Saratovissa toimiva Leninskin alioikeus katsoi 20. toukokuuta 2021 veli Rustam Seidkulijevin syylliseksi ja langetti hänelle kahden ja puolen vuoden vankeustuomion. Hänet vangittiin heti tuomion julistamisen jälkeen.

Rustam Seidkulijev

• Syntynyt: 1977 (Ašgabat, Turkmenistan)

• Tausta: Rustamin äiti oli yksinhuoltaja. Rustam alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa vuonna 1993. Hänen äitinsä tuli tutkisteluun mukaan kaksi vuotta myöhemmin. Ennen kastettaan Rustam kärsi Turkmenistanissa kaksi vankeustuomiota, koska hän kieltäytyi asepalveluksesta Raamatulla valmennetun omantuntonsa vuoksi.

  Raamatun täyttyneet ennustukset ja käytännölliset neuvot saivat Rustamin vihkiytymään Jehovalle ja menemään kasteelle vuonna 1998. Hänen perheensä muutti Venäjälle vuonna 2000, kun hänen isäpuolensa karkotettiin, koska tämä on Jehovan todistaja.

  Rustam on työskennellyt puhelinteknikkona ja rakennustyömiehenä. Hän tapasi tulevan vaimonsa Julijan vuonna 2001. Pariskunta pitää keilailusta, eväsretkistä ja pöytätenniksestä. Syyskuusta 2019 lähtien he ovat olleet Rustamin vanhempien ensisijaisia huolenpitäjiä.

Maaliskuussa 2019 turvallisuuspalvelun (FSB:n) poliisi tuli Rustamin ja hänen vaimonsa Julijan kotiin. Hän oli tukkinut autollaan heidän kulkutiensä ja kuulusteli heitä erikseen. Sitten hän käski heitä ilmoittautumaan FSB:n toimistoon lisäkuulusteluihin.

15. helmikuuta 2020 poliisit pidättivät Rustamin ja Julijan ostoskeskuksessa. Rustamia pidettiin jonkin aikaa vangittuna. Sitten paikallinen oikeusistuin määräsi hänet kotiarestiin. Hänet siirrettiin ensin tukiasuntolaan kahdeksi kuukaudeksi, joiden aikana hän ei saanut tavata vaimoaan. Kun hän pääsi kotiin, häntä kiellettiin käyttämästä internetiä tai muita kommunikointivälineitä yhteydenpitoon kotinsa ulkopuolella asuvien ihmisten kanssa. Hänen kotiarestiaan jatkettiin seitsemän kertaa niin, että sitä kesti yhteensä 217 päivää.

Kotiarestin aikana Rustam kohtasi monia haasteita. Joinakin aikoina hän pääsi ulos kävelylle vain kello 9:n ja 11:n välisenä aikana. Kun hänellä oli muita rajoituksia, hän ei päässyt ulos edes hoitamaan pihaa tai korjaamaan talonsa vuotavaa kattoa. Miten hän onnistui säilyttämään myönteisen asenteen? Hän kertoo: ”Kotiarestin ansiosta minulla oli enemmän aikaa rukoilemiseen ja hengellisten asioiden mietiskelyyn. Kun pysyin toimeliaana ja suunnittelin päiväni, en masentunut enkä menettänyt malttiani. Tiesin, että jotkut veljistäni ja sisaristani olivat putkassa tai vankilassa ja että heillä oli paljon vaikeampaa kuin minulla.”

Rustam on saanut voimaa myös aiemmista koettelemuksistaan. Hän kertoo ajasta, jonka hän vietti vankilassa Turkmenistanissa: ”Jehova on jo tukenut minua monissa tilanteissa, varsinkin silloin, kun olin nuorempana vankilassa. Tuo kokemus on auttanut minua luottamaan täysin häneen ja pysymään tyynenä.”

Rustam tekee edelleen voitavansa Jehovan palveluksessa. Hän sanoo: ”Emme saa jäädä pois kokouksista tai laiminlyödä hengellisiä tottumuksiamme. Emmekä saa antaa toisarvoisten asioiden viedä sitä rajallista aikaa, joka meillä on todistamiseen ja toisten uskovien vahvistamiseen. Olen päättänyt palvella Jehovaa niin täysin määrin kuin mahdollista siellä, missä hän näkee sopivaksi, koska jäljellä on vain hyvin vähän aikaa.”

Luotamme siihen, että Jehova edelleenkin varustaa Venäjällä asuvat uskolliset veljemme ja sisaremme ”kaikella hyvällä tekemään hänen tahtonsa” (Heprealaisille 13:21).