Mike Jalal ja Natali Sa’ad kuuluvat Palestiinalaisalueiden Jehovan todistajien pieneen ryhmään. Vaikka tämä pariskunta on laillisesti naimisissa, heille ei ole myönnetty vihkitodistusta. Vasta hiljattain he onnistuivat pitkän taistelun jälkeen saamaan syntymätodistuksen pojalleen Andraelle. Myös muut Jehovan todistaja -pariskunnat ovat kohdanneet saman ongelman. Koska Jehovan todistajien uskonnollista järjestöä ei ole tunnustettu virallisesti Palestiinalaisalueilla, viranomaiset eväävät heiltä heidän perusoikeuksiaan.

Sa’adit vihittiin avioliittoon Israelissa. Vihkimisen toimitti eräs Jehovan todistajien sananpalvelija. Palestiinalaisalueiden sisäministeriö kieltäytyi kuitenkin rekisteröimästä heidän avioliittoaan, sillä Jehovan todistajien uskonnollista järjestöä ei tunnusteta virallisesti tuolla alueella. Koska viranomaiset eivät katsoneet avioliiton olevan pätevä, he pitivät siitä syntyneitä lapsia aviottomina ja kieltäytyivät rekisteröimästä heitä. Sa’adit ja muut Jehovan todistaja -vanhemmat näkivät kovasti vaivaa tämän vääryyden oikaisemiseksi.

Vuonna 2014 sisäministeriö vastasi lasten rekisteröintiä koskeviin anomuksiin. Sa’adien suureksi helpotukseksi Andrae (synt. 30. tammikuuta 2012) sai lopulta laillisen identiteetin. Myös Maya Jasminin, Lauran ja Cristianin vanhemmat (ks. yllä oleva kuva) ovat kiitollisia siitä, että sisäministeriö on antanut lapsille syntymätodistukset, joissa heidän uskonnolliseksi vakaumuksekseen on merkitty ”kristitty”.

Lapsilla on nyt asianmukaiset henkilöpaperit, ja he nauttivat samoista oikeuksista kuin muutkin kansalaiset. Vanhemmat voivat ilmoittaa heidät kouluun ja ottaa heidät mukaansa matkustaessaan Palestiinalaisalueiden ulkopuolelle.

Näistä myönteisistä kehitysvaiheista huolimatta viranomaiset kieltäytyvät edelleen antamasta vihkitodistusta Sa’adeille ja seitsemälle muulle Jehovan todistaja -avioparille. Tämän vuoksi he joutuvat kärsimään syrjivää kohtelua niiden taholta, jotka perusteettomasti pitävät heitä moraalittomassa suhteessa elävinä vihkimättöminä pareina.

Koska viranomaiset eivät tunnusta Jehovan todistajien avioliittoja, puolisoiden täytyy tehdä erilliset veroilmoitukset ja heillä täytyy olla omat pankkitilit. Jos toinen heistä sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen, puolisolla ei ole oikeutta päättää hänen hoidostaan. Jos toinen kuolee, jälkeenjääneellä puolisolla ja lapsilla ei ole perimisoikeutta. Perheet eivät voi haudata kuollutta omaistaan oman kristillisen vakaumuksensa mukaisesti, vaan heidän on haudattava vainaja muslimien hautausmaalle alueelle, joka on tarkoitettu ei-muslimeille.

Jehovan todistajat anoivat uskonnollisen järjestönsä virallista tunnustamista Palestiinalaisalueiden viranomaisilta syyskuussa 2010. Vastausta ei kuulunut yli kahteen vuoteen, joten Jehovan todistajat vetosivat Ramallahin korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus hylkäsi vetoomuksen teknisin perustein lokakuussa 2013.

Jehovan todistajat ovat käyttäneet hyväkseen muitakin lain suomia keinoja ja muun muassa tavanneet viranomaisia ongelman ratkaisemiseksi. Viranomaiset eivät kuitenkaan ole ryhtyneet toimiin, eikä asiassa ole sen vuoksi tapahtunut edistystä.

Jehovan todistajien lakimies Philip Brumley totesi: ”Jehovan todistajat ovat toimineet Ramallahissa ja sen lähialueilla melkein sata vuotta. He ovat kiitollisia siitä, että viranomaiset sallivat heidän harjoittaa uskontoaan rauhassa. Mutta sen, että Jehovan todistajien uskonnollista järjestöä ei tunnusteta laillisesti – mikä on uskonnollista syrjintää – ei pitäisi estää heidän perusoikeuksiensa toteutumista.”

Jehovan todistajat arvostavat sitä, että Palestiinalaisalueiden viranomaiset ovat parantaneet heidän henkilöoikeudellista asemaansa suostumalla antamaan lapsille syntymätodistuksen. Avioparit, jotka eivät ole saaneet vihkitodistusta, ovat luottavaisia sen suhteen, että viranomaiset tulevat ratkaisemaan muutkin henkilöoikeudellisiin asioihin liittyvät ongelmat ja rekisteröimään heidän uskonnollisen järjestönsä.