YK:n ihmisoikeuskomitea on kymmenessä viimeaikaisessa päätöksessään vaatinut, että Turkmenistan kunnioittaisi sitoumuksiaan, jotka turvaavat sen kansalaisten ihmisoikeudet. a Päätöksissä, jotka julkaistiin vuosina 2015 ja 2016, sanottiin, että Turkmenistanin täytyy lopettaa aseistakieltäytyjien rankaiseminen ja noudattaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, johon se on sitoutunut.

Ihmisoikeuskomitean päätökset perustuivat valituksiin, jotka kymmenen Jehovan todistaja -miestä teki syyskuussa 2012, koska heidät oli tuomittu heidän kieltäydyttyään asepalveluksesta omantunnonsyistä. Yhdeksän heistä oli ollut vankeudessa ankarissa oloissa, ja heitä oli hakattu ja kohdeltu halventavasti. He kärsivät myös äärimmäisestä kylmyydestä ja kuumuudesta likaisissa ja täpötäysissä vankiselleissä ja joutuivat alttiiksi tarttuville taudeille.

Jokaisessa päätöksessä ihmisoikeuskomitea oli sitä mieltä, että Turkmenistan oli loukannut aseistakieltäytyjien ”ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta”. Komitea totesi, että Turkmenistan ei ollut ”kohdellut [yhdeksää vangittua todistajaa] inhimillisesti ja kunnioittavasti” ja että se oli ”sallinut [heidän] kiduttamisensa tai julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelemisen tai rankaisemisen”.

Ihmisoikeuskomitea totesi, että hyvittääkseen tehdyt rikkomukset Turkmenistanin täytyy poistaa rikosrekisterimerkinnät, tarjota asianmukaista korvausta ja tarkistaa lainsäädäntöä taatakseen ”oikeuden aseistakieltäytymiseen omantunnonsyistä”. Lisäksi komitea kehotti, että Turkmenistanin tulee tutkia raportoidut kaltoinkohtelut perusteellisesti ja puolueettomasti ja asettaa syytteeseen kaikki niistä vastuussa olevat henkilöt.

Vuonna 2013 viisi muuta Jehovan todistajaa jätti ihmisoikeuskomitealle valituksen rangaistuksesta, jonka he kärsivät kieltäydyttyään asepalveluksesta. Heidän asianajajansa odottavat, että tulevat päätökset ovat edellisten kaltaisia.

Yksi ihmisoikeuskomitean päätöksistä, joka julkaistiin 15. heinäkuuta 2016, koski Navruz Nasyrlayevia. Huhtikuussa 2009, kun hän oli 18-vuotias, hänet kutsuttiin ensimmäisen kerran asepalvelukseen. Hän selitti viranomaisille, että hänen omatuntonsa ei salli siihen osallistumista. Hän sanoi kuitenkin olevansa halukas suorittamaan siviilipalveluksen. Siitä huolimatta hänet tuomittiin myöhemmin asepalveluksen pakoilusta kahdeksi vuodeksi Seýdissä sijaitsevaan LB-E/12-vankilaan. Siellä hänet suljettiin useita kertoja rangaistusselliin, jossa naamioituneet vartijat hakkasivat häntä.

Tammikuussa 2012, kuukausi vapautumisensa jälkeen, Nasyrlayev kutsuttiin uudelleen asepalvelukseen. Hän ilmoitti jälleen, että hän on halukas suorittamaan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen, mutta hänet tuomittiin samasta syystä uudestaan kahdeksi vuodeksi ”tiukan valvonnan vankilaan”, jonka olosuhteita kuvaillaan ”viheliäisiksi”. Kuten aiemmin, vanginvartijat hakkasivat häntä pahoin ja pakottivat hänet tekemään nöyryyttävää työtä.

Myös Nasyrlayevin perhe joutui kärsimään. Pian sen jälkeen kun ihmisoikeuskomitea oli pyytänyt Turkmenistania antamaan vastineensa Nasyrlayevin tekemään valitukseen, poliisit tekivät ratsian perheen kotiin Daşoguzissa ja pahoinpitelivät ankarasti perheenjäseniä ja heidän vieraitaan – ilmeisesti kostoksi valituksesta.

