Kun Dennis Christensenin valitusta käsiteltiin muutoksenhakutuomioistuimessa torstaina 16. toukokuuta 2019, hän sai pitää lähes tunnin pituisen puolustuspuheen. Seuraavassa on käännös (alkuperäinen teksti venäjäksi) hänen vaikuttavasta puheestaan:

Eräs julma mies sanoi vuosia sitten seuraavasti: ”Mitä useammin valhetta toistetaan, sitä todempi siitä tulee.” Toisin sanoen kun jotain valhetta toistetaan tuhat kertaa, se muuttuu totuudeksi. Valheet, joita tuolloin yritettiin esittää totuutena, aiheuttivat suurta vahinkoa, ja monet viattomat ihmiset joutuivat kärsimään.

Tämä kaikki on menneisyyttä, ja nykyään ajatellaan yleisesti, että 2000-luvun sivistyneet ihmiset osaavat ottaa oppia historiasta.

Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Samoja menetelmiä käytetään tässä oikeudenkäynnissä minua ja muita Venäjällä asuvia Jehovan todistajia vastaan. Jälleen valheet aiheuttavat suurta vahinkoa, ja monet viattomat ihmiset joutuvat kärsimään.

Minun tapauksessani näihin valheisiin sisältyy se, että minun väitetään jatkaneen salaa Orjolin Jehovan todistajien uskonnollisen paikallisyhdistyksen toimintaa sen jälkeen kun oikeus asetti tuon järjestön toimintakieltoon ja julisti sen ekstremistiseksi.

Tätä syytöstä on toistettu yhä uudelleen koko oikeudenkäynnin ajan ilman mitään todisteita. Näyttää siltä, että tuo valhe on siten yritetty muuttaa totuudeksi.

Totuus on, että en ole koskaan ollut tekemisissä Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen kanssa.

On totta, että olen uskova – Jehovan todistaja. Minä ja ystäväni kävimme sellaisen uskonnollisen ryhmän kokouksissa, jolla ei ollut mitään tekemistä Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen kanssa. Tämä oli täysin laillista ja Venäjän federaation perustuslain 28. artiklan mukaista.

En ole jatkanut kielletyn Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen toimintaa enkä rikkonut mitään Venäjän lakia. En ole koskaan ollut mukana missään ekstremistisessä toiminnassa.

Monet ovat kysyneet minulta, miksi rauhaa rakastavat Jehovan todistajat esitetään ekstremisteinä ja mikä heidän toiminnastaan oikein tekee ekstremististä. Vastaukseni on: ”En tiedä!”

Jehovan todistajat rakastavat lähimmäisiään niin kuin itseään. He yrittävät olla yhteiskunnalle hyödyksi. He ovat rehellisiä ihmisiä, jotka tottelevat viranomaisia ja maksavat veronsa. Mitä heidän ”ekstremisminsä” on? Minä en tiedä, enkä näiden oikeudenkäyntien aikanakaan ole saanut vastausta tähän kysymykseen.

Minua syytetään siitä, että olen jatkanut sellaisen pienen yhdistyksen toimintaa, johon kuului kymmenkunta jäsentä ja jonka tuomioistuin on julistanut ekstremistiseksi. Milloin ja miten minä olen jatkanut tämän yhdistyksen toimintaa? Mihin nimenomaiseen ekstremistiseen toimintaan olen syyllistynyt?

En ole oikeudenkäyntien aikana saanut ensimmäistäkään vastausta näihin kysymyksiin. Tiedättekö miksi? Koska valhe yritetään muuttaa totuudeksi toistamalla sitä uudelleen ja uudelleen!

Jotkut täällä Venäjällä yrittävät tosissaan esittää rauhaa rakastavat Jehovan todistajat ekstremisteinä. Tämä on epäoikeudenmukaista ja täysin totuudenvastaista. Jehovan todistajat eivät ole ekstremistejä. Tiedättekö miksi?

