Irina Lohvitskaja

• Syntynyt: 1962 (Izvestkovoje)

• Tausta: Irinan isä kuoli, kun tyttö oli 6-vuotias. Irina harrasti lapsena tanssia, teatteria, neulomista, koripalloa ja lentopalloa.

  Raamatussa kerrottu toivo kuolleiden ylösnousemuksesta kosketti Irinan sydäntä. Hänet kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1993. Irinan mies kuoli seitsemän kuukautta vaimonsa kasteen jälkeen, joten Irina jäi kasvattamaan 7-vuotiasta poikaansa Arturia yksin

Irina Lohvitskaja oli yksi niistä kuudesta sisaresta, joita vastaan viranomaiset nostivat 6. helmikuuta 2020 syytteen ”ekstremistisestä” toiminnasta. Birobidžanin alueella 22:tä Jehovan todistajaa vastaan on laitettu vireille yhteensä 19 asiaa. Heidän joukossaan ovat myös Irinan poika Artur ja tämän vaimo Anna.

Irinan oikeudenkäyntiin ei päästetä yleisöä, ei myöskään mediaa tai Irinan sukulaisia. Hän oli pyytänyt julkista oikeudenkäyntiä ja asian palauttamista syyttäjälle, mutta hänen pyyntöihinsä ei suostuttu.

Irinan vaikeudet ovat vaikuttaneet hänen fyysiseen ja henkiseen terveyteensä. Hyvät tottumukset ovat kuitenkin auttaneet häntä kestämään. Hän kertoo: ”Jehova auttoi minua vakiinnuttamaan hyviä tapoja. En ainoastaan lue Raamattua, vaan kaivaudun siihen.” Kun huolet alkoivat häiritä Irinan hengellisiä rutiineja, hän ryhtyi päättäväisiin toimiin. Hän sanoo: ”Aloin rukoilla hartaasti ja asetin tavoitteekseni ottaa jälleen käyttöön hyvät tutkimistottumukseni. Jehova on opettanut minua ajattelemaan pikemminkin toisia kuin vain itseäni.”

Irina keskittää huomionsa niihin, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja rohkaisua kuin hän. Näihin sisältyvät Raamatusta kiinnostuneet ihmiset ja hänen kristityt veljensä ja sisarensa. Hän selittää: ”Kun ajattelee toisia, ei ehdi säälitellä itseään tai murehtia liikaa.”

Irina on saanut voimia myös seurakunnalta, erityisesti vanhimmilta. Hän selittää: ”Vaikka heitä itseään vainotaan, he lohduttavat minua ja löytävät aina oikeat sanat rohkaistakseen minua. Lisäksi he ovat aina käytettävissä, mistä olen kiitollinen.”

Luotamme Irinan tavoin siihen, että kun hän kestää tämän koettelemuksen, Jehova järjestää hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee. Hän sanoo: ”Kun luin vainosta, halusin aina tietää, miten menettelisin sellaisessa tilanteessa. Luottaisinko Jehovaan? Olen nyt saanut sen selville. Luotan häneen – tietysti hänen avullaan. Seison lujana aivan niin kuin kaikki hänen uskolliset palvelijansa, ja Jehova pitää minusta kiinni oikealla kädellään.” (Jesaja 41:10.)