Namibian korkein oikeus on tehnyt päätöksen, joka suojelee potilaan itsemääräämisoikeutta hoitoa koskevissa asioissa. Oikeus totesi samalla, että potilaan etukäteen tekemä kirjallinen hoitotahto on laillinen asiakirja, jota tulee kunnioittaa.

Oikeudessa käsiteltiin Efigenia Semente -nimisen Jehovan todistajan tapausta. Kun Efigenia valmistautui synnyttämään kolmatta lastaan, hän ilmoitti lääkärille, että vakaumuksensa vuoksi hän ei ottaisi verensiirtoa. Hän antoi lääkärille etukäteen laatimansa dokumentin, jossa hän ilmaisi pysyvän hoitotahtonsa. Siitä kävi selvästi ilmi, että hän kieltäytyy verestä ja että hän oli valtuuttanut miehensä edustajakseen tekemään päätöksiä hänen puolestaan, mikäli hän itse olisi kykenemätön siihen.

Efigenia synnytti 8. syyskuuta 2012 terveen tyttölapsen. Hän itse tarvitsi kuitenkin synnytyksen jälkeen leikkausta, ja hänen aviomiehensä antoi siihen suostumuksen. Leikkauksen aikana ilmaantui komplikaatioita, ja lääkäri halusi tehdä verensiirron. Efigenian aviomies toimi vaimonsa hoitotahdon mukaan ja kielsi verensiirron hänen puolestaan. Leikkaus onnistui hyvin ilman verensiirtoa, mutta Efigenian hemoglobiiniarvot olivat sen jälkeen alhaiset.

13. syyskuuta 2012, kun Efigenia oli toipumassa leikkauksesta, hänen vanhin veljensä vetosi tuomioistuimeen, jotta hänet nimitettäisiin aviomiehen sijasta sisarensa lailliseksi edustajaksi. Tällöin hän voisi päättää sisarensa hoidosta. Efigenia ja hänen aviomiehensä eivät saaneet tietoa oikeuskäsittelystä. Heidän poissaolostaan huolimatta asia käsiteltiin, ja oikeus määräsi Efigenian veljen hänen edustajakseen. Sen jälkeen veli käski hoitohenkilökuntaa tekemään Efigenialle verensiirron vastoin tämän tahtoa. Efigenia pysyi kuitenkin kannassaan ja vastusti heidän yrityksiään antaa hänelle verta. Verensiirtoa ei toteutettu.

Kun Efigenia sai tietää, että hänen veljensä oli nimitetty hänen edustajakseen, hän teki tuomioistuimeen kiireellisen vetoomuksen ratkaisun kumoamiseksi. Hän selitti olleensa itse täysin järjissään silloin kun hänen veljensä anoi oikeutta toimia hänen edustajanaan. Hän sanoi myös, että veljen antama valtuutus verensiirtoon oli vastoin hänen vakaumustaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Tuomioistuin hylkäsi vetoomuksen ja salli veljen jatkaa hänen edustajanaan.

Vaikka lääkäri oli sanonut, että Efigenia kuolisi ilman verensiirtoa, hänen tilansa koheni verettömän hoidon avulla. Hän kotiutui sairaalasta 26. syyskuuta 2012. Veli oli kuitenkin edelleen oikeuden päätöksen perusteella hänen edustajansa. Efigenian mielestä päätös loukkasi hänen itsemääräämisoikeuttaan ja ihmisoikeuksiaan, ja siksi hän vetosi Namibian korkeimpaan oikeuteen.

24. kesäkuuta 2015 Namibian korkein oikeus puolusti Efigenian perusoikeuksia ja peruutti veljen oikeuden toimia hänen edustajanaan. Korkein oikeus tuomitsi ”täysin sopimattomaksi” sen, että alempi oikeusistuin oli kuullut vain toista osapuolta ja että Efigeniaa ja hänen miestään ei ollut informoitu asian käsittelystä.

Korkein oikeus korosti sitä, että Namibian perustuslaki takaa henkilökohtaisen vapauden ja ihmisarvon, joihin potilaan itsemääräämisoikeus perustuu. Tuomioistuin totesi: ”Yksi ihmisen perusoikeuksista on, että hän saa itse määrätä omasta ruumiistaan. Potilaan itsemääräämisoikeus perustuu tähän oikeuteen. – – Lääkärien täytyy kertoa potilaalleen suosittelemansa hoidon riskeistä ja hyödyistä, mutta potilas itse päättää, ottaako hän kyseistä hoitoa vastaan.”

Kun korkein oikeus pohti, oliko Efigenialla edellytyksiä tehdä verensiirtoa koskevaa päätöstä, se tuli siihen tulokseen, että alempi oikeusistuin ei ollut antanut riittävästi painoa hänen hoitotahtodokumentilleen. Korkein oikeus totesi edelleen: ”Yksityiskohtaiset kirjalliset ohjeet, joihin muut eivät ole sopimattomalla tavalla vaikuttaneet ja jotka potilas on allekirjoittanut ollessaan kykenevä tekemään päätöksiä, osoittavat selvästi hänen hoitoa koskevan tahtonsa.”

Korkein oikeus käsitteli myös sitä, rajoittaako lapsen oikeus vanhempiensa huolenpitoon vanhemman oikeutta valita, miten häntä itseään hoidetaan. Kun tuomioistuin oli tarkastellut kansainvälistä oikeuskäytäntöä, se päätyi siihen, että potilaan ”oikeus valita, mitä omalle ruumiille saa tai ei saa tehdä – onpa hänellä lapsia tai ei – on ihmisoikeus, jota ei voida riistää”.

Namibian korkein oikeus on puolustanut ihmisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan ja tunnustanut, että potilaan etukäteen antamat hoito-ohjeet ovat pätevä todiste hänen arvoistaan ja hoitovalinnoistaan. Puolustamalla oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen ja uskonnonvapauteen korkein oikeus on suojellut kaikkien namibialaisten ihmisarvoa ja vapautta.