Ensinnäkään Jehovan todistajat eivät koskaan tartu aseisiin eivätkä osallistu väkivaltaisiin selkkauksiin. Toisen maailmansodan aikana Saksassa he mieluummin antoivat henkensä kuin palvelivat Saksan sotavoimissa Wehrmachtissa. He eivät menneet itärintamalle tappamaan venäläisiä sotilaita.

Neuvostoliitossa Jehovan todistajia vainottiin ankarasti ja heidät leimattiin kommunismia vastustaviksi kansanvihollisiksi. He eivät kuitenkaan vihanneet niitä, jotka vainosivat heitä.

Nykyään Jehovan todistajat muodostavat maailmanlaajuisen yhteisön, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista. He elävät rauhassa keskenään. Se todistaa, että vaikka kaikki ihmiset ovat erilaisia, ihmiskuntaa jakavat erot voidaan voittaa.

Toiseksi todistajia ei syytetä ekstremismistä missään muussa maassa kuin Venäjällä. Todistajat toimivat vapaasti ja häiriöttä yli 200 maassa eri puolilla maailmaa. Heidät tunnetaan sopuisina ihmisinä, joilla ei ole mitään yhteyttä mihinkään ekstremistiseen toimintaan.

Heitä kaikkia yhdistävät Raamattuun perustuvat yhteiset uskonkäsitykset, jotka kannustavat heitä ilmaisemaan sellaisia hyviä ominaisuuksia kuin rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, [lempeyttä] ja itsehillintää.

Näitä ominaisuuksia sanotaan Raamatussa ”hengen hedelmäksi”, eivätkä ne aiheuta ongelmia yhteiskunnassa. Ne ovat kaukana kaikesta ekstremistisestä. Sen sijaan ne hyödyttävät kaikkia ihmisiä.

Kolmanneksi Venäjän ihmisoikeusasiantuntijat ovat tuominneet tavan, jolla ekstremistisen toiminnan vastaista lakia käytetään Jehovan todistajia vastaan. Monet heistä ovat tehneet selväksi, että tällainen toiminta tahraa Venäjän maineen demokraattisena oikeusvaltiona. Nämä arvostetut asiantuntijat eivät tuomitsisi lain soveltamista tällä tavoin, jos Jehovan todistajien toiminnassa olisi mitään ekstremismiin viittaavaa.

Neljänneksi myös kansainvälinen yhteisö on tuominnut sen, että ekstremistisen toiminnan vastaista lakia sovelletaan Venäjän Jehovan todistajiin. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on vaatinut Venäjän viranomaisia lopettamaan tämän lain soveltamisen tällä tavoin. YK:n ihmisoikeuskomitea on ilmaissut toistuvasti huolensa sen johdosta, että ekstremismin vastaista lakia käytetään Venäjällä Jehovan todistajia vastaan, mikä on johtanut rauhaa rakastavien, viattomien ihmisten vainoamiseen.

Jeesus Kristus varoitti seuraajiaan: ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin.” (Johannes 15:20.) a Häntä syytettiin valheellisesti ekstremistisestä toiminnasta, ja sen perusteella hänet lopulta täysin epäoikeudenmukaisesti tuomittiin ja teloitettiin.

Me emme kuitenkaan elä ensimmäisellä vuosisadalla emmekä edes keskiajalla. Elämme 2000-lukua – aikaa, jolloin ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden pitäisi koskea erotuksetta jokaista.

Onko tosiaan mahdollista kieltää jotakuta uskomasta Jumalaan ja sitten vangita hänet uskonsa vuoksi? Minusta se on väärin. Tällaista tapahtuu vain totalitaarisissa maissa, ei demokraattisessa oikeusvaltiossa, jollainen toivon Venäjän olevan tai jollainen se ainakin yrittää olla.

Olen näissä oikeusistunnoissa kuullut, että Venäjällä jotkut leimaavat ekstremistiseksi ihmisen, joka pitää uskonkäsityksiään oikeina ja tunnustaa sen avoimesti. Tämä on täysin järjenvastaista, koska jokainen uskova ihminen pitää omaa uskontoaan oikeana. Miksi tunnustaa omaa uskoaan, jos pitää sitä vääränä?

