Ufan kaupungissa Venäjällä toimiva Leninskin alioikeus langetti 27. syyskuuta 2021 Anatoli Vilitkevitšille kahden vuoden ehdollisen vankeustuomion.

Anatoli Vilitkevitš

• Syntynyt: 1986 (Habarovskin aluepiiri)

• Tausta: Anatoli työskentelee puuseppänä. Hän avioitui Aljonan kanssa vuonna 2008. He pitävät retkeilystä ja patikoinnista.

  Vanhemmat juurruttivat Anatoliin rakkauden Luojaan jo lapsuudessa. Poika arvosti erityisesti sitä lupausta, että jonain päivänä ihmiset ja eläimet eläisivät rauhassa. Hänet kastettiin 11-vuotiaana vuonna 1997.

Anatoli lisättiin Venäjällä terroristeiksi epäiltyjen listalle 8. elokuuta 2018. Hän oli veli Dennis Christensenin kanssa ensimmäisiä todistajia, jotka suljettiin tutkintavankeuteen sen jälkeen, kun Jehovan todistajien toiminta huhtikuussa 2017 kiellettiin Venäjällä.

Tutkijat asensivat piilokameroita Anatolin ja Aljonan asuntoon. ”Rikos”, joka tallentui kameraan, oli se, että Anatoli johti Raamatusta käytäviä keskusteluja. Nyt häntä syytetään ”ekstremistisen” järjestön toiminnan organisoimisesta.

Kun poliisit veivät Anatolia pois, yksi heistä kehotti pahanilkisesti Aljonaa ”etsimään uuden aviomiehen”. Anatoli kertoo, että kuulustelun aikana häntä painostettiin kovasti. ”He [kuulustelijat] sanoivat, että jos en myönnä syyllisyyttä, vaimoni ja ystävät, jotka olivat olleet kodissani kokouksissa, joutuisivat kärsimään seuraukset. Minulle sanottiin monta kertaa, että vaimonikin päätyisi vankilaan. Sellaisina hetkinä rukoilin Jehovaa ja pyysin häntä antamaan minulle mielenrauhan.”

Anatoli on ollut yli kaksi kuukautta tutkintavankeudessa, lähes yhdeksän kuukautta kotiarestissa ja yli puolitoista vuotta matkustusrajoitusten alaisena. Vankilassa hän kirjoitti muistikirjaansa Raamatun esimerkkejä ihmisistä, jotka hänen tavallaan kokivat vainoa. Hän sanoo: ”Muistin, että Jehova ei säästänyt heitä vaikeuksilta, mutta hän ei myöskään hylännyt heitä. Tämä vahvisti minua kovasti ja antoi minulle varmuuden siitä, että Jehova ei hylkäisi minuakaan. Tärkeintä oli pysyä uskollisena.” Myös hänen vaimonsa kirjeet antoivat hänelle hänen kaipaamaansa rohkaisua. Anatoli kertoo: ”Yhdessä ensimmäisistä kirjeistään Aljona lähetti minulle kuvia ystävistämme ja rakkaistamme. Katselin joka ilta näitä kuvia ja yritin muistella, mitä kiinnostavaa tapahtui minun ja kuvassa olevan henkilön välillä. Näin tuntui siltä kuin he olisivat olleet siellä lähelläni.”

Anatolin ja Aljonan lujuus rohkaisee meitä kaikkia. On ilo tietää, että kiihkeästä vainosta huolimatta Venäjällä asuvat veljemme ja sisaremme kukoistavat hengellisesti. Kiitämme Jehovaa siitä, että hän kuuntelee rukouksia, joita esitämme heidän puolestaan (2. Korinttilaisille 1:11).