Yhdeksänvuotias Gathie Barnett ja hänen kahdeksanvuotias sisarensa Marie seisoivat kunnioittavasti hiljaa, kun heidän luokkatoverinsa tervehtivät Amerikan lippua. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heidän uskon tekonsa johtaisi heidät keskelle korkeimmassa oikeudessa vuonna 1943 käsiteltävää merkittävää oikeustapausta. Barnettin tytöt yksinkertaisesti ajattelivat, että heidän piti olla uskollisia ennen kaikkea Jumalalle. He toimivat tuhansien muiden Jehovan todistajien lasten tavoin kristillisen omantuntonsa mukaan. (Apostolien teot 5:29.)

Rohkean asenteensa vuoksi Gathie ja Marie erotettiin Slip Hillin peruskoulusta Länsi-Virginiassa. Heidän isänsä vei tapauksen Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen saakka. Tuo oikeusistuin päätti 14. kesäkuuta 1943, että koulut eivät voi pakottaa lapsia tervehtimään lippua, ja mainitsi erikseen, että Jehovan todistajilla ei ole tarkoitus ”halveksia enempää lippua kuin maataankaan”. Tapaus Länsi-Virginian osavaltion kouluhallitus vastaan Barnette kumosi ratkaisun, joka oli tehty vain kolme vuotta aiemmin tapauksessa Minersvillen koulupiiri vastaan Gobitis. Jälkimmäisessä tapauksessa kouluille oli annettu oikeus vaatia oppilaita tervehtimään lippua. a

Perustellessaan ratkaisua, jonka korkein oikeus oli tehnyt enemmistön äänin (6–3), tuomari Robert Jackson sanoi ilmeikkäästi: ”Jos siinä tähtikuviossa, joka muodostuu perustuslaistamme, on yhtään kiintotähteä, niin se on se, että kukaan viranomainen, korkea enempää kuin alhainenkaan, ei voi määrätä, mikä on oleva oikeaoppista politiikassa, kansallismielisyydessä, uskonnossa tai muissa mielipidekysymyksissä, eikä pakottaa kansalaisia tunnustamaan sanoin eikä teoin uskoaan siihen.”

Vaikka tästä ratkaisusta hyötyivät suoranaisesti Jehovan todistajien lapset, Yhdysvaltojen Northwestern-yliopiston oikeustieteen professori Andrew Koppelman sanoo: ”Perusoikeuksien puolestapuhujat Amerikassa ovat suuressa kiitollisuudenvelassa Jehovan todistajille, jotka kokivat tässä maassa väkivaltaista ja julmaa vainoa taistellessaan sellaisten perusoikeuksien puolesta, joista me kaikki saamme jatkuvasti nauttia.”

Jehovan todistajien lakimiehen Philip Brumleyn mukaan tämä tapaus ei vaikuttanut ainoastaan Yhdysvaltojen oikeuskäytäntöön. Hän selittää: ”Barnetten tapauksen merkitys voidaan nähdä siitä, että Argentiinan, Costa Rican, Filippiinien, Ghanan, Intian, Kanadan ja Ruandan korkeimmat oikeudet samoin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat kaikki myönteisessä hengessä lainanneet sen perusteluja ja noudattaneet niitä.”

Gathie ja Marie kutsuttiin vuonna 2006 keskustelemaan tapauksensa merkityksestä arvostetun tutkijapaneelin kanssa Robert H. Jackson -keskuksessa New Yorkissa. Marie sanoi: ”Olen erityisen onnellinen siitä, että ratkaisu auttoi myöhemmin muitakin lapsia.” Gathie lisäsi: ”Muistan, kuinka vanhin poikani lähetettiin rehtorin kansliaan siksi, ettei hän tervehtinyt lippua. Rehtori tuli takaisin ja sanoi: ’Opettajasi ei ilmeisesti muistanut korkeimman oikeuden ratkaisua.’”

Gathie puhui kaikkien Jehovan todistajien puolesta sanoessaan: ”Me kunnioitamme lippua ja sitä, mitä se edustaa. Meillä ei ole mitään sitä vastaan. Emme vain hyväksy sen palvomista tai tervehtimistä.” (1. Johanneksen kirje 5:21.)