Juutalaisten autonomisella alueella Venäjällä toimiva Birobidžanin alioikeus antaa 2. helmikuuta 2021 a ratkaisunsa asiassa, joka koskee veli Artur Lohvitskia. Syyttäjä vaatii hänelle neljän vuoden vankeustuomiota.

Artur Lohvitski

• Syntynyt: 1986 (Belgorodskoje, Juutalaisten autonominen alue)

• Tausta: Artur oli 7-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Arturista tuli sähköasentaja, ja hän erikoistui palosuojeluun. Hänet on palkittu hyvästä työmoraalistaan

  Äiti juurrutti Arturiin nuoresta pitäen rakkauden Jehovaan, ja vuonna 1998 poika kastettiin 11-vuotiaana Jehovan todistajaksi. Artur avioitui Annan kanssa vuonna 2018. He pitävät matkustelemisesta ja viettävät paljon aikaa luonnossa

Toukokuussa 2018, kolme kuukautta Arturin ja Annan avioitumisen jälkeen, viranomaiset tekivät ratsian pariskunnan kotiin. Kyseessä oli operaatio peitenimeltä ”Tuomiopäivä”. Turvallisuuspalvelusta oli lähetetty 150 miestä tekemään ratsia 22:een Jehovan todistajien kotiin. Myös Arturin äidin, Irinan, kotiin tehtiin ratsia. Birobidžanissa toimivan turvallisuuspalvelun FSB:n miehet panivat 31. heinäkuuta 2019 vireille rikosasian Arturia vastaan ”ekstremistisen” toiminnan perusteella. Myös Annaa ja Irinaa vastaan on nostettu syytteet erillisissä rikosasioissa.

Perhettä vastaan nostetut syytteet aiheuttavat merkittäviä taloudellisia vaikeuksia. Viranomaiset estävät Arturia käyttämästä pankkitiliään. Lisäksi hänen työnantajansa on uhannut antaa hänelle potkut.

Rikostutkinta on häirinnyt melkoisesti perheen päiväohjelmaa. Artur selittää: ”Elämämme on täysin mullistunut. On tullut vaikeaksi suunnitella viikkoa (tai edes päivää) etukäteen. [Poliisit] vaativat meitä puheilleen sellaisina aikoina, jotka heille sopivat. Olemme joutuneet alituisesti muuttamaan aikatauluamme.”

Artur ja Anna ovat kiitollisia tuesta, jota he ovat saaneet uskonveljiltään. Artur kertoo: ”Veljet antavat meille voimakasta tukea sekä henkisesti että hengellisesti. – – On mahdotonta ilmaista sanoin, miten onnellisia olemme, kun saamme olla Jehovan kansan keskuudessa ja meillä on kunnia puolustaa Jehovan nimeä oikeudenkäynneissä. Jehova ei selvästikään hylkää omiaan!”

Lohvitskit ovat saaneet voimaa ja rohkeutta myös hyvistä hengellisistä rutiineista. Tämä ei ole kuitenkaan aina ollut helppoa. Artur muistelee, että heti ”Tuomiopäivä”-ratsioiden jälkeen heillä ei ollut lainkaan hengellistä ravintoa. Ensin se huolestutti Arturia. Hän mietti, miten hän ja hänen perheensä voisivat pitää kiinni hengellisestä ohjelmastaan. Pian hän kuitenkin muisti perustotuuden: ”[FSB] ei voinut estää meitä rukoilemasta. Käytimme tätä mahdollisuutta heti hyväksemme. Nimenomaan rukoileminen auttoi meitä.”

Jehova vastasi nopeasti heidän rukouksiinsa ja järjesti heille hengellistä ravintoa, jota he tarvitsivat voidakseen taas pitää kiinni hengellisestä rutiinistaan. Artur sanoo: ”Pyrimme noudattamaan säännöllistä ohjelmaamme, johon sisältyy perheen yhteinen palvonta, kokouksiin valmistautuminen ja Raamatun lukeminen perheenä. Tämä on auttanut meitä paitsi pääsemään lähemmäksi toisiamme myös näkemään Jumalan käden elämässämme ja säilyttämään myönteisen asenteen.”

Sen lisäksi, että Artur ja Anna ovat lukeneet ja tutkineet Jumalan sanaa, he ovat erityisesti hyötyneet tulevien siunauksien miettimisestä. Artur sanoo: ”Aloimme ajatella useammin tulevaisuuden toivoamme ja kuvitella itsemme uuteen maailmaan.” Hän lisää: ”Haluamme osallistua maan puhdistamiseen ja sitten rakennustyöhön. Se antaa meille voimia ja innostaa meitä.”

Ennen kuin tuo aika koittaa, Artur ja Anna miettivät säännöllisesti Heprealaiskirjeen 13:6:ta, jossa sanotaan: ”Jehova auttaa minua, en pelkää. Mitä voi ihminen tehdä minulle?” Artur sanoo: ”Keskitymme siihen, että vaikka meiltä vietäisiin vapauksia tai emme voisi kokoontua yhteen tai menettäisimme toisemmekin, meiltä ei voi koskaan riistää sitä, mille annamme todellisen arvon: suhdettamme Jehovaan, rukousmahdollisuutta ja tulevaisuuden toivoa.”