olalle ja viesti: ’Pysy liikkeellä! Olen kanssasi, rakastan sinua ja huolehdin sinusta!’”

Lisää virtuaalisia kouluja on suunniteltu tälle vuodelle. On rohkaisevaa, että Jehovan kansaa koulutetaan jatkuvasti haasteista huolimatta. Se tuo mieleemme Jobin sanat: ”Jumala on voimansa ansiosta suuri. Kuka on hänen kaltaisensa opettaja?” (Job 36:22.)

Alla on kuvia muiden maiden opettajista ja oppilaista, jotka ovat samoin hyötyneet virtuaalisesta tienraivaajien koulusta.