Kun Ukrainassa syttyi sota, 46-vuotias naimaton sisar Irina Makuha katsoi turvallisemmaksi lähteä maasta ja suuntasi askeleensa kohti Harkovan rautatieasemaa. Kaaoksen keskellä ihmiset nousivat juniin tietämättä niiden lopullista määränpäätä. Asemalta lähtiessä junasta, jossa Irina oli, pimennettiin ikkunat, jottei se joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Vasta aseman jäätyä taakse Irina sai tietää, että juna oli menossa Slovakiaan.

Irina asuu nyt Tšekin tasavallassa, jonka pääkaupunkiin Prahaan hän saapui 3. maaliskuuta 2022. Hän löysi työtä siivoojana ja asuu yhdessä kahden muun ukrainalaisen sisaren kanssa, jotka ovat hänen tavallaan pakolaisia. Irina opettelee tšekin kieltä ja on palannut kokoaikaiseen palvelukseen, joka on ollut hänen elämänsä keskipisteenä 20 vuoden ajan.

”Olen nähnyt omin silmin, miten Jehova pitää meistä huolta kansansa välityksellä. Tämä on vahvistanut suuresti uskoani”, Irina sanoi.

Lähes 23 000 veljeämme ja sisartamme on päättänyt etsiä turvaa muista maista. Niillä, jotka haluavat jäädä ulkomaille, on ehkä turvallisempi elinympäristö, mutta samalla kun he opettelevat uutta kieltä, heidän täytyy etsiä työtä ja asunto, hoitaa paperiasioita ja viedä lapsensa uusiin kouluihin. He näkevät, että tänä myrskyisenä aikana heidän hengelliset rutiininsa ja seurakunnan ystävät ovat tärkeitä kiinnekohtia.

Pertšakin perheen kolme jäsentä, Anatoli, Olena ja 17-vuotias Alina, aloittelevat uutta elämää Romaniassa sen jälkeen, kun heidän asuinseutuaan Mykolajivin alueella Ukrainassa pommitettiin. Perhe asettui uuteen paikkaan 6. maaliskuuta 2022. Moldovan kansalaisena Anatoli sai tuoda perheensä Romaniaan. Olena sanoo uuteen maahan muuttamisen olevan samaa kuin jos ”puu repäistäisiin juurineen maasta ja siirrettäisiin muualle”.

Romanialaiset veljet ovat nyt auttaneet Pertšakin perhettä löytämään oman asunnon. Lisäksi Anatoli ja Olena ovat saaneet työtä, ja Alina on voinut suorittaa etäoppilaana tehtäviä, joita hänelle lähetetään hänen koulustaan Ukrainasta.

Romanialaiset veljet ja sisaret auttavat huolehtimaan paitsi perheen käytännön tarpeista myös sen tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeista. Veljet ja sisaret viettävät säännöllisesti aikaa heidän seurassaan, jotteivät he tuntisi oloaan yksinäiseksi vieraassa maassa. Olena ja Alina opettelevat romanian kieltä JW Language -sovelluksen avulla ja osallistumalla kenttätyöhön uuden seurakuntansa julistajien kanssa. Anatoli oppi jo kasvuvuosinaan puhumaan romaniaa.

”Jehova on tukenut meitä alusta saakka”, Anatoli sanoi. ”Tunnemme Jehovan rakkauden järjestömme välityksellä ja siinä, miten veljet ja sisaret tukevat meitä.”

Jo ennen sotaa leskeksi jäänyt Alina Gavryljuk ja hänen 16-vuotias poikansa Vladyslav saapuivat Suwałkiin Puolaan Vinnytsjasta Ukrainasta 27. helmikuuta. ”Aluksi pohdin, missä poikani ja minä asuisimme ja miten elättäisimme itsemme, mutta luotin samalla siihen, että Jehova pitäisi meistä huolen”, Alina sanoi.

Alina, joka on nyt 37-vuotias, alkoi heti etsiä työtä, joka ei häiritsisi kokouksissa käyntiä. Hän pääsi siivoojaksi eräälle koululle. Hän sanoo: ”Tärkeintä on, että tämän työn ansiosta saan enemmän tilaisuuksia osallistua kenttätyöhön ja pystyn elättämään perheeni.”

Alina ja Vladyslav opettelevat puolan kieltä ja toimivat jatkuvasti osa-aikaisina tienraivaajina eräässä puolankielisessä seurakunnassa. Vladyslav on myös ilmoittautunut lukioon.

Ukrainalaiset veljet ja sisaret kohtaavat suunnattomia haasteita ja muutoksia, mutta Jehova antaa heille voimaa, joka ylittää tavanomaisen. He ovat havainneet, miten hyvin seuraavat 2. Korinttilaiskirjeen 4:8:n sanat pitävät paikkansa: ”Olemme ahtaalla joka tavalla, mutta emme toimintakyvyttömiä. Olemme ymmällä, mutta emme täysin umpikujassa.”