Sisaret Ljudmila Možul ja Katerina Rozdorska pysyvät Jehovan avulla lujina huolimatta sodan aiheuttamista fyysisistä ja henkisistä haavoista. Heidän aviomiehensä Petro Možul ja Dmitro Rozdorski olivat ensimmäisiä niistä Jehovan todistajista, jotka kuolivat Ukrainan sodan uhreina. Ikävä kyllä tässä konfliktissa on tähän mennessä kuollut 34 veljeä ja sisarta.

Petro ja Ljudmila kävivät kasteella vuonna 1994. Pariskunta on ollut naimisissa 43 vuotta.

”Saan ystäviltä lohdutuksen sanoja joka päivä”, Ljudmila kertoo. ”He ottavat minuun jatkuvasti yhteyttä. Liikutuin kyyneliin saakka myös siitä myötätuntoisesta kirjeestä, jonka sain Ukrainan haaratoimistosta.”

Sota alkoi 24. helmikuuta 2022. Petro, joka toimi avustavana palvelijana viittomakielisessä seurakunnassa, sai surmansa, kun hän 1. maaliskuuta 2022 yritti perheineen paeta Harkovan kiivasta pommitusta.

Tuona päivänä pommitukset olivat jatkuneet jo useiden vuorokausien ajan. Hävittäjäkoneet jyrisivät taivaalla ja alkoivat hyökätä kaupunkiin. Perhe keräsi puolessa tunnissa sen, mitä välttämättä tarvitsi, ja lähti matkaan. Petro ja Ljudmila olivat yhdessä autossa ja heidän poikansa Oleksi ja tämän vaimo Marina toisessa. Ljudmila kertoo: ”Ajoimme asuinalueen läpi kulkevaa katua ja jouduimme keskelle ilmahyökkäystä. Auto kirjaimellisesti tärisi räjähdysten voimasta.”

Petro, joka oli 67-vuotias, ajoi pois tieltä välttyäkseen törmäämästä Oleksin autoon, mutta loukkaantui vakavasti. Petro ja Ljudmila vietiin sairaalaan, jossa Petro myöhemmin kuoli. Ljudmila sai pomminsirpaleista vammoja jalkaansa ja vatsaansa, mutta Oleksi ja Marina eivät loukkaantuneet. Ljudmila kuuli Petron kuolemasta vasta kolme päivää myöhemmin päästyään sairaalasta.

Ljudmila sanoo: ”Mitä enemmän ajattelen Jehovan huomaavaisuutta ja suurenmoista tarkoitusta, sitä syvempää sisäistä rauhaa tunnen. Olen varma siitä, että näen mieheni jälleen uudessa maailmassa, ja odotan malttamattomasti tuota iloista hetkeä.”

Dmitro ja Katerina olivat olleet naimisissa kahdeksan vuotta. Soittaessaan Katerinalle työpaikaltaan Dmitro sanoi viimeisiksi sanoikseen: ”Tulen pian kotiin.”

Tunteja myöhemmin, 8. maaliskuuta 2022, Dmitron työtoveri soitti Katerinalle ja kertoi, että Dmitro oli astunut miinaan ja hänet oli viety sairaalaan. Hän kuoli viisi tuntia hänelle suoritetun leikkauksen jälkeen.

Katerina kertoo, mitä tapahtui hänen kuultuaan Dmitron kuolemasta: ”Sinä yönä Jehova ei ainoastaan pitänyt minua kädestä vaan kantoi minua käsivarsillaan. Tunsin, että Jehova oli hyvin lähellä minua.”

28-vuotias Dmitro kävi kasteella vuonna 2006 ja palveli vanhimpana Donetskin alueella Ukrainassa.

Pian Dmitron muistotilaisuuden jälkeen Katerina lähti 12 tunnin matkalle kohti turvallisempaa aluetta Ukrainassa. ”Olen saanut rohkaisua veljiltä ja sisarilta joka puolelta Ukrainaa ja sen rajojen ulkopuolelta. He ovat saaneet minut tuntemaan itseni todella rakastetuksi, ja se on helpottanut suruani.”

Katerina jatkaa: ”Saan lohtua myös kenttätyöstä. – – Kun minusta tuntuu erityisen pahalta, toistan mielessäni raamatunjakeita, esimerkiksi Filippiläiskirjeen 4:6, 7:ää.”

Luotamme siihen, että Jehova on edelleen voiman ja lohdun lähteenä rakkaille veljille ja sisarille, jotka ovat menettäneet läheisiään Ukrainan sodan aikana (Psalmit 61:1–3).