Turkmenistanissa asuva veli Eziz Atabayew on kestänyt uskollisena kahden vuoden vankeusrangaistuksen, jonka hän sai kieltäydyttyään asepalveluksesta omantunnonsyistä. Hänet vapautettiin 19. joulukuuta 2020. Kymmenen viime vuoden aikana 46 veljeä on joutunut Turkmenistanissa vankilaan asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi.

Eziz Atabayew sai kutsun asepalvelukseen vuonna 2016. Hän kieltäytyi omantunnonsyistä menemästä armeijaan. Hänen asiansa vietiin kaupungin syyttäjänvirastoon. Lähes kaksi vuotta myöhemmin Eziz kutsuttiin oikeuden kuultavaksi, ja 19. joulukuuta 2018 hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Eziz sanoo: ”Ennen vankilaan joutumista puhuin paljon veljien kanssa, jotka olivat olleet samassa tilanteessa tai jotka olivat jo suorittaneet vankeusrangaistuksen, ja kuulin, mikä minua odottaa. Luin julkaisuistamme elämäkertoja. Luin myös rohkaisevia ajatuksia Raamatusta.”

”Oikeudenkäyntiaamuna eräs veli näytti minulle Jesajan 30:15:n, jossa sanotaan: ’Te olette voimakkaita, jos pysytte tyyninä ja säilytätte luottamuksenne.’ Tämä jae auttoi minua pysymään tyynenä ja luottamaan kaikessa Jehovaan. Noiden sanojen miettimisestä oli minulle apua koko vankeuteni ajan.”

Vaikka olosuhteet vankilassa olivat vaikeat, Eziz piti suurimpana haasteena eroa perheestään. ”Vankilassa pääsin lähemmäksi hengellisiä veljiäni, jotka olivat siellä kanssani. Heistä tuli todellisia ystäviä, ja he helpottivat suruani, kun ikävöin perhettäni ja ystäviäni.”

Eziz hyödynsi myös tilaisuuksia antaa todistusta. Hän muistelee: ”Kun aloin kertoa toisille vangeille uskonkäsityksistäni, jotkut heistä olivat vastahankaisia. Ajan mittaan myös nämä vastustajat kuitenkin suostuivat kuuntelemaan. Kun tuli uusia vankeja, jotka eivät tunteneet minua, ensin hekin suhtautuivat todistamiseeni kielteisesti. Mutta pitempään vankilassa olleet, joille olin jo saarnannut, alkoivat pitää minun puoltani ja puhua oppimistaan asioista uusille vangeille.”

Siitä, miten valmistautua tuleviin koettelemuksiin, Eziz sanoo: ”Suosittelen syvällistä henkilökohtaista tutkimista ja avointa kommunikointia Jehovan kanssa rukouksessa. Jehovalle täytyy kertoa kaikki: kaikki mikä huolestuttaa, mitä pelkää ja mitä mielessään tuntee.”

”Kestin tämän koettelemuksen Jehovan avulla. En epäile hetkeäkään sitä, että Jehova tukee minua vastaisuudessakin. En pelkää tulevia koettelemuksia.” (Psalmit 118:6.)