Pian sen jälkeen kun presidentti Vladimir Putin hyväksyi lakimuutoksen, jonka mukaan kiellon asettaminen tietyille pyhille teksteille olisi selvästi lainvastaista, Venäjän viranomaiset yrittävät kieltää Jehovan todistajien julkaiseman Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen luokittelemalla sen ”ekstremistiseksi”. Tapauksen käsittely jatkuu, kun Moskovassa toimiva Sosiokulttuuristen asiantuntijaselvitysten keskus on tehnyt oikeuden määräämän analyysin Uuden maailman käännöksestä. Sillä välin haastateltiin huomattavia uskonnon, politiikan ja sosiologian tutkijoita sekä Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän tutkimukseen erikoistuneita asiantuntijoita.

• ”Uuden maailman käännös kuuluu niihin käännöksiin, joista heijastuu vilpitön yritys ymmärtää ja ilmaista alkuperäinen merkitys mahdollisimman tarkasti. Kaikki uskonnollisten järjestöjen julkaisemat käännökset ilmentävät tietynlaisia teologisia perinteitä, eikä Uuden maailman käännös ole poikkeus – siinä esimerkiksi käytetään kauttaaltaan nimeä ”Jehova” – mutta tämä ei vaikuta käännöksen luotettavuuteen. Vuonna 2014 julkaistiin vironkielinen Uuden maailman käännös. Se herätti paljon kiinnostusta muissa virolaisissa raamatunkääntäjissä, joihin kuului sekä eri kristillisten uskontokuntien että yliopistomaailman edustajia, ja käännöstä pidettiin selkeänä ja virkistävänä. Lopulta vironkielinen Uuden maailman käännös tulikin kolmanneksi opetus- ja tiedeministeriön järjestämässä suositussa Vuoden kieliteko 2014 -äänestyksessä.” (Ringo Ringvee, neuvonantaja, uskontoasiat, Viron sisäministeriö; professor extraordinarius, vertaileva uskontotiede, Viron evankelis-luterilaisen kirkon teologinen instituutti, Viro)

• ”Uskonnontutkijoiden keskuudessa on selvää, että Jehovan todistajat julistavat Raamatussa olevia perusarvoja ja -periaatteita. Jehovan todistajilla on hyvä maine raamatunkääntäjinä.” (Roman Lunkin, johtaja, Eurooppa-instituutin uskonto- ja yhteiskuntatutkimuksen keskus, Venäjän tiedeakatemia, Moskova; puheenjohtaja, Uskonto- ja lakiasiantuntijoiden kilta, Venäjä)

• ”On laajalti tunnettua, että nykyään on olemassa monia Raamatun käännöksiä alkaen Vanhan testamentin kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä aina Raamatun nykykielisiin, myös venäjänkielisiin, käännöksiin. Jokaisessa käännöksessä on luonnollisesti omat merkitysvivahteensa, jotka johtuvat kunkin kielen käsitekehyksestä. Pääasia on kuitenkin se, että alkuperäisen tekstin perusmerkitys säilyy muuttumattomana jokaisessa raamatunkäännöksessä riippumatta siitä, miten sitä tulkitaan. Mielestäni Uuden maailman käännös on sellainen raamatunkäännös.” (Jekaterina Elbakjan, professori, sosiologia ja sosiaalisten prosessien johtaminen, Työn ja sosiaalisten suhteiden akatemia, Moskova; Euroopan uskontotieteen järjestön [EASR] jäsen; päätoimittaja, Westminster Dictionary of Theological Terms, Study of Religion ja Encyclopedia of Religions [venäjänkieliset painokset], Venäjä)

• ”Uuden maailman käännös on saanut maailmanlaajuisesti suurta tunnustusta eri uskontokuntia edustavilta raamatunoppineilta.” (Gerhard Besier, emeritusprofessori, Eurooppa-tutkimus, Dresdenin teknillinen yliopisto; yliopistonlehtori, Stanfordin yliopisto; johtaja, vapautta ja demokratiaa tutkiva Sigmund Neumann -instituutti, Saksa)

