Perjantaina 30. elokuuta 2019 veli Valeri Moskalenko esitti tuomioistuimen edessä loppupuheenvuoronsa. Seuraavassa on lyhennelmä hänen puheestaan (käännetty venäjästä):

Arvoisa tuomari ja hyvät läsnäolijat. Olen 52-vuotias ja olen ollut pidätettynä menneen vuoden, tarkemmin sanottuna nyt jo yli vuoden.

Haluan loppupuheenvuorossani kertoa teille lyhyesti itsestäni, elämänkatsomuksestani ja siitä, mitä ajattelen rikossyytteistä. Toivon kovasti, että te, arvoisa tuomari, ymmärrätte, miksi en luovu uskostani Jumalaan ja miksi Jumalaan uskominen ei ole rikos.

En ole aina ollut Jehovan todistaja. Minulla oli hyvät vanhemmat, jotka kasvattivat minua parhaansa mukaan, mutta jo lapsena minua häiritsi kaikkialla vallitseva epäoikeudenmukaisuus. Minusta oli väärin, että pahat ja petolliset ihmiset menestyvät, kun taas rehelliset ja hyvät ihmiset kärsivät.

Kun olin 24-vuotiaana tutkinut tosissani Raamattua useiden kuukausien ajan, löysin kysymyksiini vastauksia.

Siitä lähtien olen yrittänyt ottaa ratkaisuissani huomioon Jumalan tunteet, lait ja periaatteet, joista kerrotaan yksityiskohtaisesti Raamatussa ja joiden kunnioittamisesta näyttivät esimerkkiä menneisyydessä eläneet Jumalan palvelijat.

Asun yhdessä äitini kanssa. Hän on iäkäs ja tarvitsee minun apuani. 1. elokuuta 2018, kun hän oli yksin kotona, Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB:n) virkailija määräsi erikoisjoukot rikkomaan ulko-ovemme saranat. Hän piti tätä sopivana tapana tunkeutua asuntoomme tekemään kotietsintää.

Äitini oli kauhuissaan. Kun naamioituneet erikoisjoukot ryntäsivät asuntoomme, hän sai sydänkohtauksen ja paikalle piti kutsua ambulanssi. Saatuani tietää, että kodissani oli poliiseja, saavuin sinne 30 minuutissa. Äidin tilan näkeminen sai verenpaineeni nousemaan jyrkästi. Kaikesta tästä huolimatta en kiukustunut vaan yritin säilyttää malttini. Käyttäydyin ystävällisesti, kuten kristitylle sopii. Jumalani Jehova on opettanut minua toimimaan siten, enkä halua pahoittaa hänen mieltään.

Anteeksi, arvoisa tuomari, en tavallisesti puhu itsestäni näin paljon. Se ei ole minun tapaistani, mutta nyt minun täytyy tehdä niin.

Olen ollut Jehovan todistaja yli 25 vuotta eli suuren osan elämästäni. Koko tänä aikana minua ei ole kertaakaan pidetty ekstremistinä. Päinvastoin minut tunnetaan hyvänä naapurina, tunnollisena työntekijänä ja huolehtivana poikana.

Yhtäkkiä huhtikuun 20. päivästä 2017 lähtien minua on sanottu ekstremistiksi. Millä perusteella? Mikä on muuttunut? Olenko muuttunut pahaan suuntaan? En. Olenko tullut väkivaltaiseksi tai aiheuttanut jollekulle kipua ja kärsimystä? En. Olenko menettänyt oikeuden käyttää hyväkseni Venäjän perustuslain 28. artiklaa? En. Nimeäni ei mainittu tuossa korkeimman oikeuden ratkaisussa. Kukaan ei ole riistänyt minulta oikeutta vedota Venäjän liittovaltion perustuslakiin, erityisesti 28. artiklaan. Miksi siis olen täällä syytettyjen penkillä?

FSB:n virkailijan kanssa käymistäni keskusteluista kävi yhä selvemmäksi se syy, jonka vuoksi minut pidätettiin ja olen joutunut olemaan vangittuna: olen uskova ja käytän Kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan, nimeä rukouksissani ja puheissani. Mutta tämä ei ole rikos. Jumala itse on valinnut nimensä ja huolehtinut siitä, että se on kirjoitettu Raamattuun.

Sanon yhä uudelleen, että pidän täysin mahdottomana toimia vastoin Jumalan tahtoa, joka kerrotaan selvästi Raamatussa. Vaikka minua painostettaisiin tai rangaistaisiin miten ankarasti tahansa – vaikka minut tuomittaisiin kuolemaan – en sittenkään luopuisi kaikkeuden kaikkivaltiaasta Luojasta, Jehova Jumalasta.

Arvoisa tuomari. Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman ystävällisinä ja rauhaa rakastavina ihmisinä. Heidän oikeuksiaan uskovina kunnioitetaan useimmissa maissa eri puolilla maailmaa. Toivoisin kovasti, että uskovien oikeuksia – ja tässä tapauksessa myös minun oikeuksiani – kunnioitettaisiin myös Venäjällä.

En ole syyllistynyt rikokseen, josta minua syytetään, ja siksi pyydän oikeusistuinta julistamaan minut syyttömäksi.

Kiitos!