Jos tämä riittää jonkun tuomitsemiseen ekstremistiksi, siinä tapauksessa tuo määritelmä sopii myös Jeesukseen Kristukseen. Hän sanoi Pontius Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minua.” (Johannes 18:37.)

Tämä merkitsee sitä, että totuus on olemassa [Raamatussa]. Jeesus kertoi ihmisille totuudesta ja opetti sitä opetuslapsilleen. Jeesus ei puhunut vain totuudesta yleensä, vaan totuudesta, joka koskee Jumalan tarkoitusta. Pohjimmiltaan Jeesusta koskeva Jumalan tarkoitus on, että hän, ”Daavidin poika” eli jälkeläinen, toimii ylimmäisenä pappina ja Jumalan valtakunnan hallitsijana.

Jeesus sanoi, että hän tuli maan päälle ja palveli täällä ensisijaisesti siksi, että hän julistaisi tuota valtakuntaa koskevaa totuutta. Pitävätkö ihmiset nykyään Jeesusta ekstremistinä, koska hän kertoi toisille totuudesta?

Jehovan todistajat jäljittelevät häntä ja julistavat Raamatussa olevaa totuutta, jonka mukaan Jumalan valtakunta on ainoa ratkaisu kaikkiin ihmisten ongelmiin. Todistajat kertovat kaikille siitä, mitä Jumalan sanaan Raamattuun on kirjoitettu.

Jeesus sanoi eräässä rukouksessa Jumalalle: ”Pyhitä heidät totuudella. Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Siksi kaikkien ihmisten on tärkeää saada kuulla Raamatun totuudesta. Tuo totuus auttaa ihmisiä, eikä siinä ole mitään ekstremististä.

Raamattua arvostavat myös muut kuin Jehovan todistajat. Venäläinen tiedemies Mihail Lomonosov sanoi: ”Luoja on antanut ihmiskunnalle kaksi kirjaa. Toisessa hän ilmaisee majesteettisuutensa ja toisessa tahtonsa. Ensimmäinen on hänen luomansa näkyvä maailma – –. Toinen kirja on Pyhä Raamattu.”

Lomonosov oli selvästikin tutkinut Raamattua huolellisesti, ja hän oli oikeassa. Saamme Jumalasta paljon tietoa tarkkailemalla luomakuntaa. Vielä enemmän saamme tietoa hänestä, jos luemme ja tutkimme hänen Sanaansa Raamattua.

Raamatussa sanotaan: ”Koko Raamattu on kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa, ja se on hyödyllinen opettamisessa – – ja oikeaan toimintaan valmentamisessa, niin että Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, valmis kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Kaikkiin hyviin tekoihin!

Kokouksissa, joihin osallistuin ja jotka oli järjestänyt uskonnollinen ryhmä, jolla ei ollut yhteyttä Orjolin Jehovan todistajien lailliseen yhdistykseen, käsittelimme juuri sitä, miten voisimme tehdä toisille hyviä tekoja.

Olemme nähneet oikeudessa kaksi videota, jotka on kuvattu uskonnollisissa kokouksissamme 19. ja 26. helmikuuta 2017. Niissä ei selvästikään näkynyt eikä kuulunut mitään, mikä viittaisi ekstremismiin. Käsittelimme Raamatun opetuksia, joista on paljon hyötyä kaikille ihmisille. Tilaisuudet olivat rauhallisia ja iloisia, mikä on tyypillistä Jehovan todistajien kokouksille.

Käsittelemämme Raamatun opetukset eivät ole vahingollisia yhteiskunnalle. Päinvastoin niistä on suurta apua ja lohtua monille. Ne, jotka surevat jonkun läheisen kuolemaa, voivat saada lohdutusta Raamatun lupauksesta: ”Viimeisenä vihollisena hävitetään kuolema.” (1. Korinttilaisille 15:26.)