• ”Jehovan todistajien julkaisema raamatunkäännös ei ole uskonnollisten harrastelijoitten tuotos. Suuri joukko ammattilaistason kääntäjiä on tehnyt usean vuoden ajan valtavan määrän työtä, ja siinä he ovat hyödyntäneet tunnettuja kielentutkijoita, jotka ovat parhaita muinaiskielten asiantuntijoita. Asiantuntijat – tarkemmin sanottuna raamatunoppineet – jotka ovat arvioineet Jehovan todistajien uutta käännöstä, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei uuden käännöksen ja sitä edeltävien käännösten välillä ole merkityseroja, eivätkä he ole löytäneet mitään siihen viittaavaa, että Jehovan todistajat kannustaisivat ääritoimintaan. Vanhentuneiden ja vaikeasti ymmärrettävien sanojen, käsitteiden ja ilmaisujen sijaan käännöksessä käytetään nykykieltä. Protestantit ovat tyynesti hyväksyneet tämän käännöksen, ja he pitävät sitä osana maailmanlaajuista raamatullista opetustoimintaa.” (Ljudmila Filipovitš, professori, johtaja, uskonnonhistorian ja käytännöllisen teologian laitos, Kansallisen tiedeakatemian filosofian instituutti; varapuheenjohtaja, Ukrainan uskonnontutkijoiden yhdistys, Ukraina)

• ”On totta, että valtavirtaa edustavat tutkijat ovat arvostelleet Uuden maailman käännöstä. Kritiikki kohdistuu kuitenkin vain muutamiin opillisiin kysymyksiin, jotka liittyvät tiettyjen keskeisten tekstien käännöksiin. Jehovan todistajat eivät ole lisänneet Raamattuun mitään, mikä edistäisi ekstremismiä tai väkivaltaista toimintaa. Päinvastoin Jehovan todistajat ovat aina käyttäneet Raamattua rauhan edistämiseen ja väkivallan vastustamiseen.” (George D. Chryssides, entinen johtaja, uskontotieteet, Wolverhamptonin yliopisto; kunniatohtori, nykyuskonnot, York St. Johnin yliopisto ja Birminghamin yliopisto, Iso-Britannia)

• ”En missään tapauksessa ajattele, että se on ’ekstremistinen’ julkaisu, ja käännöksenä se on hyvä. Koska olen monikielinen – englannin-, japanin- ja hepreankielinen – ymmärrän, että missä tahansa käännöksessä on ongelmakohtia. Uuden maailman käännöksessä tällaisia kohtia ei ole kuitenkaan yhtään enempää kuin useimmissa muissakaan hyvissä käännöksissä ja vähemmän kuin joissain muissa, kuten alkuperäisessä Kuningas Jaakon käännöksessä.” (Frank Ravitch, oikeustieteen professori, Walter H. Stowersin oikeustieteen ja teologian professuuri, Michiganin osavaltionyliopisto, Yhdysvallat)

• ”Raamatunkäännökset eivät ole koskaan täydellisiä. Siihen on monia syitä. Uuden maailman käännöksessä on kohtia, jotka itse kääntäisin toisin, mutta tällaisia kohtia on kaikissa käännöksissä. Koska en ole venäjän kielen asiantuntija (vaikka ymmärrän sitä), en voi arvioida venäjänkielisen käännöksen kielellistä laatua. Kun vironkielinen Uuden maailman käännös julkaistiin vuonna 2014, suuri yleisö otti sen vastaan erittäin hyvin. Siitä puhuttiin jopa ’vuoden kirjallisuustapauksena’ käännöksen laadun ja selkeyden vuoksi. Koska Uuden maailman käännöksen kääntämisessä käytetään maailmanlaajuisesti samaa menetelmää, käännöksissä on pohjimmiltaan sama sanoma pienin eroavuuksin, jotka perustuvat kohdekielen erikoispiirteisiin. En näe suurta eroa venäjänkielisen ja vironkielisen käännöksen välillä. Siitä syystä voin sanoa varmasti, että Uuden maailman käännös on luotettava käännös eikä missään nimessä vaarallinen tai ’ekstremistinen’ julkaisu.” (Ain Riistan, yliopistonlehtori, Uusi testamentti, teologian ja uskontotieteiden tiedekunta, Tarton yliopisto; apulaisprofessori, vapaiden kirkkojen teologia ja uskontojen historia, Tarton teologinen seminaari, Viro)

