YK:n ihmisoikeuskomitea on neljässä viimeaikaisessa päätöksessään todennut, että Turkmenistan on toiminut väärin rangaistessaan miehiä, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnonsyistä. a Komitean mukaan myös se, että näitä miehiä on pidetty vankilassa surkeissa oloissa, rikkoo kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta (ICCPR). Komitean päätökset velvoittavat Turkmenistania oikaisemaan rikkomukset, jotka se on tehnyt kansainvälisiä ihmisoikeussäännöksiä vastaan.

Maaliskuussa 2015 YK:n ihmisoikeuskomitea käsitteli turkmenistanilaisen Jehovan todistajan Zafar Abdullaýewin tapauksen. Hänet oli tuomittu aseistakieltäytymisestä kaksi kertaa. Huhtikuussa 2009 Daşoguzin kaupunginoikeudessa pidetyssä oikeudenkäynnissä hän kertoi päättäneensä, ettei hän Raamattuun perustuvan vakaumuksensa vuoksi halua tarttua aseisiin, opetella sotimaan eikä muillakaan tavoin tukea sotilaallisia toimia. Hän sanoi myös olevansa halukas suorittamaan asepalveluksen sijasta siviilipalvelusta. Tästä huolimatta hänet tuomittiin kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen b ”asevelvollisuuden välttelemisestä”.

Kun oli kulunut noin 11 kuukautta ehdollisen rangaistuksen päättymisestä, Abdullaýew joutui saman tuomioistuimen eteen saatuaan uuden kutsun asepalvelukseen. Hänen kantansa oli edelleen sama. Tällä kertaa rangaistuksena oli kaksi vuotta vankeutta.

Ihmisoikeuskomitea totesi, että Abdullaýewin rankaiseminen kahdesti asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi rikkoi yleissopimuksessa taattua oikeutta, jonka mukaan ”ketään ei saa tutkia tai rangaista uudelleen rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti tuomittu syylliseksi”. (Ks. ICCPR, 14. artikla, kpl 7.) Mikä vielä merkittävämpää, komitea totesi, että molemmat tuomiot rikkoivat oikeutta ”ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen”. (Ks. ICCPR, 18. artikla, kpl 1.)

Abdullaýew vietiin Seydin LB-E/12-vankilaan, jossa hänet laitettiin heti 10 päiväksi eristyksiin. Tuona aikana vartijat hakkasivat häntä ja kohtelivat häntä kaltoin myös muilla tavoin.

Ahmet Hudaýbergenow, Mahmud Hudaýbergenow ja Sünnet Japparow vangittiin vuosina 2010–2011 asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi. Nämä Jehovan todistaja -miehet kertoivat, että hekin olivat saaneet Seydin vankilassa raakalaismaisen vastaanoton ja että heitä oli hakattu toistuvasti vankeuden aikana.

Kaikki neljä edellä mainittua miestä kuvasivat vankilaoloja samalla tavalla. Samaan selliin tungettiin noin 40 vankia. Selleissä ei ollut mahdollista huolehtia henkilökohtaisesta puhtaudesta, eikä niissä ollut muuta istumapaikkaa kuin betonilattia. Nukkumista varten vangeilla oli käytössään vain likaisia huopia, joita ei edes riittänyt kaikille.

Lokakuussa 2015 ihmisoikeuskomitea teki päätöksen Ahmet Hudaýbergenowin, Mahmud Hudaýbergenowin ja Sünnet Japparowin tapauksissa. Komitea totesi – samoin kuin Abdullaýewia koskevassa päätöksessään – että viranomaisten tapa kohdella näitä miehiä rikkoi kansainvälisessä yleissopimuksessa taattua oikeutta, jonka mukaan ”ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla”. (Ks. ICCPR, 7. artikla.) Komitean mukaan vankien pitäminen huonoissa oloissa rikkoi heidän oikeuttaan saada osakseen inhimillistä ja ihmisen synnynnäistä arvoa kunnioittavaa kohtelua. (Ks. ICCPR, 10. artikla.)

YK:n ihmisoikeuskomitea myönsi, että Turkmenistanin laki vaatii miespuolisilta kansalaisilta asevelvollisuuden suorittamista. Komitea huomautti kuitenkin, että ICCPR suo oikeuden saada vapautus pakollisesta asepalveluksesta, jos siitä kieltäytyminen johtuu aidosta vakaumuksesta. Se että asepalveluksesta vakaumuksensa vuoksi kieltäytyvälle henkilölle langetetaan rangaistus, on ristiriidassa ”ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta” koskevien perusoikeuksien kanssa.

Ihmisoikeuskomitean päätökset velvoittavat Turkmenistanin muuttamaan ”lainsäädäntöään aseistakieltäytyjien oikeuksien takaamiseksi”, tutkimaan perusteellisesti väitteet ”julmasta, epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta” ja asettamaan syytteeseen kaikki ne, joiden todetaan syyllistyneen sellaiseen kohteluun. Komitea vaatii Turkmenistania hyvittämään miehille sen, että heidän oikeuksiaan on rikottu. Turkmenistania vaaditaan muun muassa maksamaan heille asianmukaista vahingonkorvausta ja poistamaan heitä koskevat rikosrekisterimerkinnät, jotka johtuvat aseistakieltäytymisen vuoksi annetuista tuomioista.

Turkmenistanin suhtautumisessa aseistakieltäytyjiin on tapahtunut edistystä. Helmikuussa 2015 vankilasta vapautettiin viimeinenkin aseista kieltäytynyt Jehovan todistaja.

Turkmenistanin vankiloissa on kuitenkin edelleen muita, jotka on vangittu vakaumuksensa takia. Bahram Hemdemov, joka on perheenisä ja Jehovan todistaja, on vieläkin vankilassa. Hänet pidätettiin 14. maaliskuuta 2015, kun poliisi teki ratsian hänen kodissaan pidettyyn uskonnolliseen kokoukseen. Myöhemmin hänet tuomittiin neljän vuoden vankeusrangaistukseen uskonnollisen toiminnan vuoksi. Hän on nyt pahamaineisella Seydin työleirillä ja joutuu kärsimään huonosta kohtelusta ja leirin surkeista oloista.

Jehovan todistajat samoin kuin kaikki Turkmenistanin kansalaiset odottavat, että valtio toimisi täydessä määrin kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti ja kunnioittaisi ihmisoikeuksia, muun muassa oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.