Kuolema on jokaisen ihmisen vihollinen, mutta se ei ole pelottava vihollinen Jumalalle. Hän on luvannut Jesajan 25:8:ssa: ”Hän nielee kuoleman ikuisiksi ajoiksi, ja suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta.”

Kuvitelkaa tuota aikaa! Ei enää hautajaisia eikä hautausmaita! Surun kyyneleet vaihtuvat ilon kyyneliksi, kun Jumala toteuttaa ihmeellisen lupauksensa herättää kuolleet. Lopulta kuoleman aiheuttamat lukemattomat haavat paranevat.

Nämä lupaukset merkitsevät paljon minulle itselleni, koska monia minulle rakkaita ihmisiä on nukkunut pois. Tutkintavankeuteni aikana on kuollut eräs minulle läheinen ja hyvin tärkeä ihminen: isoäitini Helga Margrethe Christensen.

Hän oli suvustamme ensimmäinen, joka tutki Raamattua ja josta tuli Jehovan todistaja. Hän opetti Raamatun totuutta ensin isälleni ja sitten minulle. Monet, jotka tunsivat hänet – naapurit, työtoverit ja perheenjäsenet – rakastivat ja kunnioittivat häntä.

Myös hän rakasti ja kunnioitti kaikkia, riippumatta heidän uskonnostaan, kansallisuudestaan tai ihonväristään. Hän yritti auttaa kaikkia, ja hän teki hyvää lähimmäisilleen. Valitettavasti jotkut luultavasti sanoisivat häntäkin ekstremistiksi. Useimmat järkevät ihmiset eivät kuitenkaan olisi samaa mieltä heidän kanssaan.

Odotan päivää, jona Jumala herättää hänet eloon ja me tapaamme jälleen. En valitettavasti päässyt hänen hautajaisiinsa. En voinut lohduttaa perheenjäseniäni tuona vaikeana aikana, koska olin vangittuna järjettömien ekstremistisyytösten vuoksi.

Raamatun ylösnousemustoivo lohduttaa minua ja takaa sen, etten ole menettänyt häntä lopullisesti vaan että jonain päivänä näemme jälleen toisemme puhdistetun maan päällä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Jos tämä toivo auttaa ja lohduttaa minua, olen varma, että se voi auttaa ja lohduttaa muitakin.

Eräs Raamatun opetus, jota käsiteltiin kokouksissamme, on se, että maasta tulee paratiisi, jossa kaikilla on riittävästi ruokaa ja kaikki elävät rauhassa keskenään. Kukaan ei myöskään ole sairas, kuten on ennustettu Jesajan 33:24:ssä: ”Yksikään maan asukas ei sano: ’Minä olen sairas.’ Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.”

Voiko näistä lupauksista kertominen olla yhteiskunnalle vahingollista? Päinvastoin nuo lupaukset voivat antaa ihmisille toivoa ja tuoda heille iloa. Jeesus itse sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä!” (Luukas 11:28.)

Jokainen ratkaisee itse, uskooko tähän vai ei. Jumala ei pakota ketään palvelemaan häntä. Hän sanoo Jeremian 29:11:ssä: ”’Minä tiedän hyvin, mitä minulla on mielessäni teitä varten’, julistaa Jehova. ’Haluan teille rauhaa, en onnettomuutta. Haluan antaa teille tulevaisuuden ja toivon.’”

Jumala tarjoaa meille kaikille parasta elämäntapaa. Hän haluaa, että saamme läheisen suhteen häneen. Jehovan todistajat kehottavat ihmisiä valitsemaan tämän parhaan tien – tien, joka johtaa läheiseen ystävyyteen Jumalan kanssa ja ikuiseen elämään. Tässä ei ole mitään ekstremististä. Mihin ”ekstremistiseen toimintaan” olen syyllistynyt, ja miksi minut halutaan tuomita vankilaan kuudeksi vuodeksi?

En ole tehnyt mitään rikollista tai ekstremististä. Naapurini, paikallinen poliisi ja vankilan viranomaiset puhuvat minusta myönteisesti. Siksi toistan kysymykseni: mihin ”ekstremistiseen toimintaan” olen syyllistynyt, ja miksi minut halutaan tuomita vankilaan kuudeksi vuodeksi?

