Siirry sisältöön

28. HEINÄKUUTA 2014
UKRAINA

Viranomaisten passiivisuus rohkaisee rikoksentekijöitä Ukrainassa

Viranomaisten passiivisuus rohkaisee rikoksentekijöitä Ukrainassa

”Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon.” Tämä sananlasku kuvaa hyvin tilannetta Ukrainassa, missä Jehovan todistajat joutuvat yhä useammin viharikosten uhreiksi. Todistajat ovat Ukrainan hallitukselle kiitollisia uskonnonvapaudesta mutta samalla huolissaan heihin kohdistuvien viharikosten lisääntymisestä ja siitä, että viranomaiset antavat rikollisten jatkaa toimintaansa rankaisematta.

Lisääntyvät hyökkäykset

Vuodesta 2008 lähtien Ukrainassa on raportoitu 64 tapausta, joissa Jehovan todistajia on pahoinpidelty heidän osallistuessaan uskonnolliseen toimintaan tai pian sen jälkeen. 16 tapauksessa väkivallantekijöinä ovat olleet ortodoksipapit.

Lisäksi vuosina 2008–13 Jehovan todistajien valtakunnansaleihin eli kokouspaikkoihin kohdistui 190 ilkivallantekoa ja rakennukset yritettiin polttaa 13 kertaa. Vandalismin määrä on vuosina 2012–13 kaksinkertaistunut edeltäviin neljään vuoteen verrattuna.

Iskut ovat myös aiempaa ankarampia. Vuonna 2012 kaksi valtakunnansalia poltettiin maan tasalle Donetskin alueella. Vuonna 2013 kahden väkivallanteon uhrien vammat olivat niin vakavia, että he olivat pitkään sairaalahoidossa.

Todistajat ovat pyytäneet tuloksetta suojelua viranomaisilta. Nämä eivät ole tutkineet tapauksia nopeasti ja tehokkaasti eivätkä rangaisseet syyllisiä asianmukaisesti.

Viranomaisten piittaamattomuus

Tuhopolttoyritys ja vandalismia, Horlivkan valtakunnansali, Donetskin alue, 5. kesäkuuta 2014

Ilkivalta. Saadessaan tiedon rikoksesta poliisi reagoi hitaasti tai ei lainkaan. Jos tapauksesta tehdään rikosilmoitus, viranomaiset viivyttelevät tutkinnan aloittamista tai jättävät sen kokonaan tekemättä. Vaikka oikeustoimenpiteet aloitettaisiin, syyttäjät eivät nosta syytettä rikoksen tekijöitä vastaan tai näille annetaan vain nimellinen rangaistus. Vuosina 2008–12 viranomaiset eivät 111 tapauksessa nostaneet ilkivallantekijöitä vastaan lainkaan syytteitä.

Pahoinpitelyt. Poliisi ei yleensä tutki tapauksia asianmukaisesti eikä yritä selvittää pahoinpitelijöiden henkilöllisyyttä. Silloinkaan kun tapaus viedään oikeuteen, rikoksentekijöitä ei tavallisesti syytetä tai rangaista, ja mikäli rangaistus annetaan, se ei vastaa rikoksen vakavuutta, koska pahoinpitelyjä ei lueta viharikoksiksi.

Rangaistuksetta jääminen rohkaisee rikoksentekijöitä jatkamaan väkivallantekoja.

Oleksandr Tretjakin pahoinpitely

Oleksandr Tretjak

Oleksandr Tretjak -nimisen Jehovan todistajan pahoinpitely marraskuun 26. päivänä 2013 oli poikkeuksellisen törkeä. Kolme miestä kävi 41-vuotiaan Tretjakin kimppuun, kun hän oli matkalla kotiin osallistuttuaan uskonnolliseen toimintaan, ja pieksi häntä väkivaltaisesti yli 20 minuutin ajan. Tretjak tunnisti pahoinpitelijät: Ruslan Yvanov, eläkkeellä oleva poliisieverstiluutnantti Anatolyi Dovhan ja tämän vävy, liikennepoliisi Evhenyi Yhlynskyi. Pahoja vammoja saanut Tretjak pääsi pakenemaan, ja hänet kiidätettiin sairaalaan. Hänellä oli useita haavoja ja ruhjeita sekä kallo- ja aivovamma, ja hänen nenänsä oli murtunut.

Tretjakin kunnosta huolimatta tutkinnanjohtaja määritteli rikoksen ”lievän” ruumiinvamman tuottamukseksi ja tekijät kolmeksi ”tunnistamattomaksi” henkilöksi. Kaksi viikkoa myöhemmin Tretjak kotiutettiin sairaalasta ennenaikaisesti, sillä pidempi sairaalahoito olisi merkinnyt sitä, että pahoinpitelyn luokitus ei enää olisi ollut ”lievä”. Vakavien vammojensa vuoksi Tretjak joutui sairaalaan uudelleen jo seuraavana päivänä. Hän oli sairaalassa kaikkiaan 23 päivää.

Yhtä pahoinpitelijää, Ruslan Yvanovia, vastaan nostettiin hiljattain syyte, mutta vasta hänen paettuaan muualle. Tretjak pelkää joutuvansa hyökkääjien kohteeksi uudelleen. Hän sanoo: ”Olen varma, että teon motiivina oli uskonnollinen viha Jehovan todistajia kohtaan ja tarkoituksena oli tappaa minut.”

Ryhtyvätkö viranomaiset toimiin?

Ukrainan yli 150 000 Jehovan todistajaa ovat vuosia saaneet harjoittaa uskontoaan vapaasti, ja maan viranomaiset ovat olleet vaikeuksien ilmaantuessa yhteistyöhaluisia. Todistajat toivovat, että Ukrainan lainvalvontaviranomaiset tutkivat rikokset asianmukaisesti ja asettavat niiden tekijät syytteeseen sen sijaan että antavat näiden toimia vapaasti.