Ivan Puida muistelee lämmöllä iltoja, joina hänen isänsä Grigori kotiin tultuaan luki hänelle ja hänen seitsemälle sisarukselleen Kirjaani Raamatun kertomuksista. Hän muistaa elävästi, miten he isän kanssa kertoivat hyvää uutista Raamatusta pienessä kotikylässään Kvitokissa ja kävivät säännöllisesti Ivanin opettajien ja koulukavereiden luona. Teini-ikäisenä Ivan teki saarnaamistyötä äitinsä isän Pjotr Partsein kanssa alueilla, joilla ei asunut yhtään Jehovan todistajaa, ja hän näki läheltä, miten innokas ja uhrautuvainen isoisä oli.

Ivan näki usein sekä isänsä että isoisänsä lukevan Raamattua ja siihen perustuvia julkaisuja. Hän otti tavoitteekseen noudattaa heidän esimerkkiään.

Tällä hetkellä Ivan, joka on nyt 41-vuotias, seuraa isänsä ja isoisänsä jalanjälkiä odottamattomalla tavalla: hänet pidätettiin ja vangittiin siksi, että hän on Jehovan todistaja. Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) agentit pidättivät hänet 30. toukokuuta 2018. Hän oli telkien takana neljä kuukautta ja vapauduttuaan vielä kuusi kuukautta kotiarestissa. Hänen isoisänsä Pjotr Partsei pidätettiin ja oli vangittuna sekä natsi- että neuvostohallinnon aikana. Hänen isänsä Grigori Puida oli vangittuna neuvostoaikana.

Ivan Puida sanoo: ”Apostoli Paavali kirjoitti 2. Timoteuksen kirjeen 3:14:ssä: ’Pidä sinä – – kiinni siitä, mitä olet oppinut ja mistä olet tullut vakuuttuneeksi. Sinähän tiedät, keiltä olet sen oppinut.’ Sen tietäminen, keiltä olen oppinut totuuden, on antanut minulle voimaa. Poliittiset järjestelmät ja vankilat eivät voineet murtaa heitä, eikä vaino jatku ikuisesti. Nyt minä kuljen tätä tietä ja seuraan heidän esimerkkiään. Niin kauan kuin pysyn uskollisena, tiedän, että lopputulos on hyvä.” Ivan odottaa oikeusistuimen ratkaisua.

Ivanin mukaan hänen isänsä ja isoisänsä eivät vankilasta puhuessaan keskittyneet sen olosuhteisiin vaan kokemuksiin, joita he olivat saaneet julistaessaan siellä hyvää uutista.

Grigori, joka on nyt 64-vuotias, kastettiin vuonna 1975 sen jälkeen, kun hän oli ollut yhden vuoden työleirillä asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi. Hänet vapautettiin vuonna 1977. Vuonna 1986 hän joutui vuodeksi vankilaan, koska hänellä oli ollut hallussaan kiellettyä raamatullista kirjallisuutta. Hänen isänsä, joka myös oli nimeltään Ivan, oli työleirillä vuodesta 1944 vuoteen 1950 kristillisen puolueettomuutensa vuoksi.

Grigori sanoo: ”Luja uskoni auttoi minua kestämään vainon. Olin täysin varma siitä, että tämä oli totuus ja että Jehova on tosi Jumala.”

Nyt hänen poikansa Ivan joutuu kokemaan samaa. Grigori sanoo: ”Muistan neuvostoajat ja näen, että sama kaava toistuu jälleen. Siksi rukoilen, että Ivan pysyy uskollisena tämän koettelemuksen aikana ja tuo kestävyydellään kunniaa Jehovan nimelle.”

Vuonna 1943 natsit lähettivät Ivanin nyt jo kuolleen isoisän, Pjotr Partsein, Majdanekin leiriin ja myöhemmin Ravensbrückiin, koska Pjotr kieltäytyi allekirjoittamasta dokumenttia, jolla hän olisi ilmaissut luopuvansa uskostaan. Liittoutuneiden joukot vapauttivat hänet vuonna 1945. Hänet pidätettiin jälleen vuonna 1952 ja tuomittiin teloitettavaksi. Hänen tuomiotaan kuitenkin lievennettiin, ja hän vapautui vuonna 1956. Pjotr pidätettiin vielä kerran uskonsa vuoksi vuonna 1958, ja hänet vapautettiin vuonna 1964.

Ivan sanoo: ”Isoisäni oli uskollisuudessaan minulle esikuvana, joka on vahvistanut minua. Kun hän saa ylösnousemuksen, kerron hänelle, että kohtasin hänen tavallaan koettelemuksia ja että hänen esimerkkinsä innoitti minua pysymään uskollisena ja rohkeana.”

Ivan sanoo: ”Kukaan ei voi riistää minulta uskoani ja Jumalani Jehovan rakkautta. Olen sanonut toistuvasti kuulustelijoille: ’Pahin, mitä voitte tehdä minulle, on pidättää ja vangita minut, mutta uhkauksenne eivät tehoa minuun.’”

Mikä auttoi rakkaita veljiämme heidän koettelemustensa aikana?

Ivan toteaa: ”Apostolien tekojen 14:22:ssa sanotaan, että ’meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien vaikeuksien läpi’. Jokainen kristitty joutuu kokemaan vaikeuksia. Hän ei välttämättä saa vankeustuomiota. Häntä voi kohdata sairaus tai läheisen kuolema. Kaikkein tärkeintä on asenteemme ja hengellisyytemme. Jehova on aina valmis tukemaan palvelijoitaan.”

Ivanin isä Grigori sanoo: ”Lujita suhdettasi Jehovaan. Tule hänen tosi ystäväkseen. Hanki vakuuttavia todisteita siitä, että totuus on kaikkien uhrausten arvoinen. Vaivannäkösi palkitaan.”

On rohkaisevaa lukea kertomuksia siitä, miten Jehova on tukenut veljiämme ja sisariamme, joita vainotaan uskonsa vuoksi. Rukoilemme edelleen Venäjällä asuvien veljiemme puolesta, että he olisivat rohkeita ja saisivat voimaa Jehovan lupauksesta: ”Älä pelkää – – Sinun palkkasi tulee olemaan hyvin suuri.” (1. Mooseksen kirja 15:1.)