• ”Valitettavasti monilla viranomaisilla, jotka päättävät takavarikoida Jehovan todistajien julkaisemia Raamattuja, ei ole mitään käsitystä uskosta tai Raamatusta. Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös on ilman muuta erinomainen, ja samalla tietysti käännöksen jotkin kohdat ovat kiistanalaisia, mutta tämä soveltuu myös muihin käännöksiin (myös oman roomalaiskatolisen kirkkoni tekemiin käännöksiin).” (Basilius J. Groen, Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon professuuri, Kaakkois-Euroopan kulttuurien ja uskontojen välinen dialogi, liturgiikan ja sakramentaalisen teologian professori, liturgiikan, kristillisen taiteen ja hymnologian instituutin johtaja, Grazin yliopisto, Itävalta)

• ”Omasta akateemikon näkökulmastani Uuden maailman käännös on käännös, jota viranomaisten ei ole tarpeen tarkastaa. Kyseessä on uskonnollinen teksti, ja demokraattisessa valtiossa viranomaisten ei tulisi puuttua sellaisiin teksteihin. Väite, että Uuden maailman käännös on vaarallinen tai ekstremistinen, on hölynpölyä.” (Hocine Sadok, julkisoikeuden yliopistonlehtori, johtaja, yhteiskunta- ja oikeustaloustieteiden laitos, Haute Alsacen yliopisto, Ranska)

• ”Olen sitä mieltä, että useimmat tutkijat kunnioittavat Jehovan todistajien raamatunkäännöstä, vaikka jotkut saattavat vastustaa sitä, miten tietyt sanat tai ilmaukset on käännetty.” (William Cavanaugh, professori, katolinen uskonto, johtaja, Maailmanlaajuisen katolilaisuuden ja kulttuurienvälisen teologian keskus, DePaulin yliopisto, Yhdysvallat)

• ”Mielestäni Uuden maailman käännöksen maahantuontikielto Venäjälle olisi selvästi vastoin ekstremismiä koskevan lain 3. artiklaan tehtyä muutosta, jonka presidentti Putin allekirjoitti syksyllä 2015. Syynä on se, että tuossa laissa ei puhuta mitään pyhien tekstien käännöksistä. Kuten tiedämme, mitään näistä pyhistä kirjoista (Raamattu, Koraani, Toora ja Kangyur) ei kirjoitettu venäjäksi tai kirkkoslaaviksi, joten näitä kirjoja käytetään Venäjällä ainoastaan käännettyinä, ja näitä käännöksiä on, kuten sanoin, useita. Laki ei määrittele, mitkä pyhien kirjojen käännökset ovat Venäjällä sallittuja ja mitkä kiellettyjä. Sen vuoksi mitä tahansa käännöstä pitäisi olla mahdollista käyttää ja kiellon asettaminen jollekin tietylle käännökselle on vastoin lakia.” (Jekaterina Elbakjan, Venäjä)

• ”Minkä tahansa aidosti uskonnollisen materiaalin kieltäminen on kyseenalaista, varsinkin Raamatun, jota sellainen vakiintunut ja arvostettu uskonnollinen ryhmä kuin Jehovan todistajat on jo pitkään käyttänyt. Muilla kristillisillä ryhmillä on käytössään kymmeniä raamatunkäännöksiä, joita ei ole kielletty. Näin ollen on ilmeistä, että Venäjä itse asiassa hyökkää Jehovan todistajia, ei heidän raamatunkäännöstään, vastaan.” (Derek H. Davis, asianajaja; entinen johtaja, kirkon ja valtion välistä suhdetta tutkiva J. M. Dawson -instituutti, Baylorin yliopisto, Yhdysvallat)

• ”KP-sopimuksen [kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen] jäsenvaltiona Venäjän pyrkimykset kieltää tämä raamatunkäännös rikkoisi uskonnonvapauden sopimuksia.” (Jeffrey Haynes, politiikan professori, johtaja, Uskonnon, konfliktien ja yhteistyön tutkimuksen keskus, Lontoon Metropolitan-yliopisto; vastuuhenkilö, uskonnon ja politiikan ryhmä, Eurooppalainen poliittisen tutkimuksen konsortio, Iso-Britannia)

• ”Venäjällä, jossa uskonnollisuus on aina ollut tärkeä osa kulttuuria ja kehitystä, viranomaiset ovat alkaneet nähdä uskonnon epäilyttävänä ja epäluotettavana. Kuka olisi voinut kuvitella, että sellaisen lain hyväksyminen, jonka tarkoitus on suojella tiettyjä pyhiä kirjoituksia, johtaisi toisten pyhien kirjoitusten kieltämiseen? Kirkko ja tuomioistuimet yrittävät jo määritellä, mikä on pyhää ja mikä ei. Ensimmäisenä ovat joutuneet kärsimään Jehovan todistajat ja heidän raamatunkäännöksensä, mikä ei ole yllättävää, sillä vuodesta 2009 lähtien heitä vastaan on ollut käynnissä poliittisesti motivoitunut kampanja.” (Roman Lunkin, Venäjä)

