Muutoksenhakutuomioistuin piti voimassa aiemman oikeudenpäätöksen, joka julisti venäjänkielisen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen ”ekstremistiseksi” julkaisuksi. Päätös on nyt voimassa, ja se merkitsee sitä, että tämä Raamattu on kielletty ja se lisätään pian valtion ylläpitämään ekstremistisen aineiston luetteloon. Nyt on rikollista tarjota toisille Uuden maailman käännöstä. Jopa sen hallussapidosta voi olla seurauksena kovat sakot – tai jotain pahempaa.

20. joulukuuta 2017 Leningradin aluetuomioistuin jätti Viipurin kaupunginoikeuden päätöksen voimaan siitä huolimatta, että syyttäjä tai oikeusistuimen nimeämät ”asiantuntijat” eivät pystyneet esittämään perusteita Uuden maailman käännöksen julistamiselle ”ekstremistiseksi”. Tuomioistuimen päätös perustui yhteen ainoaan ”asiantuntijatutkimukseen”, jossa kritisoitiin tätä nykyaikaista venäjänkielistä raamatunkäännöstä.

Aluetuomioistuimen kolmijäseninen tuomaripaneeli myönsi, että Uuden maailman käännöksestä tehdyssä tutkimuksessa oli ristiriitaisuuksia, ja kutsui tuon tutkimuksen tehneet ”asiantuntijat” kuultaviksi. Kun puheenjohtajana toiminut tuomari Larisa Gorbatova kysyi tutkimusta johtaneelta Natalija Krjukovalta, onko Uuden maailman käännös Raamattu, hän vastasi, että ”perinteisen ortodoksikristillisen näkemyksen mukaan” se ei ole. Kun yksi puolustuksen asianajajista pyysi Krjukovaa mainitsemaan edes yhden jakeen, jonka käännöksessä on ekstremismin tunnuspiirteitä, tämä ei osannut vastata. Myöhemmin tuomari Gorbatova kysyi Krjukovalta, mikä tässä käännöksessä on ekstremismiä, mutta Krjukova kieltäytyi vastaamasta vedoten siihen, että se oli ”lainopillinen kysymys”.

Kun yksi puolustuksen asianajajista kysyi, millä perusteella ratkaistaan, onko Uuden maailman käännös Raamattu, Krjukova sanoi, että sillä täytyy olla ”patriarkan siunaus” tai sen täytyy vastata sanasta sanaan patriarkan siunaamaa käännöstä. Sitten Krjukovalta kysyttiin, miksi Uuden maailman käännös ”asiantuntijoiden” tutkimuksen mukaan ”ei ole pätevä käännös”. Kun ei hän eivätkä muutkaan ”asiantuntijoista” pystyneet ilmaisemaan asiallista perustetta, tuomioistuin pani ”asiantuntijoiden” kuulemisen poikki.

Seuraavaksi Jehovan todistajien asianajajat pyysivät tuomioistuinta ottamaan huomioon todisteet, joiden mukaan ”asiantuntijat” olivat puolueellisia, koska he olivat liittäneet tutkimukseen runsaasti Wikipedian aineistoa ja erään ortodoksisen seminaarin oppilaan tekstejä. Tuomarit myöntyivät tähän pyyntöön, mutta eivät suostuneet harkitsemaan aitojen asiantuntijoiden määräämistä tutkimaan Uuden maailman käännöstä ja palaamaan sitten asiaan uudelleen.

Loppupuheenvuorojen aikana Jehovan todistajien asianajaja kysyi tuomioistuimelta: ”Mihin syyttäjä pyrkii? Siihenkö, että sadattuhannet venäjää puhuvat kansalaiset, jotka lukevat tätä Raamattua, polttaisivat sen? Tai siihenkö, että jos he eivät halua polttaa sitä, heitä voitaisiin syyttää rikoksesta?”

Monia Venäjän Jehovan todistajia tilanne huolestuttaa, sillä viranomaiset ovat olleet hyvin kärkkäitä panemaan täytäntöön niitä tuomioistuinten aiempia ratkaisuja, joiden mukaan todistajien kirjallisuus olisi ”ekstremististä”. Vaikka ekstremismiä koskeva Venäjän lainsäädäntö kieltää tällaisen aineiston levittämisen tai sen varastoimisen levittämistä varten, maan toimeenpanoviranomaiset ovat menneet paljon pitemmälle kuin mitä laki sanoo. He ovat tehneet todistajille kotietsintöjä ja panneet alulle virallisia tutkimuksia pelkästään joidenkin henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen julkaisujen hallussapidon vuoksi. Yrittäessään epätoivoisesti tehtailla todisteita Jehovan todistajia vastaan viranomaiset lisäksi veivät kiellettyjä julkaisuja salaa heidän kokouspaikkoihinsa. Sitten he ”kirjallisuuslöytöjensä” perusteella lakkauttivat todistajien lailliset yhdistykset ja nostivat todistajia vastaan rikossyytteitä.

Joutuvatko Jehovan todistajat kokemaan vielä aggressiivisempia kotietsintöjä? Tuleeko heille hallinnollisia seuraamuksia tai rikossyytteitä pelkästään sen vuoksi, että heillä on Uuden maailman käännöksestä henkilökohtainen kappaleensa? Jää nähtäväksi, miten Venäjän viranomaiset käyttävät tätä päätöstä uutena aseena Jehovan todistajien uskonnonvapauden tukahduttamiseksi.