Miljoonat kristityt kieltäytyvät omantunnonsyistä tarttumasta aseisiin, ja monet maat kunnioittavat heidän ratkaisuaan. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea katsoo, että myös Turkin kansalaiset ansaitsevat samanlaisen vapauden.

Komitea teki 29. maaliskuuta 2012 kahdelle Turkin kansalaiselle, Cenk Atasoylle ja Arda Sarkutille, suotuisan ratkaisun. Molemmat ovat Jehovan todistajia, jotka kieltäytyivät asepalveluksesta uskonnollisista syistä.

Atasoy ja Sarkut olivat toistuvasti anoneet viranomaisilta mahdollisuutta selittää omantuntonsa mukaista ratkaisuaan ja tarjoutuneet suorittamaan ei-sotilaallista siviilipalvelusta. Silti heitä vaadittiin jatkuvasti liittymään armeijaan. Lisäksi sotilasviranomaiset uhkasivat rikossyytteillä yliopistoa, jossa Sarkut toimi assistenttina, minkä vuoksi hän menetti virkansa.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea totesi, että oikeus kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä ”on oleellinen osa ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta”, joka mainitaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18. artiklassa. Lisäksi komitean mukaan tämä oikeus ”suo jokaiselle yksilölle vapauden kieltäytyä pakollisesta asepalveluksesta, mikäli se on vastoin hänen uskontoaan tai vakaumustaan”.

Komitean ratkaisua edelsi kaksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen samansuuntaista ratkaisua. Niistä toisen mukaan se, että ”Turkissa ei ole vaihtoehtoa asepalvelukselle, loukkaa oikeutta aseistakieltäytymiseen”, jonka Euroopan ihmisoikeussopimus takaa.

Kristityt ovat kieltäytyneet asepalveluksesta omantunnonsyistä alusta asti. E. W. Barnes sanoo kristillisyyden historiaa käsittelevässä kirjassaan: ”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.” (The Rise of Christianity.)