• ”Olen melko varma siitä, että koska Jehovan todistajat ovat julkaisseet Uuden maailman käännöksen, se olisi jo täysin riittävä syy Venäjällä kieltää tuon käännöksen levittäminen. Tällainen asetelma on tietysti täysin järjenvastainen, koska Raamattu on Raamattu, aivan kuten Koraani on Koraani. Mielestäni Uuden maailman käännös on huolella valmistettu.” (William S. B. Bowring, oikeustieteen professori, ihmisoikeuksien maisteriohjelman johtaja, Birkbeckin oikeustieteellinen tiedekunta, Lontoon yliopisto; asianajaja, Middle Temple- ja Gray’s Inn -killat, Iso-Britannia)

• ”En ole vakuuttunut siitä, että nämä uudet lakimuutokset eivät sovellu Jehovan todistajiin tai muihin pieniin – myös uusiin – uskonnollisiin liikkeisiin. Tämä tilanne osoittaa luonteeltaan poliittis-oikeudellisen ongelman – sen, ettei ole olemassa yleisiä suuntaviivoja siitä, miten valtion ja uskontojen väliset suhteet ymmärretään ja määritetään erityisenä siviilipoliittisena menettelytapana ja sosiopolitiikan alueena. Tässä maassa [Venäjällä] ei ole vieläkään hallitustasolla määritelty selvästi periaatteita ja menettelytapoja (sopimukset, strategiat ja ohjelmat), jotka liittyvät valtion ja uskontojen välisiin suhteisiin. Tämä poliittis-oikeudellinen monitulkintaisuus ei ainoastaan edistä sitä, että yleisen edun nimissä ja valikoivasti lakia soveltaen uskonnon harjoittamisesta tehdään rikollista, vaan se myös vahingoittaa uskonnollista toimintaa ja uskontojen välistä vuoropuhelua kokonaisuudessaan, koska seurauksena on se, että ylevät arvot joutuvat poliittisen spekuloinnin ja häpäisemisen kohteeksi. Pyhien tekstien pitäminen tärkeänä on yleistä kaikille uskonnoille. Jokainen uskonto ei ainoastaan luo sellaisten tekstien kokoelmaa vaan myös vahvistaa sen kaanonin.” (William Schmidt, päätoimittaja, Jevrazija: duhovnye traditsii narodov [Euraasia: kansojen hengelliset perinteet]; professori, kansalliset ja liittovaltiolliset suhteet, Venäjän presidentillinen kansantalouden ja julkishallinnon akatemia [RANEPA], Venäjä)

• ”En näe mitään järkevää syytä, miksi Venäjän viranomaisten tulisi suhtautua kielteisesti Uuden maailman käännökseen. Jehovan todistajien raamatunkäännöksessä ei ole kerrassaan mitään ekstremististä. Se on käännös, joka on heprealaisen ja kreikkalaisen tekstin mukainen ja jonka sisältö on pääasiassa sama kuin tunnetuissa käännöksissä.” (George Chryssides, Iso-Britannia)

• ”Minusta näyttää siltä, että kun Venäjän viranomaiset ovat päättäneet pitää Jehovan todistajia äärijärjestönä, he toimivat kaikessa tuon päätöksen mukaan – mikä on väärin ja mikä tulisi tuomita vääräksi.” (Thomas Bremer, entinen tutkija, Venäjän tutkimukseen erikoistunut Jordan-keskus, New Yorkin yliopisto; professori, ekumeeninen teologia, idän kirkkojen tutkimus ja rauhantutkimus, Münsterin yliopisto, Saksa)

• ”Tämä ei yllätä minua. Se on sopusoinnussa niiden toimintatapojen kanssa, joita neuvostoaikana sovellettiin uskonnollisiin vähemmistöihin. Mutta sen sijaan, että suurin osa uskonnollisesta toiminnasta kiellettäisiin, Venäjä mieluummin valvoo vähemmistöjä näennäisesti laillisten hallinnollisten toimien avulla, joita oletettavasti perustellaan tarpeella suojella yleistä järjestystä ja estää vaarallinen ääritoiminta.” (Jim Beckford, British Academyn jäsen; sosiologian emeritusprofessori, Warwickin yliopisto; entinen puheenjohtaja, Uskonnon tieteellisen tutkimuksen seura [USA], Iso-Britannia)

