Bibi Rahmanova pääsi vankilasta iltakahdeksalta 2. syyskuuta 2014. Häntä ei kuitenkaan vapautettu syytteistä. Daşoguzin aluetuomioistuin oli käsitellyt hänen valituksensa aiemmin samana päivänä. Vaikka Bibiä ei vapautettu vääristä syytteistä, hänen neljän vuoden vankeusrangaistuksensa muutettiin ehdolliseksi a ja hänet määrättiin vapautettavaksi viipymättä. Ratkaisussa todettiin, että tuomarit pitivät lieventävinä asianhaaroina Bibin sukupuolen lisäksi sitä, että hän on nelivuotiaan pojan äiti ja että hänellä ei ole rikosrekisteriä.

Bibi oli hakenut muutosta 18. elokuuta saamaansa tuomioon, joka oli langetettu väärien syytösten perusteella ”poliisiin kohdistuvasta väkivallasta” ja ”huliganismista”. Poliisi oli ahdistellut Bibiä ja tämän puolisoa Vepaa Daşoguzin juna-asemalla heinäkuun 5. päivänä pariskunnan noudettua henkilökohtaisia matkatavaroita, joiden joukossa oli uskonnollista kirjallisuutta. Vepaa vastaan nostetuista syytteistä luovuttiin myöhemmin, mutta Bibi tuomittiin elokuun 8. päivänä vankilaan, missä häntä pahoinpideltiin rajusti.

Bibiä edustava ulkomainen asianajaja katsoo, että tämän odottamaton vapautuminen johtuu ainakin jossain määrin epäoikeudenmukaisen vangitsemisen herättämästä kansainvälisestä paheksunnasta.

Bibin tapauksessa ei ole Turkmenistanin Jehovan todistajille mitään uutta, sillä vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat heille arkipäivää. Parhaillaan kahdeksan todistajaa on uskonsa vuoksi vankilassa – kuusi heistä aseistakieltäytymisen ja kaksi tekaistujen syytteiden takia. Olot vankilassa ovat ankarat, ja todistajat joutuvat kokemaan monenlaista pahoinpitelyä.

Daşoguzin aluetuomioistuimen ratkaisun ansiosta Bibin tilanne on parantunut, mutta vääryyttä ei pohjimmiltaan ole oikaistu. Ihmisarvoa kunnioittavien toive on, että Turkmenistanin viranomaiset pohtisivat ihmisoikeustilannetta laajemmin ja takaisivat maassa uskonnonvapauden kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti.