Aseelliset joukot ovat ottaneet Ukrainassa voimakeinoin haltuunsa joitakin Jehovan todistajien valtakunnansaleja (kokouspaikkoja). Haltuun otetut rakennukset sijaitsevat maan itäosassa Donetskin ja Luhanskin alueilla, missä yhteenotot ovat jatkuneet jo kuukausia. Aseellisten joukkojen hyökkäykset Jehovan todistajia vastaan johtuvat ennakkoluuloista ja siitä, että todistajien uskonnon- ja kokoontumisvapautta ei kunnioiteta.

Jehovan todistajat ovat saaneet harjoittaa uskontoaan vapaasti Ukrainassa yli 20 vuotta. Vasyl Kobel, joka työskentelee Lvivissä sijaitsevassa Jehovan todistajien haaratoimistossa, totesi: ”Olemme kokoontuneet säännöllisesti kokouspaikkoihimme tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan. Olemme myös aina pyrkineet vaikuttamaan myönteisesti yhteisöön, jossa elämme. Maan itäosien levottomuudet ovat viime kuukausina kuitenkin aiheuttaneet suurta vahinkoa ukrainalaisille. Jehovan todistajat eivät ole poikkeus; mekin olemme väkivallan uhreja.”

Vasyl Kobel puhui 150 000:n Ukrainassa asuvan Jehovan todistajan puolesta. Viime kuukausien aikana tuhannet todistajat ovat paenneet sota-alueelta. Donetskin ja Luhanskin alueille on kuitenkin jäänyt noin 17 500 todistajaa, jotka yrittävät jatkaa päivittäisiä toimiaan konfliktin keskellä. Valtakunnansalien haltuunottojen vuoksi tuhansien todistajien täytyy kokoontua yksityiskodeissa ahtaissa tiloissa. Toisten täytyy matkustaa uskonnollisiin kokouksiinsa jopa kaksi tuntia.

Valtakunnansaleja ei ole otettu haltuun sattumanvaraisesti, vaan taustalla on syrjivä asenne Jehovan todistajia ja heidän uskonkäsityksiään vastaan. Erään aseellisen ryhmän johtaja sanoi, että hänen tarkoituksensa on ”hankkiutua eroon kaikista Jehovan todistajista”, koska hänen mielestään ortodoksinen kirkko on ainoa sallittu uskontokunta tuolla alueella. Toinen johtaja sanoi: ”Jehovan todistajien taru on lopussa.” Näistä uhkauksista huolimatta todistajat jatkavat päättäväisesti toimintaansa kaikkialla Ukrainassa.

Vaikka todistajia ei ole loukkaantunut haltuunottojen seurauksena, heidän turvallisuutensa sekä heidän oikeutensa kokoontua toisten todistajien kanssa ovat uhattuina. Erään kerran aseistautuneet miehet tekivät Horlivkan kaupungissa Donetskin alueella rynnäkön valtakunnansaliin kokouksen aikana. Tämä oli pelottava kokemus läsnäolijoille, joiden joukossa oli iäkkäitä miehiä ja naisia sekä lapsia. Eräässä toisessa tapauksessa todistajat, jotka saapuivat valtakunnansalille kokoukseen, järkyttyivät huomatessaan, että rakennuksen lukot oli vaihdettu ja sitä käytettiin sotilaiden kasarmina.

Vasyl Kobel kertoo: ”Lvivin haaratoimisto on ottanut yhteyttä useisiin eri ministeriöihin ja muihin viranomaisiin ja ilmoittanut laittomista haltuunotoista. Näin viranomaisille on tehty tiettäväksi, että emme voi mitenkään vaikuttaa siihen, mitä noissa rakennuksissa tapahtuu, emmekä niiden toimintaan, jotka pitävät rakennuksia laittomasti hallussaan.” Haaratoimisto on lisäksi kehottanut Jehovan todistajien seurakuntien vastuullisia miehiä Donetskin ja Luhanskin alueilla tekemään kaikkensa yksittäisten todistajien turvallisuuden hyväksi. Heitä on muistutettu siitä, että ihmisten henki on tärkeämpi kuin rakennukset ja että heidän ei tulisi tehdä mitään, mikä voisi vaarantaa todistajien henkilökohtaisen turvallisuuden.

Meneillään olevan konfliktin vuoksi todistajilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada valtakunnansaleja takaisin laillisin keinoin. Niistä vaikeuksista huolimatta, joita valtakunnansalien haltuunotoista on koitunut, todistajat ovat päättäneet jatkaa uskonnollista toimintaansa. He toivovat, että aikanaan rakennukset palautetaan heille ja he voivat jälleen kokoontua turvallisesti omissa valtakunnansaleissaan.