Veli Rinat Kiramoville langetettiin huhtikuussa 2023 seitsemän vuoden vankeustuomio, ja hänet vietiin rangaistussiirtolaan. Vuoden kuluttua tuomion langettamisesta eli 18. huhtikuuta 2024 vankilaviranomaiset yllättäen siirsivät Rinatin rangaistussiirtolasta lähellä olevaan vankisairaalaan. Viranomaiset sanoivat ”epäilevänsä”, että Rinatilla saattaa olla tuberkuloosi. Kaksi päivää siirron jälkeen ryhmä vankeja alkoi kuulustella Rinatia. He vaativat häntä antamaan tietoja hänen kotikaupungissaan Ahtubinskissa asuvista Jehovan todistajista. Kun Rinat kieltäytyi, he alkoivat kiduttaa häntä. Seuraavien neljän päivän aikana nuo miehet pahoinpitelivät häntä eri tavoin jopa etälamauttimella. He eivät antaneet Rinatin nukkua, istua tai peseytyä ja pitivät huolen siitä, että hän valvoi seisaallaan yötä päivää. Hän sai syödä vain yhden aterian päivässä.

Joitakin päiviä sen jälkeen, kun kidutus alkoi, Rinatin vaimo Galina tuli tapaamaan miestään. Galina oli järkyttynyt nähdessään, että Rinatin kasvot olivat pahasti mustelmilla, hänen oli vaikea kävellä ja hänen kätensä vapisivat. Rinatin selitettyä, mitä oli tapahtunut, Galina kertoi asiasta Rinatin asianajajalle. Tämä pyysi heti, että Rinat viedään lääkärintarkastukseen ja että asiasta käynnistetään tutkinta.

Kun tieto tapahtumista tuli syyttäjänvirastoon, Rinatiin otettiin yhteyttä ja hänelle järjestettiin lääkärintarkastus. Kidutuksesta oli riittävästi todisteita, ja asia vietiin sisäasiainministeriöön selvitettäväksi. Kävi myös ilmi, ettei Rinatilla ollut tuberkuloosia, ja hänet siirrettiin 17. toukokuuta 2024 vankisairaalasta takaisin rangaistussiirtolaan, jonne hän jäi.

Mikä auttoi Rinatia kestämään? Hän kertoi Galinalle: ”Pystyin vain rukoilemaan ja muistelemaan jakeita Raamatusta. Sitä kukaan ei voinut ottaa minulta pois. Olen hyvin iloinen siitä, että olin ennen näitä tapahtumia tutkinut ahkerasti Raamattua, ja siksi muistin siitä monia kohtia.” Rinat lisäsi: ”Monet ovat kestäneet julmaa kohtelua vakaumuksensa vuoksi, mutta heillä ei ole Jehovan pyhää henkeä auttamassa heitä. Minulla oli sitä vastoin Jehovan rajaton voima vahvistamassa minua. Ajattelin mielessäni, että pystyn nyt paremmin kuin koskaan elämässäni todistamaan uskollisuuteni Jehovalle. En anna periksi.”

On todella järkyttävää, miten epäinhimillisesti Rinatia kohdeltiin, mutta meitä lohduttaa tieto, että Jehova antaa meille aina ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, niin että pystymme kestämään (2. Korinttilaisille 4:7).