• ”Ajatus Venäjän tämänhetkisen uskontojen toimintaa koskevan lainsäädännön takana on se, että on niin sanottuja perinteisiä uskontoja (ennen kaikkea Venäjän ortodoksinen kirkko mutta myös perinteinen islam, juutalaisuus ja buddhalaisuus) ja ei-perinteisiä uskontoja (esimerkiksi Jehovan todistajat). Tämän ajattelutavan mukaan perinteisillä uskonnoilla on oikeus nauttia valtion etuoikeuksista, koska näillä uskonnoilla on myönteinen vaikutus venäläiseen yhteiskuntaan. Sitä vastoin ei-perinteisiä uskontoja tulee valvoa ja niiden toimintaa rajoittaa, koska ne tuovat vieraita arvoja ja elämäntapoja venäläiseen yhteiskuntaan. Tästä syystä Jehovan todistajat tai muut uskonnolliset vähemmistöt tuskin hyötyvät uusista laeista, jotka kieltävät uskonnollisten tunteiden loukkaamisen tai joiden mukaan neljän pyhän kirjan kieltäminen on lainvastaista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Jehovan todistajilla ja muilla rauhanomaisilla uskonnollisilla vähemmistöillä tulisi olla oikeus perustuslain takaamaan uskonnonvapauteen koko Venäjän federaation alueella.” (Dmitri Uzlaner, tutkija, Moskovan sosiaali- ja taloustieteiden korkeakoulu; päätoimittaja, State, Religion and Church, Venäjä)

• ”Jehovan todistajilla tulisi olla täysi oikeus käyttää omaa raamatunkäännöstään. Mahdollisuus lukea Raamattua on olennainen osa uskonnonvapautta, ja Raamatusta on liioittelematta satoja erilaisia käännöksiä, jotka yhdistetään useisiin eri uskonnollisiin ryhmiin. Jehovan todistajien käyttämän raamatunkäännöksen määritteleminen ’ääriaineistoksi’ on tosiasiassa väärin ja hankaloittaa suuresti heidän mahdollisuuttaan elää uskonsa mukaan.” (Eric Rassbach, apulaislakiasiainjohtaja, Becketin uskonnonvapauden rahasto, Yhdysvallat)

• ”Mikä tahansa oikeudellinen keino kieltää raamatunkäännös on selvä loukkaus uskonnollista suvaitsevaisuutta vastaan, varsinkin silloin kun kielto kohdistuu tiettyyn uskonnolliseen vähemmistöön ja sen raamatuntulkintaan. Valtion ei pitäisi puuttua teologisiin väittelyihin siitä, millainen raamatunkäännös on oikea.” (Emily B. Baran, apulaisprofessori, Venäjän ja Itä-Euroopan historia, Keski-Tennesseen osavaltionyliopisto, Yhdysvallat)

• ”Venäjän valtion ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä on nykyään selvä yhteys. Venäjän ortodoksisella kirkolla, kuten myös Venäjän valtiollakin, on omat eroavaisuutensa verrattuna muuhun ortodoksiseen maailmaan. Luullakseni Venäjän ortodoksinen kirkko ei hyväksy sitä, että Jehovan todistajien Uuden maailman käännöstä pidetään pyhän kirjan oikeana tekstinä, jota käyttävät kristityt, jotka kuuluvat yhteen Venäjän neljästä hyväksytystä perinteisestä uskonnosta (juutalaisuus, kristinusko, islam ja buddhalaisuus). Maallisten viranomaisten pinttynyt ajattelutapa antaa ymmärtää, että myös he pyrkivät rajoittamaan niiden vaikutusta, jotka tukeutuvat omiin teksteihin ja käsityksiin, ja että he yrittävät estää näiden pyrkimyksiä perustella muille näkemyksiään. Se tosiasia, että Jehovan todistajat ovat olleet Venäjällä tsaarinajoista lähtien, ei muuta tuota asennetta, kuten heihin monien vuosikymmenien ajan kohdistunut painostus on aivan liian selvästi osoittanut.” (Sir Andrew Wood, jäsen, Venäjä-Euraasia-tutkimusohjelma, Chatham House, Kuninkaallinen ulkopoliittinen instituutti; Ison-Britannian entinen Venäjän-suurlähettiläs [1995–2000], Iso-Britannia)

