Saksassa Baden-Württembergin osavaltion parlamentti kiinnitti 27. tammikuuta 2021 huomiota Jehovan todistajiin tilaisuudessa, joka järjestetään vuosittain toisen maailmansodan aikana natsihallinnon uhreiksi joutuneiden ihmisten muiston kunnioittamiseksi. Koronapandemian vuoksi tilaisuus pidettiin virtuaalisesti. Tapahtumaa seurasi yli 37 000 henkeä Alankomaissa, Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Myöhemmin siitä tehtyä tallennetta on katsottu arviolta 78 000 kertaa.

Baden-Württembergin osavaltion pääministeri Muhterem Aras tunnusti, että ”Jehovan todistajien vainon historia on dokumentoitu hyvin, – – mutta tieto siitä on välittynyt ihmisille heikosti”. Hän selitti, että Jehovan todistajat näyttivät tuona historian synkkänä aikana ”meille nykyään eläville mallin siitä, miten suhtautua vihaan, väheksyntään ja – – väkivallan vaaraan”.

Osavaltion pääministeri Aras nosti esiin kertomuksen Anna Denz -nimisestä Jehovan todistajasta, joka oli kotoisin Lörrachista Baden-Württembergistä. Annan vanhemmat kuolivat keskitysleireillä. Koulussa Anna kieltäytyi tekemästä ”Heil Hitler” -tervehdystä. Hän pääsi lopulta toisten todistajien avulla pakenemaan Sveitsiin. Myöhemmin Anna muutti aviomiehensä kanssa Yhdysvaltoihin. ”Anna Dentzillä oli rohkeutta panna vastaan”, osavaltion pääministeri Aras sanoi. ”Hän ammensi siihen voimaa vakaumuksestaan.”

Historioitsija Hans Hesse kertoi, että Jehovan todistajien toiminta kiellettiin Saksassa vuonna 1933, vain kaksi kuukautta natsien valtaannousun jälkeen. Hesse selitti katsojille, että todistajat ”vastustivat kieltoa levittämällä lentolehtisiä tai jatkamalla saarnaamistoimintaansa”.

Hans Hesse kertoi veli Gustaf Stangesta. Oikeudenkäynnissä syyttäjät kysyivät tältä aseistakieltäytyjältä: ”Mitä jos kaikki tekisivät niin kuin te?” Veljemme vastasi: ”Silloin sota loppuisi heti.”

Virtuaalisessa tapahtumassa kuultiin valtakunnanlaulu ”Eteenpäin, todistajat!” Veli Wolfram Slupina Keski-Euroopan haaratoimiston tiedotusosastolta selitti, että veli Erich Frost, joka oli ammattimuusikko, sepitti tämän laulun alkuperäiset sanat ollessaan vangittuna Sachsenhausenin keskitysleirillä vuonna 1942. Veli Frost kertoi joitakin kymmeniä vuosia sitten tehdyssä haastattelussa, että laulun tarkoitus oli rohkaista toisia vankeja, koska ”ahdistelu leirillä oli sietämätöntä”.

13-vuotias Mara Kemper ja hänen 15-vuotias sisarensa Finn, jotka ovat Jehovan todistajia, haastattelivat natsivainoista henkiin jäänyttä Simone Arnold Liebsteriä. Sisar Liebster koki lapsena ankaraa vastustusta. Koska hän ei antanut periksi, natsit lähettivät hänet kasvatuslaitokseen. Hän kertoi tunteneensa ”suurta iloa”, kun hän onnistui vastustamaan yrityksiä murtaa hänen uskollisuutensa.

Olemme iloisia siitä, että tämä tilaisuus antoi laajalle katsojakunnalle vaikuttavan todistuksen Jehovasta, joka osoittautui luotettavaksi auttajaksi ankaran vainon aikana (Heprealaisille 13:6).