Tapaamisemme jälkeen olen onnellinen ja lauleskelen itsekseni. Saan vierailustanne lohtua, ja Raamatun tutkiminen antaa tarkoituksen elämälleni.

Haluan vain kiittää teitä niistä laillisista, hallinnollisista ja hengellisistä järjestelyistä, jotka ovat mahdollistaneet sananpalvelijoiden käynnit.

Nämä vierailut ovat vastaus rukouksiini.

Näin eräät vangit Ranskassa ilmaisivat arvostavansa sitä hengellistä apua, jota he ovat Jehovan todistajien sananpalvelijalta saaneet.

Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden 16. lokakuuta 2013 tekemä ratkaisu päätti pitkään jatkuneen Jehovan todistajiin kohdistuneen syrjinnän Ranskassa. Tämä ratkaisu antaa Jehovan todistajille oikeuden vierailla vankiloissa virallisesti hyväksyttyinä sananpalvelijoina. Näin he voivat antaa hengellistä ohjausta vangeille, jotka pyytävät vierailua. a

Monien vuosien ajan vankilaviranomaiset sallivat Jehovan todistajien vierailla vankiloissa antamassa hengellistä apua ja ohjausta, vaikka heillä ei ollut asiakirjaa, joka olisi todistanut heidän olevan virallisesti hyväksyttyjä sananpalvelijoita. Tilanne alkoi vähitellen muuttua vuonna 1995, kun eräässä parlamentin valiokunnan raportissa julkaistiin kiistanalainen luettelo niin sanotuista vaarallisista lahkoista, joihin Jehovan todistajat oli sisällytetty. Tällainen negatiivinen luokittelu ei ainoastaan tahrannut Jehovan todistajien julkisuuskuvaa – se pani alulle todistajiin kohdistuneen syrjinnän aallon. Tämä syrjintä heijastui myös vankilaviranomaisiin.

Vaikka parlamentin raportit eivät ole laillisesti sitovia, joidenkin vankiloiden hallintoviranomaiset käyttivät kyseistä vuoden 1995 raporttia perusteena kieltää Jehovan todistajien sanapalvelijoita vierailemasta vankien luona, jotka olivat pyytäneet hengellistä apua. Jehovan todistajat ovat voineet vierailla vankien luona yksityishenkilöinä, mutta eivät sananpalvelijan ominaisuudessa. Heidän ei ole annettu tuoda mukanaan Raamattua tai uskonnollista kirjallisuutta. Vierailut on täytynyt järjestää julkisessa vierailutilassa, jossa olosuhteet eivät ole olleet otollisia hengelliselle keskustelulle. Eräs todistaja sanoi, että olosuhteet vierailuhuoneessa olivat ”kuin juna-asemalla: melutaso oli yhtä korkea”. Joissain vankiloissa vangeille suoritettiin ruumiintarkastus vierailujen jälkeen, koska vierailija ei ollut valtion hyväksymä sananpalvelija.

Saadakseen samat oikeudet kuin muiden uskontojen virallisilla sananpalvelijoilla Jehovan todistajat hakivat vuodesta 2003 lähtien virallisia lupatodistuksia Ranskan vankeinhoitolaitokselta. Kaikki hakemukset hylättiin. Todistajat valittivat näistä mielivaltaisista ja syrjivistä hylkäämisistä ylemmälle hallintoviranomaiselle, mutta jälleen heidän valituksensa hylättiin. Ranskan oikeusministeriön ilmoituksen mukaan Jehovan todistajia ei hyväksytty virallisiksi sananpalvelijoiksi, koska todistajat eivät olleet niiden uskontojen luettelossa, joilla oli lupa vierailla vankiloissa. Ministeriö oli myös huolissaan siitä, että lupatodistuksen myöntäminen Jehovan todistajille rohkaisisi muita vähemmistöuskontoja vaatimaan lupia. Koska asian ratkaiseminen oikeusministeriön kautta ei tuottanut tulosta, Jehovan todistajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä asia oikeusistuimeen.

Vuonna 2006 Jehovan todistajat panivat alulle oikeusprosesseja, joiden tarkoituksena oli saada hylkäykset kumottua ja oikeusministeriö myöntämään lupatodistuksia Jehovan todistajien sanapalvelijoille. Kaikki maan hallinto-oikeudet ja vetoomustuomioistuimet, jotka päättivät asiasta, totesivat, että valtio oli toiminut laittomasti. Lopulta vuonna 2010 Ranskassa toimiva syrjinnän torjumisen ja yhdenvertaisuuden korkea viranomainen tuomitsi valtion kannan ja kehotti oikeusministeriötä tekemään lopun syrjinnästä.

Ranskan valtio jätti tämän varoituksen ja tuomioistuinten ratkaisut huomiotta. Lisäksi valtio teki valituksen Ranskan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lopulta vuonna 2013 korkein hallinto-oikeus käsitteli yhdeksän samankaltaista Jehovan todistajia koskevaa tapausta. Hallinto-oikeus hylkäsi 16. lokakuuta tekemässään päätöksessä Ranskan valtion tekemät valitukset. Ratkaisussa todettiin, että kunnioittaakseen vankien oikeuksia vankeinhoitolaitoksen täytyy ”välittömästi hakemuksen saatuaan myöntää virallinen lupatodistus riittävälle määrälle sananpalvelijoita, joita sitovat ainoastaan vankilan turvallisuus- ja järjestyssäädökset”. Korkein hallinto-oikeus vetosi lisäksi Ranskan perustuslakiin ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen todetessaan, että ”vankeudessa olevien yksilöiden mielipiteen-, omantunnon-, ja uskonnonvapaus on taattu, ja he voivat harjoittaa valitsemaansa uskontoa”. Tämän ratkaisun johdosta on tähän mennessä myönnetty 105 sananpalvelijan lupatodistusta Ranskassa ja Ranskan merentakaisilla alueilla, minkä ansiosta Jehovan todistajat voivat antaa hengellistä apua vangeille, joiden luona he vierailevat.

Tammikuussa 2014 Ranskan vankeinhoitolaitos nimitti Jean-Marc Fourcault’n valtakunnalliseksi Jehovan todistajien sananpalvelijoiden edustajaksi. Tässä tehtävässään Fourcault’lla on pääsy kaikkiin Ranskan vankiloihin. Hän toimii myös Jehovan todistajien edustajana kaikissa vankeinhoitolaitokseen liittyvissä asioissa. Fourcault kertoo: ”Aivan kuin muidenkin auktorisoitujen uskontojen edustajat, Jehovan todistajien sanapalvelijat voivat vierailla vankien luona yksityisesti asianmukaisissa ja sopivissa tiloissa, joskus heidän omissa selleissään.”

Tämä ratkaisu oli merkittävä voitto uskonnonvapaudelle Ranskassa. Se vahvistaa vankeudessa olevien yksilöiden oikeutta harjoittaa valitsemaansa uskontoa ja tavata valitsemansa uskonnon edustajia. Jehovan todistajat ovat iloisia siitä, että Ranskan tuomioistuimet tekivät lopun syrjinnästä. Tämä on jälleen askel kohti Jehovan todistajien virallista tunnustamista uskontokunnaksi Ranskassa.