• ”Syy Uuden maailman käännöksen ja muiden kirjojen kieltämiseen on halu monopolisoida uskonnollista elämää Venäjällä ja Raamatun kääntämistä osana tätä prosessia. Venäjän ortodoksinen kirkko ei hyväksy Jehovan todistajien raamatunkäännöksen lisäksi monia muitakaan käännöksiä, muun muassa Vulgataa, katolisen kirkon latinankielistä raamatunkäännöstä. Katolilaiset puolestaan eivät hyväksy luterilaista raamatunkäännöstä.” (Ljudmila Filipovitš, Ukraina)

• ”Ääritoiminnan vastaiseen lakiin tehdyt muutokset vaikuttaisivat päällisin puolin suojelevan kristillistä Raamattua sensuroinnilta tai kiellolta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että suojattuna ei ole pyhä teksti vaan tietyt versiot siitä. Uuden maailman käännöstä ei ole luultavasti takavarikoitu sen sisällön vaan alkuperän vuoksi – käännös on Jehovan todistajien tekemä. Jehovan todistajien katsotaan olevan monin tavoin uhka perinteisille venäläisille uskonnoille – onpa kyse heidän arkielämästään, seurakunnallisista toiminnoistaan, uskonnollisista käsityksistään tai raamatunkäännöksestään. Lisäksi heitä pidetään amerikkalaisena tuontitavarana. Lyhyesti sanottuna heidän ajatellaan olevan ulkopuolisia, joilla ei ole oikeutta olla Venäjällä.” (Zoe Knox, apulaisprofessori, Venäjän nykyhistoria, Leicesterin yliopisto, Iso-Britannia)

• ”Se että Jehovan todistajien valmistamia Raamattuja on takavarikoitu suuria määriä, osoittaa Venäjän pitävän vain tiettyjä raamatunkäännöksiä laillisesti ’hyväksyttävinä’, mikä rikkoo entisestään uskonnonvapautta. Venäjän hallituksen tulisi perusteellisesti uudistaa ääritoiminnan vastaista lainsäädäntöään, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Venetsian komissio ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ovat sitä kehottaneet.” (Catherine Cosman, vanhempi politiikan analyytikko [Eurooppa ja entiseen Neuvostoliittoon kuuluneet maat], kansainvälistä uskonnonvapautta käsittelevä parlamentaarinen valiokunta [USCIRF], Yhdysvallat)

• ”En kannata pyhien tekstien käännösten kieltämistä. Yrityksiin hallita uskonnollista toimintaa Venäjällä vaikuttaa suuresti Venäjän ortodoksisen kirkon ja kansallismielisyyden välinen läheinen yhteys. Useat venäläiset olivat huolissaan käännyttämisen ’kultaryntäyksestä’, joka tapahtui Venäjällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Monista tuntui, että Venäjän ortodoksinen kirkko tarvitsi aikaa toipuakseen kommunistihallinnosta.” (William Cavanaugh, Yhdysvallat)

• ”Puolustan vahvasti Jehovan todistajien oikeutta tehdä oma raamatunkäännös, joka perustuu heidän tutkimukseensa Jumalan sanasta. Viranomaisten ei tulisi puuttua uskonnollisten tekstien kääntämiseen ja/tai julkaisemiseen. Uskonnonvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, ja oikeudenmukaisten viranomaisten tulisi antaa mahdollisuus erilaisten uskonnollisten käsitysten vapaaseen ilmaisemiseen.” (John A. Bernbaum, johtaja, Venäläis-amerikkalainen instituutti [Moskova], Yhdysvallat)

• ”Emme löydä Uuden maailman käännöksestä mitään ekstremististä. Mielestämme Jehovan todistajien Venäjällä kohtaama vaino sekä heidän kirjallisuuttaan ja yhteisöään vastaan esitetyt kiellot ovat uskonnollista syrjintää.” (Aleksandr Verhovski, johtaja, SOVA-tutkimuskeskus [Moskovassa sijaitseva venäläinen voittoa tavoittelematon järjestö, joka tutkii nationalismia, muukalaisvihaa, poliittista radikalismia sekä kirkkojen ja maallisen yhteiskunnan välisiä suhteita], Venäjä)

