6. kesäkuuta 2019 eli kaksi viikkoa sen jälkeen, kun veli Dennis Christensenin valitus hylättiin, Venäjän viranomaiset siirsivät hänet sellistään Orjolista, jossa hän oli ollut tutkintavankeudessa, Lgovin kaupunkiin kärsimään vankeustuomiotaan rangaistussiirtolassa nro 3. Lgov on noin 200 kilometrin päässä Dennisin kotikaupungista Orjolista, jossa hänen perheensä ja ystävänsä asuvat.

Kun Dennis tuli vankilaan, häntä aluksi solvattiin ja hänen uskonsa yritettiin murtaa. Dennis on kuitenkin turvautunut Jehovaan ja pysynyt vahvana ja pelottomana (1. Pietarin kirje 5:10).

Dennisin pidätyksestä lähtien ja hänen ollessaan vangittuna veljet ja sisaret ovat tukeneet rakkaudellisesti hänen vaimoaan Irinaa ja pitäneet hänestä huolta. Hallintoelimeen kuuluva veli Mark Sanderson ja jotkut muut vastuulliset veljet tapasivat kesäkuussa Irinan Suomessa, johon hänet oli kutsuttu saamaan rohkaisua.

Dennis on nyt ollut rangaistussiirtolassa yli kuukauden. Irina sai äskettäin luvan keskustella hänen kanssaan kerran päivässä puhelimitse. Hänellä on myös lupa vierailla Dennisin luona vankilassa.

Dennis ja Irina ovat joutuneet kestämään paljon menneiden kahden vuoden aikana Dennisin pidättämisestä lähtien ja hänen ollessaan vangittuna, mutta he pysyvät lujina ja iloisina. Irina kertoo, että Dennisin viikoittaiset kirjeet ovat olleet hyvin rohkaisevia. Eräässä kirjeessä, joka kuuluu Irinan suosikkeihin, Dennis kirjoitti: ”Myönteisenä pysyminen on avain menestykseen, ja meillä on tosi monia syitä olla iloisia.” Hän kirjoitti lopuksi: ”Jehovan suvereeniuden kannattaminen on olemassaolomme tarkoitus. Tiedän, että matkamme on pitkä ja ettemme ole vielä voittaneet – emme vielä. Mutta lopulta voitto on meidän. Olen siitä 100-prosenttisen varma.”

21. heinäkuuta Tanskan kansainvälisessä konventissa hallintoelimeen kuuluva veli Lett luki Dennisiltä tulleen viestin, jossa hän muun muassa sanoi: ”Olisin halunnut olla kanssanne, mutta se ei ole nyt mahdollista, koska en ole vielä hoitanut loppuun nykyistä tehtävämääräystäni. Tulevaisuudessa se on kuitenkin mahdollista, ja odotan sitä innokkaasti.”

Kun Paavali oli pidätettynä Roomassa, hän kirjoitti: ”Kiitän Jumalaani aina kun muistan teitä jokaisessa hartaassa rukouksessani kaikkien teidän puolestanne. Esitän jokaisen rukouksen iloiten – – te olette minun sydämessäni, te, jotka olette minun kanssani osallisia ansaitsemattomasta hyvyydestä sekä vankilakahleissani että hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa.” (Filippiläisille 1:3, 4, 7.)