Nasyrlayev vapautettiin vankilasta toukokuussa 2014, mutta hän kärsii edelleen vankilassa kokemansa kaltoinkohtelun seurauksista. Ihmisoikeuskomitea totesi, että häntä oli pahoinpidelty ankarasti ja että hänet oli tuomittu kaksi kertaa ”samoista omantunnonsyistä”. Komitea sanoi lopuksi: ”[Nasyrlayevin] kieltäytyminen pakollisesta asepalveluksesta johtuu hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan – – [ja] tästä seurannut tuomio ja rangaistus loukkaa hänen ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauttaan.”

Ihmisoikeuskomitea kehotti vuonna 2012 Turkmenistania koskevassa ihmisoikeusraportissa, että sen tulee ”keskeyttää omantunnonsyistä asepalveluksesta kieltäytyvien syytteeseen asettaminen ja vapauttaa ne, jotka parhaillaan kärsivät vankilatuomiotaan”. Turkmenistan vastasi kehotukseen vapauttamalla helmikuussa 2015 viimeisenkin aseista kieltäytyneen Jehovan todistajan. Sen jälkeen yhtään Jehovan todistajaa ei ole vangittu tällä perusteella.

Turkmenistan ei kuitenkaan pidä kiinni ihmisoikeuksia koskevista kansainvälisistä sitoumuksistaan, kun se edelleen nostaa syytteitä aseistakieltäytyjiä vastaan ja rankaisee heitä.

• Loppuvuodesta 2014 alkaen Turkmenistan on tuominnut aseista kieltäytyneitä Jehovan todistajia työrangaistukseen. Se merkitsee sitä, että heidän täytyy maksaa valtiolle 20 prosenttia palkastaan 1–2 vuoden ajan. Tällä hetkellä kahdelle Jehovan todistajalle on määrätty tämä rangaistus.

• Joissakin muissa tapauksissa viranomaiset ovat voimakkaasti painostaneet aseistakieltäytyjiä saadakseen heidät tinkimään uskonkäsityksistään.

Esimerkiksi 16. kesäkuuta 2016 paikallinen poliisiviranomainen ja kaksi sotilaskomissariaatin edustajaa menivät Artur Yangibayevin kotiin. Hän on Jehovan todistaja, ja hän oli jättänyt viranomaisille anomuksen suorittaa vaihtoehtoinen siviilipalvelus. Poliisi ja sotilaskomissariaatin edustajat veivät hänet syyttäjän toimistoon, jossa he painostivat häntä henkisesti niin voimakkaasti, että se sai hänet kirjoittamaan kirjeen, jossa hän perui aikaisemman anomuksensa. Yangibayev jätti myöhemmin valituksen pakottamisesta, ja kolmen viikon kuluttua pidätyksestä hänet vapautettiin, mutta hänelle määrättiin kahden vuoden ehdollinen vankeusrangaistus. b

Aseistakieltäytyjien kaltoinkohtelun lisäksi Turkmenistan rajoittaa uskonnollista toimintaa ja rankaisee siitä. Tammikuun 2017 raportissaan YK:n kidutuksen vastainen komitea esitti Turkmenistanille kahta Jehovan todistajaa koskevan vetoomuksen. Siinä sitä kehotettiin ”aloittamaan välittömästi puolueettomat tutkimukset väitetystä kidutuksesta, joka kohdistui Bahram Hemdemoviin hänen pidätyksensä aikana toukokuussa 2015, [ja] siitä, että Mansur Mašaripov vangittiin, pahoinpideltiin vakavasti ja suljettiin vastentahtoisesti huumevieroituslaitokseen heinäkuussa 2014”. Mašaripov vapautettiin, kun hän oli kärsinyt vuoden vankeusrangaistuksen. Sekä Hemdemov, joka on tuomittu laittomaksi väitetyn uskonnollisen toiminnan johdosta, että Mašaripov, joka vangittiin uskonnolliseen toimintaan liittyvän tekaistun syytteen nojalla, ovat syyttömiä.

Turkmenistanin Jehovan todistajat toivovat, että viranomaiset ratkaisisivat pian nämä ongelmat tavalla, joka ottaa huomioon uskonnon- ja omantunnonvapauden. Näin tekemällä Turkmenistan osoittaisi kunnioitusta vakaumuksellisia miehiä kohtaan ja ilmaisisi, että se haluaa parantaa mainettaan ihmisoikeuskysymyksissä.