Pian sen jälkeen, kun Moskovassa oli 1. huhtikuuta 2021 lehdistötilaisuus Jehovan todistajien Siperiaan-karkotuksen 70-vuotispäivänä, ihmisoikeusjärjestö Memorial kutsui joukon venäläisiä oppineita ja ihmisoikeusaktivisteja akateemiseen konferenssiin, joka pidettiin 6. huhtikuuta. Puhujat eivät käsitelleet pelkästään vuoden 1951 karkotuksia, jotka tunnettiin Neuvostoliitossa operaatio Pohjoisena, vaan tarkastelivat myös Jehovan todistajien vainoamisen pitkää historiaa.

Operaatio Pohjoisen käynnisti Neuvostoliiton turvallisuusministeriö (MGB). Alkuvuodesta 1951 MGB lähetti Neuvostoliiton johtajalle Josif Stalinille muistion, jossa sanottiin muun muassa: ”Jotta salassa toimivien jehovistien Neuvostoliiton-vastaista toimintaa voitaisiin ehkäistä, Neuvostoliiton MGB katsoo tarpeelliseksi pidättää tämän lahkon johtavat jäsenet ja karkottaa jehovisteina tunnetut perheineen Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldovan, Latvian, Liettuan ja Viron rajojen sisältä Irkutskin ja Tomskin alueille.” Karkotettaviin kuului yhteensä lähes 10 000 ihmistä, yli 3 000 perhettä. Se oli Neuvostoliiton historian suurin uskonnollinen karkotus.

Konferenssia isännöivä Aleksandr Gurjanov sanoi alustuspuheessaan: ”Tämän uskonnollisen ryhmän vainoaminen – – on totta nykyäänkin, ja se tekee erityisen aiheelliseksi tarkastella operaatio Pohjoisen historiaa.”

Historioitsija, maantieteilijä ja Neuvostoliiton pakkosiirtojen asiantuntija Pavel Poljan puhui Neuvostoliiton Jehovan todistajien historiasta ja selitti yhtä karkotusten syistä. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella MGB alkoi huomata, että Jehovan todistajat olivat hyvin järjestäytyneitä. Pavel Poljan sanoi lisäksi: ”[Jehovan todistajat] ovat erinomaisia lähetystyöntekijöitä, eikä se miellyttänyt ateistisia viranomaisia.”

Ihmisoikeusaktivisti ja Moskovan Helsinki-ryhmän varapuheenjohtaja Valeri Borstšev puhui siitä, miten neuvostoviranomaiset yrittivät propagandan ja muiden erityismenetelmien avulla ”uudelleenkouluttaa” Jehovan todistajia. Aikanaan ”[uskonnollisten asioiden] päättäjät tajusivat, että kaikki tämä oli täysin turhaa eikä täyttänyt tarkoitustaan”, Borstšev sanoi. ”Meidän täytyy antaa tunnustusta Jehovan todistajille. He olivat lujia ratkaisuissaan.”

Memorial-järjestön ihmisoikeuskeskuksen neuvoston jäsen ja poliittisten vankien tukiohjelman johtaja Sergei Davidis käsitteli lisääntynyttä vainoa, joka on kohdistunut Venäjän Jehovan todistajiin vuoden 1998 jälkeen. Hän esitti, että korkeimman oikeuden huhtikuussa 2017 tekemä päätös lopettaa Jehovan todistajien käyttämät lailliset yhdistykset perustui suurelta osin syytökseen, että Jehovan todistajat pitävät itseään muita uskonnollisia ryhmiä parempana. Sergei Davidis sanoi: ”Tämä on selvästikin järjenvastainen syytös. Kaikille uskonnoille on ominaista vakuuttuneisuus siitä, että oma vakaumus ja omat uskonkäsitykset ovat oikeita muihin verrattuina.”

Jehovan todistajien Euroopan-yhdistyksen edustaja, veli Jaroslav Sivulski puhui haasteista, joita todistajat kohtasivat eläessään Siperian sijoituspaikoissa. Hänen omat vanhempansa ovat kertoneet niistä hänelle. Jotkin perheet jätettiin Siperian ankeaan metsään selviytymään ilman mitään asumuksia. Veljet kaivoivat maahan luolankaltaisia suojapaikkoja. Heidän perheittensä piti asua niissä kuukausia ennen kuin jotain pysyvämpää oli rakennettu. Metsässä eläessään todistajien oli usein syötävä nokkosia ja puun kuorta. Monet kuolivat nälkään tai sairauksiin.

Veli Sivulski huomautti, että syyt vuoden 1951 karkotukseen olivat aivan samoja kuin ne, joiden vuoksi Venäjä nytkin vainoaa Jehovan todistajia. Viranomaiset tulkitsevat virheellisesti todistajien poliittisen puolueettomuuden merkitsevän sitä, etteivät he tunnusta valtion auktoriteettia. Viranomaiset jättävät täysin huomioon ottamatta sen, että todistajat tunnetaan kunnioittavasta suhtautumisestaan heihin ja että he ovat lainkuuliaisia ja ahkeria ihmisiä.

Konferenssin isäntä Aleksandr Gurjanov esitti lopuksi joitakin huomioita Venäjällä nyt vallitsevasta tilanteesta: ”Viranomaiset tuntevat erityistä katkeruutta tätä nimenomaista uskonnollista ryhmää kohtaan.” Kaikille läsnä olleille tuli selväksi, että historia toistaa itseään 70 vuotta sitten tapahtuneen karkotuksen jälkeen. Lainkuuliaisia Venäjän kansalaisia julistetaan taas rikollisiksi pelkästään heidän uskonnollisten käsitystensä vuoksi, jotka ovat perustuslain suojelemia.

Video konferenssista on nähtävissä vain venäjänkielisenä.