Anton Ostapenko

• Syntynyt: 1991 (Ekibastuz, Kazakstan)

• Tausta: Anton työskentelee voimalaitoksella höyrykattiloiden tarkastajana. Kun hän oli teini-ikäinen, äiti tutustutti hänet ja hänen sisarensa Raamatun totuuteen. Anton kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 2005.

  Anton avioitui Natalian kanssa vuonna 2015. He harrastavat lumilautailua ja hiihtoa. Anton pitää myös kitaransoitosta, kalastuksesta ja tenniksen pelaamisesta.

Šarypovon viranomaiset tekivät 19. huhtikuuta 2019 ratsian kymmeneen Jehovan todistajien kotiin ja kuulustelivat paikalla olevia veljiä ja sisaria. Anton Ostapenko pidätettiin ja määrättiin tutkintavankeuteen, josta hänet vapautettiin 20. joulukuuta 2019. Häntä syytetään ”äärijärjestön” toiminnan organisoimisesta.

Tuon puoli vuotta kestäneen tutkintavankeuden aikana oli muutamia hetkiä, joina Anton käänsi selkänsä valvontakameralle ja meni sellinsä pesualtaalle itkemään ahdistustaan.

Rukouksesta tuli hänelle ensisijainen voiman lähde. Anton sanoo: ”Pyysin Jehovaa auttamaan minua kestävyyden kehittämisessä.” Hän esitti myös seuraavan havainnon: ”Minulla oli paljon opittavaa. Kasvoin hengellisesti ja tulin vahvemmaksi. – – On kiinnostavaa, että [tämänkaltaisissa] koettelevissa olosuhteissa tuntuu siltä, kuin siirtyisi teoriasta käytännön toteutukseen. Sellissä ei aina ole käytettävissä Raamattua. Ennen vankilaan joutumista olin vain lukenut Jehovasta, mutta siellä [vankilassa] ollessani Jehova osoitti minulle täysin, millainen Jumala hän on. Voin sanoa, että olin todella innoissani! Hän ei ollut pelkästään Kaikkivaltias Jumala, vaan hänestä tuli rakastava Isä, joka todella ymmärtää olosuhteeni ja antaa apuaan ja tukeaan sellaisin tavoin, joita en voinut edes kuvitella, ja aina juuri oikeaan aikaan.”

Myös valtakunnanlaulut rohkaisivat häntä. ”Olimme aina yhdessä laulaneet vaimoni kanssa, mikä auttoi meitä oppimaan ulkoa laulujen sanoja. Tästä oli apua tutkintavankeudessa. Kun valot sammuivat, sain suurta mielihyvää rukoilemisesta ja jonkin laulun laulamisesta, ja se auttoi minua myös nukahtamaan rauhallisin mielin.”

Odottaessaan nyt tapauksensa käsittelyä Anton on saanut jatkaa ansiotyötään. Hän ei voi kuitenkaan poistua Šarypovon alueelta. Rajoitukset estävät häntä viemästä äitiään lääkärin vastaanotolle.

Rukoilemme vainottujen veljiemme puolesta luottaen siihen, että Jehova antaa heille rauhan (Johannes 14:27).