En ymmärrä tätä, enkä ole ymmärtänyt sitä kuluneiden kahden vuoden aikana. Ehkä muutoksenhakutuomioistuin pystyy antamaan selvät vastaukset kysymyksiini, sillä alioikeus ei vastannut niihin.

Kuten olen jo sanonut, emme elä keskiajalla vaan 2000-luvulla. Ihmiset ovat jossain määrin aiempaa valistuneempia. On kuitenkin hyvin surullista, että Venäjällä ihmisiä vainotaan jälleen vain heidän uskonsa vuoksi, ja heitä jopa kidutetaan uskonsa vuoksi.

15. helmikuuta 2019 Surgutin tutkintakomitea kuulusteli seitsemää Jehovan todistajaa ja kidutti heitä saadakseen haluamansa vastaukset. Venäjän federaation perustuslain 51. artiklan mukaan kaikilla Venäjän kansalaisilla on oikeus kieltäytyä todistamasta itseään ja läheisiään vastaan. Tämä oikeus kuitenkin evättiin näiltä Jehovan todistajilta.

Heidät pakotettiin polvilleen kädet ylhäällä, heitä lyötiin päähän ja vartaloon, ja heitä pilkattiin heidän kansallisuutensa ja uskontonsa vuoksi. Kuulustelijat panivat heidän päähänsä pussin ja teippasivat sen kaulan ympärille, niin etteivät he pystyneet hengittämään. Heidän kätensä sidottiin selän taakse, ja myös heidän jalkansa sidottiin. Kuulustelijat huusivat heille ja yrittivät pakottaa heidät paljastamaan tietoja. Monta kertaa jotkut heistä uskoivat kuolevansa ja menettivät tajuntansa ollessaan tukehtumaisillaan. Sitten heidän päälleen kaadettiin vettä ja heille annettiin etälamauttimella sähkösokkeja.

Tästä kaikesta laadittiin tarkka asiantuntijaselvitys, mutta tutkintakomiteaa vastaan ei ole nostettu ainuttakaan syytettä. Viranomaiset vain sulkevat silmänsä tapahtuneelta tai väittävät, että todistajat ovat itse aiheuttaneet omat vammansa. Miten järjetön ajatus! Miten kaamea valhe!

Kaikki tämä on häpeäksi Venäjän nykyhistorialle, ja toivon, että syylliset saadaan vastuuseen ja heitä rangaistaan. Miten he voivat tehdä tällaista toisille? Miten he voivat käyttää samoja järkyttäviä, sadistisia menetelmiä kuin Hitler ja Stalin? Toivon, että tilanne ei ole tällainen. Toivon vilpittömästi, että tämä oli virhe, joka korjataan pian!

Alioikeuden ratkaisussa sanotaan: ”Sellaisen uskonnollisen yhteisön toiminnan jatkaminen, joka on lakkautettu oikeuden päätöksellä ekstremismin vuoksi, on itsessään rikos, rangaistava ekstremistinen teko.” Tämä on ymmärrettävää. Mutta miten tämä liittyy minuun?

Ei mitenkään! En ole koskaan ollut missään tekemisissä Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen kanssa. En ole millään tavoin jatkanut sen toimintaa.

Kaikki toimintani on liittynyt kristilliseen elämääni sellaisen uskonnollisen ryhmän yhteydessä, jolla ei ole mitään tekemistä laillisen yhdistyksen – Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen – kanssa. Kaikki toimintani on ollut laillista ja Venäjän federaation perustuslain 28. artiklan mukaista.

En ole koskaan ajatellut, että toimintani olisi ollut jatkoa Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen ”laittomalle” toiminnalle. Eräässä puhelinkeskustelussa, joka kuultiin myös oikeudessa, sanoin ystävälleni: ”Me olemme uskonnollinen ryhmä. Emme ole yhteydessä Orjolin paikallisyhdistykseen tai hallintokeskukseen.”