• ”Jehovan todistajien raamatunkäännös ei ole kirja, joka yllyttää poliittiseen taisteluun Venäjän yhteiskuntaa vastaan. Se on käännös muiden joukossa. En ymmärrä, miten Jehovan todistajien raamatunkäännös voisi olla ’ekstremistinen’. Jos se olisi, se olisi kielletty muissakin demokraattisissa maissa, joissa poliittista ääritoimintaa epäillään helposti. Tätä käännöstä ei ole kuitenkaan kielletty demokraattisissa maissa.” (Régis Dericquebourg, sosiologi, apulaisprofessori, uudet uskonnolliset liikkeet, Antwerp FVG -tiedekunta, Belgia)

• ”Valitettavasti Venäjä jättää nykyään usein huomiotta etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjensä ihmisoikeudet. Koska Venäjän muukalaisvastaiset viranomaiset käyttävät laajaa ’ekstremismin’ määritelmää, tosiasiassa mikä tahansa kristillinen raamatunkäännös voidaan luokitella ääriaineistoksi, myös vuoden 1876 venäjänkielinen ortodoksisen kirkon synodaalinen raamatunkäännös.” (Mark R. Elliott, perustaja ja päätoimittaja, East-West Church and Ministry Report, Asburyn yliopisto, Kentucky, Yhdysvallat)

• ”Venäjä olisi mielissään, jos kristillisyyttä edustaisi ainoastaan Venäjän ortodoksinen kirkko ja sen kirjallisuus. Parhaillaan muutkin uskonnolliset ryhmät kuin Jehovan todistajat kohtaavat merkittäviä ongelmia Venäjällä, mikä on sivumennen sanoen palaamista tsaarinaikaiseen suhtautumistapaan. Varsinkaan sellaiset uskonnolliset järjestöt, joilla on suuri kannatus Yhdysvalloissa, eivät ole tervetulleita Venäjälle.” (Gerhard Besier, Saksa)

• ”Yritys kieltää Jehovan todistajien venäjänkielinen raamatunkäännös leimaamalla se ’ääriaineistoksi’ on ennenkuulumatonta Euroopassa. Vaikka on itsessään hyvä asia, että on lainvastaista kieltää ’Raamattu, Koraani, Tanak ja Kangyur, niiden sisältö ja niistä otetut lainaukset’, se toisaalta merkitsee selvää syrjintää näiden pyhien tekstien ja muiden uskonnollisten tekstien välillä. Tämä jakava raja on vedetty ilman perusteita siitä, että jälkimmäisenä mainitut ovat ’ekstremistisempiä’ kuin ensimmäisenä mainitut, ja siksi tämä raja on selvästi järjenvastainen.” (Silvio Ferrari, elinikäinen kunniapuheenjohtaja, International Consortium for Law and Religious Studies; päätoimittaja, Oxford Journal of Law and Religion; perustajajäsen, European Consortium for Church and State Research; professori, oikeus- ja uskontotiede sekä kanoninen oikeus, Milanon yliopisto, Italia)

• ”On erittäin vaarallista, kun hallitukset ryhtyvät päättämään, mikä uskonnollisen tekstin versio on ’oikea’ tai sallittu. Se ei ole hallituksen tehtävä, vaan se kuuluu pikemminkin uskonnollisille ihmisille, joiden tulisi keskustella ja esittää mielipiteitä asiasta. Pyhistä teksteistä, myös Raamatusta, on olemassa monia muunnelmia ja tulkintoja. Jos hallitus yrittää tyrkyttää uskonnollisille ihmisille omaa näkemystään uskonnollisesta totuudesta, se rikkoo kansainvälisen oikeuden uskonnonvapauden periaatteita vastaan.” (Carolyn Evans, dekaani, Harrison Mooren oikeustieteen professuuri, Melbournen oikeustieteellinen tiedekunta; toimittaja, Religion and International Law; toimittaja, Law and Religion in Historical and Theoretical Perspectives, Australia)

• ”En löydä eurooppalaisesta lainsäädännöstä mitään perusteita jonkin uskonnollisen yhteisön pyhän kirjan kieltämiselle, jos kirjassa ei lietsota vihaa tai yllytetä häiritsemään yleistä järjestystä. Valtion tehtävä ei ole määritellä, mikä on uskonnollista tai raamatullista oikeaoppisuutta.” (Javier Martínez-Torrón, oikeustieteen professori, johtaja, oikeus- ja uskontotieteen laitos, Complutense-yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Espanja)

