Lähes 47 000 Jehovan todistajaa on joutunut jättämään kotinsa Ukrainassa riehuvan sodan vuoksi. Monet ovat paenneet maan turvallisemmille alueille, joissa heidän veljensä ja sisarensa antavat heille vaatteita, aterioita, majapaikan ja muuta tarpeellista. Vaikka näillä vieraanvaraisilla ystävillä on itselläänkin tiukkaa, he tekevät halukkaasti sen, mitä voivat, tarpeessa olevien veljiensä auttamiseksi.

Umanissa Ukrainassa asuva Olga ja hänen miehensä, joka ei ole todistaja, antoivat majapaikan yhteensä 300 julistajalle sodan kahtena ensimmäisenä kuukautena. Monet näistä evakkoon joutuneista veljistä ja sisarista viipyivät heillä vain yhden yön ja jatkoivat sitten matkaa. Usein Olgalle ilmoitettiin keskellä yötä, että hänen ovelleen tulisi hetken päästä apua tarvitsevia ihmisiä. Kerran hänen luonaan yöpyi samaan aikaan 22 veljeä ja sisarta. Tämä kokemus on antanut myös Olgan 18-vuotiaalle pojalle Stanislaville tilaisuuden osoittaa anteliaisuutta. Hän luovuttaa usein makuuhuoneensa kodeistaan paenneille veljille ja nukkuu itse lattialla.

”Olen hyvin iloinen siitä, että olen voinut näinä vaikeina aikoina auttaa Jehovan palvelijoita”, Olga kertoo. ”Se tekee minut todella onnelliseksi.”

Andri ja hänen vaimonsa Ljudmila majoittivat viiden viikon aikana 200 todistajaa. Yhtenä yönä heidän kodissaan yöpyi 18 henkeä. Andri sanoo: ”Olimme haaratoimiston ohjeiden mukaisesti varastoineet jonkin verran elintarvikkeita. Niistä riitti evakkoon joutuneille ystäville syömistä puolentoista viikon ajaksi. Ystävät jättivät kiitoskortteja ja rahaa, jota käytimme ruoan ostamiseen seuraaville vieraille. Myös hätäapukomitea toimitti meille ruokaa, joten meiltä ei puuttunut mitään.”

Maaliskuussa Ivano-Frankivskissa asuva Vita muutti sisarensa luo, jotta kodeistaan paenneet todistajat voisivat käyttää hänen asuntoaan. ”En pidä sitä uhrauksena vaan rakkauden ilmauksena”, Vita sanoo. ”Se mitä teen näiden veljien hyväksi, tuo minulle iloa. Olemme kaikki yhtä perhettä.”

Natalija asuu miehensä ja tyttärensä Gabrielan kanssa Ternopilissa. Kun sota alkoi, he kaikki menettivät työnsä ja joutuivat käyttämään suuren osan säästöistään elämiseen. Silti he olivat valmiita majoittamaan erään kotoaan paenneen sisaren ja hänen vammaisen tyttärensä.

Natalija kertoo: ”Muistin kokemuksen Afrikassa asuvasta sisaresta, jolla oli hyvin vähän varoja mutta joka otti silti konventin ajaksi kotiinsa 14 veljeä ja sisarta, eikä keneltäkään puuttunut mitään.” Hän sanoo, että tämä kokemus auttoi häntä asettamaan toisten edut ensi sijalle.

Vaikeasta tilanteestaan huolimatta ukrainalaiset veljemme ja sisaremme luottavat Jehovaan ja ”noudattavat vieraanvaraisuutta” (Roomalaisille 12:13).