Jehovan todistajat ja muut kautta maailman järkyttyivät syvästi kuullessaan, että valtakunnansalissa Hampurissa oli 9. maaliskuuta 2023 ammuttu veljiämme ja sisariamme. Mark Sanderson Jehovan todistajien hallintoelimestä, kustannuskomitean avustajana toimiva Gajus Glockentin ja Keski-Euroopan haaratoimistokomiteaan kuuluvia veljiä matkusti Hampuriin lohduttamaan ja rohkaisemaan veljiämme ja sisariamme. Uhrien muistotilaisuus pidettiin 25. maaliskuuta suuressa urheiluhallissa. Tätä koskettavaa ohjelmaa seuranneet tunsivat, että Raamatulla on voimaa lohduttaa ja tukea niitä, jotka surevat. Eräs hyökkäyksestä selvinnyt veli sanoikin: ”Meistä tuntui tänään aivan siltä kuin Jehova olisi halannut meitä.”

Tilaisuudessa oli läsnä yli 3 300 henkeä, ja sitä seurattiin videon välityksellä yli 90 000 laitteelta.

Muistotilaisuudessa oli veljien ja sisarten lisäksi viranomaisia ja pelastuslaitoksen edustajia. Paikalla oli Hampurin ensimmäinen ja toinen pormestari, Hampurin parlamentin puhemies, Yhdysvaltain Hampurin-pääkonsuli, sisä- ja urheiluasioista vastaava senaattori, senaatin kansliapäällikkö, Hampurin poliisipäällikkö ja poliisilaitoksen varapuheenjohtaja.

Muistotilaisuuden aluksi veljistä ja sisarista koostuva jousiorkesteri soitti erään valtakunnanlaulun. Keski-Euroopan haaratoimistokomiteaan kuuluva Joachim Szewczyk toimi puheenjohtajana. Muistopuheen piti haaratoimistokomiteaan kuuluva Dirk Ciupek. Eräässä kohtaa puhetta hän luovutti puheenvuoron veli Sandersonille, joka esitti lyhyesti joitakin raamatullisia ajatuksia, minkä jälkeen veli Ciupek tuli vielä päättämään puheensa. Tilaisuus päättyi veli Glockentinin pitämään sydämelliseen rukoukseen ja valtakunnanlauluun.

Veli Sanderson selitti kuulijoille, että Jumala ei aiheuta järjettömiä murhenäytelmiä, vaan ne ovat, kuten Saarnaajan kirjassa todetaan, ”odottamattomia tapahtumia” (Saarnaaja 9:11). Veli Sanderson sanoi: ”Meidän ei tule pohtia, onko järjettömillä teoilla tai satunnaisilla tragedioilla jokin tarkoitus – – Meillä oleva toivo, usko ja rakkaus voivat säilyä läpi murhenäytelmän. Ne voivat nousta vihan ja väkivallan yläpuolelle.” Lisäksi hän kiitti poliiseja, pelastuslaitoksen henkilöstöä sekä lääkäreitä ja hoitajia, jotka osallistuivat veljiemme ja sisartemme auttamiseen.

Veli Ciupek sanoi muistopuheessaan: ”Maaliskuun 9. päivänä tehty hyökkäys ei kohdistunut vain muutamaan ihmiseen. Se oli hyökkäys meitä kaikkia vastaan. Olemme tulleet tänään tänne esittämään vastauksen vihaan ja väkivaltaan. Vastaamme siihen osoittamalla rakkautta, myötätuntoa ja empatiaa sekä ilmaisemalla toivoa ja uskoa. Pyhässä Raamatussa sanotaan: ’Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.’ Näin olemme päättäneet tehdä. Siksi olemme tulleet tänään tänne.” (Roomalaisille 12:21.)

Kuulijat liikuttuivat syvästi, kun veli Ciupek mainitsi jokaisen uhrin nimeltä ja sanoi: ”Olemme tulleet tänne myös muistelemaan Stephania, Sebastiania, Jamesia ja Marieta, Stephanieta, Dania ja pikku Romya (syntymätöntä lasta, joka kuoli hyökkäyksessä) ja jättämään heille jäähyväiset.” Sitten hän sanoi näiden ystäville ja perheenjäsenille: ”Haluamme myös seisoa teidän rinnallanne, rakkaat sukulaiset.”

Veli Ciupek mainitsi koskettavissa loppusanoissaan nimenomaisia luonteenpiirteitä, joiden vuoksi kutakin hyökkäyksen uhria tullaan muistelemaan lämmöllä. Ilmestyksen 21:4, 5:een viitaten hän sanoi: ”Me tosiaan kaipaamme rakkaitamme. Me suremme kuolleita läheisiämme. He jäävät osaksi meitä. Tulee päivä, jona Jumalamme tuo pysyvän helpotuksen murheeseen, jota nyt tunnemme, koska hän tekee siitä lopun. – – Kuolemaa ei silloin enää ole. Se on kristillisyyden suuri sanoma. Se on meidän sanomamme. Kuolema voidaan kukistaa. Kuolema ei välttämättä sano viimeistä sanaa. Viimeisen sanan sanoo Jumala. – – Viimeistä sanaa Stephanin, Sebastianin, Jamesin ja Marien, Stephanien, Danin ja pikku Romyn elämässä ei ole vielä sanottu.”

Varsinaisen muistotilaisuuden päätyttyä jotkut viranomaiset saivat puheenvuoron. Erillisissä puheissa Hampurin ensimmäinen pormestari Peter Tschentscher ja Hampurin parlamentin puhemies Carola Veit esittivät osanottonsa uhrien sukulaisille ja ystäville. Peter Tschentscher sanoi, että hyökkäyksestä selvinneet ”kestivät surunsa ja vammansa hyvin rohkeasti” ”syvän kristillisen vakaumuksensa” ansiosta. Hän luki myös Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin kirjoittaman osanottokirjeen.

Tilaisuudessa oli useita median edustajia. Eräs televisioryhmän jäsen sanoi: ”Kaikkien täällä olevien ihmisten ystävällisyys tekee syvän vaikutuksen.” Hän selitti: ”Olemme käyneet monissa tapahtumissa, mutta emme ole koskaan kokeneet mitään, mikä vetäisi vertoja täällä vallitsevalle ilmapiirille tai puheiden esitystavalle ja sisällölle.”

Eräs aviopari, joka selviytyi hyökkäyksestä elossa, sanoi: ”On todella hyvä mietiskellä toivoamme ja käydä läpi suruprosessia, kun ympärillä on niin paljon veljiä.”

Muuan veli, jonka seurakunta kokoontuu samalla valtakunnansalilla kuin hyökkäyksen kohteeksi joutunut seurakunta, totesi: ”Tätä surua on kestänyt pitkään. Olin tänne tullessani aivan uuvuksissa suremisesta. Tilaisuus oli kuitenkin uskomattoman arvokas – – Valtava myötäelämisen tunne on heijastunut kaikesta siitä, mitä veljet ja viranomaiset ovat sanoneet.”

Muistotilaisuus osoitti selvästi, että Jehova rakastaa meitä syvästi ja välittää meistä. Tiedämme, että ”hellän armollinen Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala” tukee edelleen jokaista, jota Hampurissa tapahtunut ammuskelu on järkyttänyt (2. Korinttilaisille 1:3).