Alioikeus sivuutti tämän ja käytti sen sijaan salanimellä esiintyvän todistajan, Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentin A. P. Jermolovin, väärää todistajanlausuntoa. Muutoksenhakutuomioistuin voi vahvistaa, että A. P. Jermolov on todellisuudessa Oleg Gennadjevitš Kurdjumov.

Aluksi Oleg Kurdjumov sanoi todistajanlausunnossaan tutkijalle, että hän ei tiedä mitään, ja vetosi Venäjän perustuslain 51. artiklaan. Seuraavana päivänä hän antoi erilaisen lausunnon ja käytti salanimeä A. P. Jermolov. Tätä salanimeä hän käytti myöhemminkin todistaessaan oikeudessa.

Kun näimme oikeudessa kaksi videota 19. ja 26. helmikuuta 2017 pidetyistä kokouksistamme, jotka eivät liittyneet mitenkään Orjolin Jehovan todistajien paikallisyhdistykseen, niistä kävi selvästi ilmi, että juuri Oleg Kurdjumov oli kuvannut salaa nämä videot. Oli huvittavaa nähdä, kuinka ilmeistä oli, että kamera oli juuri hänellä. Kamera liikkui samaan aikaan kuin hän, ja kun joku tuli hänen luokseen, hänen voitiin selvästi kuulla sanovan: ”Hei, minun nimeni on Oleg.”

Tämä merkitsee sitä, että ensin hän toimii FSB:n salaisena agenttina, joka kuvaa kokouksiamme. Sitten hän ilmaantuu paikalle omalla nimellään ja väittää, ettei tiedä mitään. Seuraavana päivänä hän esiintyy salanimellään ja valehtelee tutkijalle. Myöhemmin hän toistaa valheensa oikeudessa. Onko tämä oikein?

Lain mukaan FSB:n agentit eivät saa todistaa oikeudessa väärällä nimellä. Mutta syyttäjä, syyttäjänvirasto ja alioikeuden tuomari yksinkertaisesti sulkivat silmänsä ja antoivat hänen esittää väärän todistuksen. Nyt tätä todistusta käytetään minua vastaan. En voi mitenkään käsittää, että alioikeus salli sen.

Vielä hämmentävämpää on se, että syyttäjäpuoli – syyttäjänvirasto – salli tämän kaiken. Sen tehtävänä on taata, että Venäjän lakeja noudatetaan, ja huolehtia siitä, että mitään niistä ei rikota. Mutta se salli tämän kaiken ja yksinkertaisesti sulki silmänsä siltä.

Pyydän, että muutoksenhakutuomioistuin ymmärtää minut oikein. Minulla ei ole mitään näitä ihmisiä vastaan. Olen varma, että he ovat hyviä ja miellyttäviä ihmisiä, joiden kanssa joisin mielelläni kupin kahvia jolloinkin tulevaisuudessa, ja me nauraisimme yhdessä tälle kaikelle. Mutta olen pettynyt siihen, miten he ovat tehneet työnsä. Heidän työnsä laatu on vähintäänkin kelvotonta.

Ymmärrän, että alioikeudelle sopi hyvin käyttää salanimellä esiintyvää väärää todistajaa, joka on FSB:n agentti, koska tällaisella todistajalla ei ole omaatuntoa, ja hän voi helposti valehdella, vääristellä totuutta ja kertoa oikeudelle mitä tahansa, jotta minut voitaisiin tuomita.

Sellaiseen todistajaan ei voi luottaa, eikä häntä voida pitää luotettavana tietolähteenä. Ei voi olla oikein, että sellaisia vääriä todistajia käytetään, jotta viattomia ihmisiä voidaan toimittaa vankilaan.

Pari vuotta sitten yhdessä monista oikeudenkäynneistä, joissa käsiteltiin tutkintavankeuteni jatkamista, pyysin tuomioistuinta antamaan elämäni takaisin. Pyydän sitä edelleen.