• ”Niin kuin KP-sopimuksessa on ollut jo pitkään, se että uskonto ’on virallinen tai perinteinen – – ei saa heikentää mitään sopimukseen liittyviä oikeuksia’. Esimerkiksi etuoikeuksien antaminen tietyille ’perinteisille’ uskonnoille ja rajoitusten asettaminen samaan aikaan toisille, ’ei-perinteisille’ uskonnoille rikkoisi yleensä KP-sopimuksen takaamaa yhtäläistä oikeussuojaa ja sitä kieltoa, jonka tarkoitus on estää uskontoon tai vakaumukseen perustuva syrjintä.” (Robert C. Blitt, oikeustieteen professori, Tennesseen yliopisto; entinen kansainvälisen lain asiantuntija, kansainvälistä uskonnonvapautta käsittelevä parlamentaarinen valiokunta [USCIRF], Yhdysvallat)

• ”Jos perinteiset uskonnot ovat ainoita, joita Venäjän viranomaiset eivät syrji, kyse näyttää olevan ennemminkin taistelusta ulkomaista vaikutusta kuin uskontoa vastaan. Venäjän nykyinen poliittinen asiaintila luo tilanteen, jossa kaikki sellaiset mielipiteet tai liikkeet, jotka voisivat aiheuttaa erimielisyyttä, poliittista tai uskonnollista, ovat umpikujassa. Venäjän viranomaiset haluaisivat torjua ulkomaisen vaikutuksen alueeltaan. Heidän mielestään uudemmat uskonnolliset vähemmistöt, kuten Jehovan todistajat, edistävät ulkomaista vaikutusta. Tästä näkökulmasta viranomaiset pitävät Jehovan todistajia ensisijaisesti Pohjois-Amerikasta tulevana ryhmänä, jolla on ei-toivottu vaikutus Venäjällä. Näin ollen sillä, miten asiaa katsotaan lain näkökulmasta, ei ole Venäjän viranomaisille todellista merkitystä. Oikeudelliset toimet Jehovan todistajia vastaan ovat vain tekosyy.” (Hocine Sadok, Ranska)

• ”Viranomaisten puuttuminen uskonnollisten yhteisöjen, laitosten ja järjestöjen toimintaan on vaikuttanut suuresti niiden elintärkeään oikeuteen valmistaa, tuoda maahan ja levittää uskonnollisia julkaisuja ja materiaaleja, ennen kaikkea pyhiä kirjoituksia, joista esimerkkinä on Jehovan todistajien kääntämä Raamatun Uuden maailman käännös. Tässä mielessä rajoitus on mennyt niin pitkälle, että viranomaisten tavoitteena on kyseenalaistaa se perusoikeus, jonka mukaan uskonnolliset johtajat voivat itse muodostaa valitsemansa näkemyksen pyhinä pitämistään kirjoituksista, varsinkin siitä, miten ne käännetään ja tulkitaan. Näin Venäjän viranomaiset ovat rikkoneet velvollisuutensa olla puolueettomia, kun kyse on uskonnollisesta totuudesta ja uskonnollisista teksteistä.” (Marco Ventura, oikeus- ja uskontotieteen professori, Sienan yliopisto; johtaja, Bruno Kesslerin säätiön uskonnontutkimuksen keskus; apulaistutkija, Oikeustieteen, uskonnon, liiketoiminnan ja yhteiskunnan tutkimuksen keskus [DRES], Strasbourgin yliopisto [Ranska], Italia)

• ”Mielestäni kyse on Venäjällä vallitsevasta epävarmasta uskonnonvapauden tilasta. Jehovan todistajat ei ole ainoa uskonnollinen ryhmä, jolla on ollut viime aikoina vaikeuksia Venäjällä. Pidän Raamatun käännöksen kieltämistä kuitenkin erittäin huolestuttavana. Jos yksi käännös kielletään, niin periaatteessa kaikki muutkin käännökset ovat vaarassa, koska lakimuutos soveltuisi silloin vain teksteihin, jotka on kirjoitettu alkuperäisellä kielellä (Raamatun tapauksessa heprean, aramean tai kreikan kielellä). Entä sitten alkuperäisellä kielellä tehdyt vanhat jäljennökset? Jo tämä yksistään osoittaa kiellon mielivaltaisuuden. Sen täytyy perustua muihin asioihin kuin itse käännökseen.” (Ain Riistan, Viro)

Mediayhteydet:

Kansainvälinen: David A. Semonian, tiedotusosasto, puh. +17185605000

Venäjä: Jaroslav Sivulski, puh. +78127022691