Minusta tuntuu, että tutkintavankeudessani ei ole ollut kyse siitä, että minut vain haluttaisiin eristää yhteiskunnasta ja todeta syylliseksi. Minut halutaan eristää, jottei tämä oikeudenkäynti saisi suuren yleisön huomiota.

Olen sitä mieltä, että pitkään jatkunut vankeuteni on laiton ja epäinhimillinen. Sen tarkoituksena on riistää minulta mahdollisuus puolustaa itseäni asianmukaisesti ja kertoa julkisesti medialle oma näkemykseni siitä, mitä on tapahtunut. Mutta sekin aika vielä tulee!

Haluan tosiaan, että annatte minulle elämäni takaisin, jotta saan taas viettää rauhallista elämää tässä kauniissa kaupungissa vaimoni Irinan kanssa. Lähes kahteen vuoteen minulla ei ole ollut omaa elämää. Toiset ovat päättäneet, millaista elämäni on.

FSB on solvannut minua ja loannut maineeni. Se on väärentänyt asiakirjoja ja asiantuntijaselvityksiä. Oikeudessa minua vastaan on käytetty todistajia, jotka valehtelevat ja esiintyvät salanimellä.

Tämän kaiken tarkoituksena on ollut leimata rauhaa rakastava uskova ihminen ekstremistiksi, joka on vaaraksi toisille ja Venäjän kansalliselle turvallisuudelle. Tällaiset syytökset ovat kaikessa mielettömyydessään naurettavia.

On surullista, että alioikeus puolsi näitä syyttäjän lausuntoja ja sivuutti tosiasiat. Arvoisa tuomari, pyydän teitä oikaisemaan nämä väärinkäsitykset ja pitämään kiinni totuudesta. Pyydän: antakaa minulle elämäni takaisin!

Kolme kuukautta sitten sanoin alioikeudessa: ”Ainoa oikeuden ratkaisu, josta olisin samaa mieltä, olisi se, että minut vapautettaisiin syytteistä ja päästettäisiin vapaaksi ja että minulle esitettäisiin anteeksipyyntö ja saisin jonkinlaisen hyvityksen. En tyydy yhtään vähempään!” Olen edelleen samaa mieltä.

Mikä tahansa muu ratkaisu olisi epäoikeudenmukainen, ja valittaisin siitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin. Siellä minä ilman muuta voittaisin tämän jutun.

Sen jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja ihmiset eri puolilla maailmaa – puhumattakaan monista Venäjän korkea-arvoisista virkamiehistä, presidentti Vladimir Vladimirovitš Putin mukaan lukien – hämmästelevät ja ihmettelevät, miksi Orjolin oikeusistuin ei nähnyt sitä, mikä on kaikille ilmiselvää: minua vastaan käyty oikeudenkäynti perustuu valheeseen, joka on yritetty muuttaa todeksi toistamalla sitä yhä uudelleen.

Onko tosiaan pakko mennä niin pitkälle, jotta saisi oikeutta? Jos muutoksenhakutuomioistuin katsoo, että se on välttämätöntä, kerron ilomielin teille ja kaikille täällä tänään läsnä oleville sekä muille tätä oikeudenkäyntiä seuraaville: olen siihen valmis!

En anna periksi, koska tiedän, etteivät minua koskevat syytökset pidä paikkaansa ja että totuus on puolellani. En pelkää sitä, että minut lähetetään rangaistussiirtolaan, vaikka se olisikin täysin epäoikeudenmukainen ratkaisu.

En pelkää enkä ole huolissani. Olen tyyni ja rauhallinen. Jumalani Jehova ei koskaan hylkää minua, ja voin jo nyt nähdä, miten nämä kauniit sanat täyttyvät:

Ei Luoja unohtaa voi,

vaan aina muistaa rakkauteni.

En milloinkaan jää yksin,

Jehova on rinnallani.

Hän aina pitää huolen

ja loppuun saakka on vierelläin,

Isä taivaan, Jumalani

ja Ystäväin.

Siinä kaikki. Kiitos, että kuuntelitte minua!